Call of Juarez

Juonen yllättävä käänne muutti pelattavuuden aivan uuteen suuntaan.

14.9.2011 21:51

Lapsena katsoin isäni kanssa televisiosta iltapäivisin vanhoja lännenelokuvia. Niitä joissa seikkailevat John Wayne ja James Stewart. Pientä mieltä kiehtoivat eksoottiset taistelut Rio Bravolla ja Alamossa, joissa miehet ovat täynnä nikkeliä, naiset pelastettavissa ja ilma ruudinkatkuinen. Siitä lähtien olen katsonut erityisen tarkasti kaikkea villiin länteen liittyvää.

Odotin ihmeitä Activisionin taannoiselta GUN-lännenpeliltä, mutta vapaan pelialueen tueksi oli unohdettu käsikirjoittaa mukaansatempaava juoni. Lähes tuntemattoman Techlandin Ubisoftille työstämä Call of Juarez julkaistiin viime vuonna pc:lle, jolla se myi mukavasti ilman sen suurempaa kohua.

Ympäri käydään…

Tarina kertoo kahden kyynisen miehen risteävästä elämänkohtalosta. Billy Candle on amerikanmeksikolainen nuorimies, joka ei luota kuin rakastamaansa naiseen ja kiroaa muut alimpaan helvettiin. Hän etsi kaksi vuotta Juarezin kadonnutta aarretta, jolla legendan mukaan atsteekit maksoivat aikoinaan johtajansa Montezuman vapaaksi espanjalaisen konkistadorin Hernándo Cortézin kynsistä. Tuhlaajapoika palaa kotiin, mutta löytää äitinsä ja ottoisänsä murhattuina.

Pastori Ray on pojan ottosetä, joka ei ole aina ollut hengen mies. Pahat kielet kertovat hänen olleensa itse ilmestyskirjan peto niille, jotka olivat häntä vastaan rikkoneet. Veljensä kuoleman jälkeen hän päättää ottaa oikeuden omiin käsiinsä – tai siis Hänen käsiinsä, kuten Ray asian ilmaisee.

Ensimmäisten tuntien perusteella olin valmis lyömään kuudestilaukeavani säpäleiksi ja lopettamaan lainsuojattoman uran, vaikka maisemat ovat komeita ja ääninäyttely mietittyä. Sitten tapahtui jotain, joka on peleille harvinaista – juonen yllättävä käänne muutti pelattavuuden aivan uuteen suuntaan. Minut yllätettiin kuin selkänsä ovelle kääntänyt korttihuijari.

… yhteen tullaan

Juarezin älynväläys ja yllätys on erinomaisesti rytmitetty kerronta. Hahmo vaihtuu joka toisessa tehtävässä, mutta ei pelkästään kosmeettisesti. Billy luottaa tasohyppelyyn ja hiipimiseen, kun taas armas pastori uskoo tuomitsevansa kuolleita, mutta vasta kun on ampunut elävät seulaksi.

Billy ketteränä poikana hyppii ja kipuaa kallioille sekä kukkuloille. Tässä apuna on ruoska, jolla voi ottaa kiinni puun oksista ja hakata eteen tulevat käärmeet. Ruoskan varassa voi kiivetä ja heilauttaa itsensä toiselle tasolle, mikä ei aina ole sujuvaa. Joskus ruoska täytyy lyödä tiettyyn kohtaan oksaa, jotta ei tippuisi alas.

Tällaisesta huomaa, että tekijät eivät ole tottuneet konsolisuunnitteluun, joka vaatii idioottivarmuutta. Useimmiten tasohyppely toimii ja on tervetullutta vaihtelua. Mieleen jäi kotkan sulan varastaminen todella korkealta harjanteelta. Alas ei kannattanut vilkuilla.

Hiipiminen on yksinkertaista varjoissa kävelyä, jota vaivaa vihollisten epäselvä näkökyky. Usein he näkevät hiipparin mitä ihmeellisimmistä paikoista, mitä seuraa tehtävän opettelu kantapään kautta, kun Billy-parka heitetään alkuun. Onneksi tehtävät ovat tunnelmallisia. Poju on myös haka jousipyssyn kanssa, joten joskus pahaa-aavistamattomat vihut saavat nuolen niskaansa.

Korkeammassa kädessä

Pastori luottaa kirjaimellisesti Jumalan sanaan ja revolveriinsa, sillä taistelua voi käydä Raamattu toisessa kädessä. Ray taitaa olla ensimmäisen luokan evankelioija, sillä viholliset pysähtyvät hetkeksi kuuntelemaan kun hän avaa sanaisen arkkunsa. Hämäyksen jälkeen Hänen vihansa on suuri.

Pistooleita voi pitää kummassakin kädessä, ja lahtaamaan pääsee myös katkaistulla haulikolla sekä kiväärillä. Jälkimmäisestä lähtee kunnolla ääntä ja voimaa. Ray kestää iskuja paremmin kuin muutamasta luodista lakoava Billy, mikä johtuu hengen miehen vanhan ajan luotiliiveistä.

Tulitaistelun oivallus on keskittymisaika. Luotiajan tyylisenä hidastettuna hetkenä ruudulla on yhden sijasta kaksi tähtäintä, jotka kuvastavat eri käsissä olevia aseita. Heiluvat tähtäimet lisäävät ampumisen vaikeutta, ja lopputulos on huikean elokuvamainen. Potkaise ovi auki ja ammu karjut silmänräpäyksessä – John Woo olisi kateellinen. Vielä kun saisi ne hänen valkeat kyyhkysensä, olisi kohtaus purkissa.

Eikä tämä olisi länkkäri eikä mikään, jos ratsastaminen loistaisi poissaolollaan. Kummatkin hahmot pääsevät hevosen selkään ja ahtamaan häiritsevät tekijät nikkeliä täyteen. Vaarallisin tuttavuus on intiaani ratsailla, kun on samalla jahtaamassa postivaunuja.

Pastorin kinkerit ovat suoraviivaisia hautajaisia, jotka kestävät puolet Billyn pidennetystä hiipimiskaavasta. Mikstuura toimii mainiosti, sillä kumpaankaan tyyliin ei ehdi kyllästyä.

Rahat tai henki

Pelin maailmankuva on Eastwoodmaisen tyly. Useimmat haluavat vain hyötyä toimeliaasta kaksikosta, joka joutuu taistelemaan jos jonkinlaista revolverisankaria vastaan. Kaksintaisteluissa vedetään ase nopeasti kotelosta ja yritetään osua vastustajaan tärisevästä kädestä huolimatta. Toinen voi olla toimivaa sydäntä köyhempi jo muutamassa sekunnissa, joten mies miestä vastaan tilanteen intensiteetti on sisäistetty. Kaksintaisteluita voi käydä myös huvin ja urheilun vuoksi aikaa vastaan.

Härski Hartikaisenkin posket punoittava kiroilu sopii kuvioihin, ja siksi ihmetyttääkin, miksi ruumiita ei saa ampua ja lojuvia viskipulloja korkata. Harvemmin lännensankarit ovat lasiin sylkeneet. Keinotekoinen kieltäminen viittaa eniten Ubisoftin haluun alentaa ikärajoitusta. Olisi suun pieksennänkin voinut viedä Deadwood-asteelle.

Call of Juarez tarkoittaa kultakuumetta, joka ajaa aarteenmetsästäjät tuhoonsa. Osuva nimi, sillä pistoolien tulitus sai uinuvan länkkäri-innostukseni heräämään. Tuhoon se ei minua tuomitse, vaan jännäämään pastorin ja hänen oppipoikansa seikkailun seuraavaa käännettä. Mukaansatempaava juoni on aina tärkeä valttikortti, mutta Juarez on ennen kaikkea hauska vaikka Billyn osuus ei olekaan nappisuoritus.

Tekniikan maailma

Techland on Puolan suurin pelikehittäjä, joka kehittää pelejä pc:lle ja konsoleille. Yhtiö on toiminut vuodesta 1997, ja sillä on yli 60 työntekijää. Päämaja sijaitsee Wroclawissa.

Merkittävimmät tuotteet ovat CHROME-pelimoottori, Chrome-räiskintäpeli ja Call of Juarez. Tulevaisuudessa siintää Chromen jatko-osa ja mystinen, vuonna 2008 julkaistava Dead Island. Lost-fanina odotan saarilta aina jotain hyvää.

Kuin raivo härkä

Pastori Rayn persoonaan ja ulkonäköön on vahvasti vaikuttanut edesmennyt näyttelijä Jack Palance, joka tunnetaan 1960- ja 70-luvun lännenelokuvien antisankarin rooleista. Hän syntyi 18. helmikuuta 1919 Latimer Minesissa Yhdysvaltain Pennsylvaniassa. Hänen oikea nimensä on Volodymyr Palanjuk, sillä hänen perheensä oli ukrainalaisia siirtolaisia.

Palance nyrkkeili 30-luvun lopulla menestyksellisesti voittaen 15 ottelua putkeen, joista 12 tyrmäyksellä. Toisen maailmansota vei nuoren miehen B-54:n harjoituslentäjäksi, jolloin hän sai onnettomuudessa pahoja palovammoja ja joutui kasvoleikkaukseen. Onnettomuuden vuoksi hänellä oli helposti tunnistettavat kasvonpiirteet.

Valkokankaan hän valloitti ensi kertaa elokuvassa Pakokauhun vallassa. Luonnenäyttelijänä arvostusta kerännyt Palance sai Oscar-ehdokkuuden jo kolmannesta roolistaan elokuvasta Pelko. Lännenroolien lisäksi hänet nähtiin Draculana ja hunnien kuningas Attilana.

Viimein vuonna 1991 Palance pokkasi Oscarin parhaasta miessivuosasta elokuvasta Kaupunkicowboyt. Sitä ennen hän oli myös Batmanissa. Palance kuoli 10. marraskuuta 2006 Montecitossa Kalifornian Santa Barbarassa 87-vuotiaana.

7/10
Lisää luettavaa