Tikulla silmään, joka vanhoista makselee
Japanilaisella Capcomilla on vuosien varrella ollut useita, tiettyjen pelisarjojen ja -tyylien määrittämiä ajanjaksoja. Minulle niistä rakkain on nuoruusvuosiltani, jolloin Capcomin nimi tarkoitti kotikoneiden tasoon verrattuna tautisen upeita ja komeita kolikkopelejä. Vaikka kehitys on sittemmin kehittynyt siinä määrin, että nykyään nuo nuoruusaikojen huikeudet pyörivät kirjaimellisesti rannekellossakin, on niillä aina sydämessäni nostalgian täyttämä kolo.
Tämä mielessä voisi kuvitella, että kun Capcom lyö yksiin kansiin seitsemän juuri tämän kulta-ajan klassikkopeliä, olisin kokoelman ihanteellinen kohde ja sen olemassaolosta aivan pähkinöinä. Näin ei kuitenkaan ole, sillä Capcom Beat ’Em Up Bundle on vähän puutteellinen paketti, tarkasteli sitä millä mittarilla tahansa.
Kyseessä on noin 20 euron alehintainen paketti, joka sisältää seitsemän enemmän tai vähemmän klassista Capcomin sivuttain vierivää mätkyttelypeliä. Paketin varmasti tunnetuin nimi on Final Fight, jossa suurkaupungin pormestari yhdessä hulttiokavereidensa kanssa päättää ratkaista kaupunkinsa rikollisongelman omin käsin. Paketista löytyvät myös Captain Commando, The King of Dragons, Knights of the Round ja Warriors of Fate. Kaikki nämä pelit on nähty kotikoneilla jo useammankin kerran eri kokoelmien ja digijulkaisujen muodossa. Niinpä kiinnostus osuukin kahteen uuteen tulokkaaseen, Armored Warriorsiin ja Battle Circuitiin, jotka nähdään nyt ensi kertaa kotikoneilla.
Pelilistaa silmäillessä tulee väistämättä sellainen olo kuin paketista puuttuisi paljon kiinnostavia pelejä sekä määrällisesti että nimikkeiden valossa. Missä ovat Alien vs. Predator tai The Punisher? Vielä enemmän ihmetyttää se, että yhtään mainiota ja kulttiklassikon maineessa olevaa Dungeons & Dragons -peliä ei saatu mukaan kokoelmaan.
Itse pelit tietenkin toimivat hyvin. Herran vuonna 2018 vanhojen kolikkopelien emulointi on jo sen verran arkipäiväistä hommaa, että vähempää ei tietenkään sovi odottaakaan. Pelata voi jopa kolmen pelaajan kesken paikallisesti tai erikoisuutena netin välityksellä. Nettipeli on kuitenkin hämmentävän pintapuolinen raapaisu. Esimerkiksi äänichatin mahdollisuutta ei ole. Lisäksi ruudunpäivitysnopeus takeltelee pahasti kolmen pelaajan verkkopelissä, mikä viimeistään on naula koko operaation arkkuun.
Sama ihmeellisen puolivillainen ote värittää muutakin pakettia. Vanhojen pelien uudelleenmyynti nostalgiakokoelmissa ei ole mikään uusi idea, ja vuosien varrella olemme tottuneet siihen, että kokoelmat sisältävät jos jonkinlaisia museohenkisiä ominaisuuksia. Nyt näin ei ole, sillä ainoa lisuke on hyvin niukka kokoelma promotaidetta. Lisäksi Capcomin käyttämä emulaattori ei sisällä minkäänlaisia filttereitä tai varjostimia, joilla voisi esimerkiksi emuloida vanhojen kuvaputkinäyttöjen tunnelmaa. Jotkut varmasti pitävät tätä puhtaasti positiivisena juttuna, mutta koko ominaisuuden puuttuminen hieman kummastuttaa.
Parikymppiä ei ole paperilla suuri hinta seitsemästä pelistä, mutta realismin nimissä on todettava, että useimmat kokoelman kohdehenkilöt varmasti osaavat emuloida näitä pelejä ilmaiseksikin. Niinpä maksullisen kokoelman täytyisi tarjota jotain sellaista, mitä emulaattoreilla ei saa. Nyt niin ei ole, joten mätkyttelypaketti tuntuu tarjonnaltaan ja toteutukseltaan kovin laihalta.