Burnout Revenge

Pelin perusidea ei ole juuri muuttunut – ajetaan sikamaisen lujaa eri puolilla maailmaa, tuupitaan kilpailijoita pois radalta ja aiheutetaan siinä sivussa silmittömästi aineellisia vahinkoja.

14.9.2011 21:26

Burnout 3: Takedown oli vaivatta yksi viime vuoden parhaista peleistä, ellei jopa paras. Uutuuden kohdalla epäilyksen peikko nostaa pakostakin ruman päänsä esiin. Ettei vain joku lahopää ole saanut päähänsä mennä vähän parantelemaan ja siten sössimään koko herkun?

Ei pelkoa. Burnout Revenge ei ole aivan niin täydellinen peli kuin voisi toivoa, mutta se ei ole millään muotoa huono. Oikeastaan se kepittää edeltäjänsä lähes jokaisella yksittäisellä osa-alueella.

Urku auki

Pelin perusidea ei ole juuri muuttunut – ajetaan sikamaisen lujaa eri puolilla maailmaa, tuupitaan kilpailijoita pois radalta ja aiheutetaan siinä sivussa silmittömästi aineellisia vahinkoja. Peli on myös yhä nopea – niin nopea, että suunnilleen siinä ajassa, kun sunnuntaikuski saa sompailtua vaihteen silmään ja säädettyä peruutuspeilin, Revengessä ollaan jo ampaistu puolen kierroksen verran radan ympäri ja pelästytetty lukemattomat lusikalliset viattomien motoristien housuihin.

Enemmän kuin mikään muu yksittäinen tekijä, uskomaton vauhti on Burnoutin ydin. Silti se on täysin pelattava – useimmiten kolari johtuu ohjausvirheestä eikä siitä, ettei pelaaja ehtisi mukaan tilanteeseen. Peli on myös syötävän hyvän näköinen ja täysin sulava – mikää ei koskaan nyi.

Pelti vääntyy ja valittaa

Ehkä merkittävin muutos on, että nyt lähes kaiken tiellä liikkuvan voi ajaa romuksi, kunhan vain tunkee autonsa keulan röyhkeästi peräpeilistä sisään. Pakettiautoja isommat menopelit ja nokkakolarit koituvat kuolemaksi, mutta jujuna onkin keilaus – kun edessä köröttelevän hyrysysyn tuuppaa suoraan väärälle kaistalle tankkerin reitille, lopputulos hivelee silmiä.

Tätä hyödynnetään uudessa, hillittömän hauskassa Traffic Attack -pelitilassa, jossa tarkoitus on aiheuttaa aikarajan sisällä tietyn dollarimäärän verran aineellisia vahinkoja muulle liikenteelle. Kyseessä onkin takuuvarmasti uusi moninpelitilasuosikki. Myös suosittu Crash-tila on uusittu: tarkoituksena on yhä saada aikaan mahdollisimman suuri ketjukolari, mutta nyt kolarikentät ovat paljon laajempia ja näyttävämpiä.

Takedownit ovat yhä tärkeässä roolissa. Kilpailijoiden tuuppiminen betoniporsaisiin on yhä hauskaa, mutta autot tuntuvat nyt raskaammilta, eivätkä vastustajat enää irtoa tiestä aivan yhtä helposti tuuppaamalla, vaan pelaajalta vaaditaan hiukan tarkempaa tähtäystä.

Pelissä on olevinaan vahva kostoteema, ja peli antaakin lisäbonareita, kun pelaaja saa kostettua omaan autoon kohdistuneen takedownin. Käytännössä sen merkitys tuntuu melko pieneltä, mutta onhan toki hauskaa, kun kovan matsin jälkeen pääsee vihdoin sijoittamaan etupuskurin vihatun vastustajan ohjaamoon.

Myös radat ovat laajempia. Aiempien suoraviivaisten reittien sijasta kentistä löytyy nyt jos jonkinlaisia sokkeloita. Tämä myös lisää väistämättä kolareiden määrää – reitin arpominen johtaa usein liikenteenjakajaan iskeytymiseen. Myös erilaisia hyppyreitä on paljon enemmän kuin aiemmin, ja nyt takedowneja voi kerätä myös rysähtämällä kilpailijan päälle.

Peli puhuu kokonaan suomea. EA:n Sims-sarjan pelien käännöksethän ovat olleet täyttä rautaa, mutta nyt kirves on kalahtanut kiveen, sillä Revengen käännös ei ole samaa luokkaa, jos ei onneksi ala-arvoinenkaan.

Samaa ei voi sanoa opetusvideoista, jotka tosin voi onneksi tällä kertaa ohittaa. Joku EA:lla sai neronleimauksen ottaa niiden suomenkieliseksi selostajaksi aamuradiosta tutun Kristiina Komulaisen ilmeisesti siksi, että kyseessä on autoilijoille tuttu ääni. Mikäs siinä, ja jos hän vielä saisi selostuksensa ulos luontevasti, kaikki olisi hyvin. Vaan kun ei – mukamenevä puhe ei vain suju.

Sen vielä sietäisi, mutta ikävä kyllä Komulaisen puhe ei rytmity oikein. Niinpä selostukseen tulee välillä todella luonnottoman oloisia taukoja, kun joku on yksinkertaisesti iskenyt ääniraitaan sekunnin tai pari hiljaisuutta keskelle virkettä synkatakseen puheen avainkohdat ruudun tapahtumien kanssa. Ensi kerralla vaikka sitten niin, että panostetaan vähän enemmän siihen ääniohjaukseen. Nyt nähty vaiva menee täysin hukkaan, eikä pelaajalla kasva niinkään pelitieto kuin verenpaine.

Vähemmän kuin osiensa summa

Pelin uudistukset ovat sinänsä positiivisia ja selvästi harkittuja, mutta ne ovat kuitenkin hiukan kaksipiippuinen asia. On pakko sanoa, että vaikka jatkuva pellin rytinä onkin todella hauskaa, lopputulos ei aivan vastaa odotuksia.

Pelin luonne on muuttunut. Siinä missä Burnout 3:a tuli usein kuvailtua yhdeksi kokonaisen pelin mittaiseksi läheltä piti -tilanteeksi, Revengen jatkuva pellin pauke ei tarjoa samanlaista pelikokemusta. Tämä ei välttämättä ole mikään huono asia, mutta itse jään lopulta kaipaamaan täydellisen sulavaa liikenteen välissä pujottelua.

Silti peli on kiistatta joka pennin väärti.

Burnout-sarjan historia

Burnout (PS2, myös GameCube, Xbox)

Ensimmäinen Burnout julkaistiin PS2:lle syksyllä 2001. Peli tuli yllättäen, melkein puun takaa: nyt ajetaan kovaa ja pujotellaan liikenteessä. Brittitekijöiden peli oli tyyliltään selvästi eurooppalainen. Taustalla soi syntsapoppi, joka muistuttaa Top Gunin soundtrackia. Buustaaminen zoomaa kuvaa ja muuttaa äänet kohinaksi. Vaikutus on huikea.
Kolareiden rooli oli enemmän haitata kuin hyödyttää pelaajaa. Idea oli täysin uusi: pelaaja joutui katsomaan onnettomuuden uusintana, jolloin vastustajat pääsivät karkuun.

Burnout 2 (PS2, myös GameCube, Xbox)

Seuraava versio lähti Amerikkaan, heti vuonna 2002. Autovalikoimaan tuli muskeliautoja ja kaupunkimaastureita, ja maisemat jäljittelivät Los Angelesia, Kalliovuoria ja Miamia. Tuntuma parani ja grafiikka muuttui entistä paremmaksi. Kakkososassa buustia jaetaan avokätisesti ja koko kisan voi ajaa turbo pohjassa, jos vaan refleksit ja tuuri olivat tarpeeksi hyvät.
Merkittävin uudistus on kuitenkin kolaritila. Nyt onnettomuuksista tulee peliä: mitä enemmän pelti vääntyy, sitä enemmän vakuutusdollareissa laskettuja pisteitä tulee. Omituinen idea toimii ja innostaa vähemmän pelaavasta väestä erityisesti äijäporukat kolareita paukuttelemaan.

8/10
Lisää luettavaa