Meitä viedään kuin pässejä narussa
Katsura Hashino on yhdessä Persona-tiiminsä kanssa erikoistunut tehtailemaan pelejä, jotka käsittelevät monimutkaisia psykologisia kysymyksiä kepeään animemeininkiin verhottuna. Alkujaan vuonna 2011 julkaistu Catherine oli tiimin parhaimmistoa, joten oli ihan odotettua ja perusteltua, että siitä tehtailtaisiin nykyisen sukupolven konsoleille viritelty uusintaversio, Catherine: Full Body.
Catherinen päähenkilö on 32-vuotias Vincent, joka on seurustellut tyttöystävänsä Katherinen kanssa useamman vuoden ajan. Katherine haluaisi naimisiin ja perustaa perheen, kun taas Vincent ei halua sitoutua vaan toivoisi asioiden voivan pysyä nykyisellään ikuisesti. Ongelmia mutkistaa hänen elämäänsä yllättäen ilmestyvä Catherine, joka tarjoaisi kaikkea sitä, mitä hän pelkää olevansa menettävässä: nuoruutta, vapautta, uusia kokemuksia ja uuden romanssin villejä tunteita.
Sitoutumisen pelko, tarve ja paine aikuistua sekä kysymys siitä, mitä itse lopulta oikeasti haluaa, ovat niin perusteellisen inhimillisiä ongelmia, että niitä on pohdittu lukemattomissa teoksissa kautta aikain. Catherine lähestyy kysymyksiä kahdesta perspektiivistä. Ensimmäinen on Persona-tyylinen sosiaalinen pelitila, Vincentin ja tämän kavereiden vakiobaari. Vincent voi baarissa keskustella kavereidensa ja muiden asiakkaiden kanssa ja yrittää auttaa näitä heidän omissa ongelmissaan.
Toinen puoli pelistä on painajaismaista pulmanratkontaa. Mystinen kirous vie lukemattomia miehiä joka yö painajaismaiseen maailmaan, jossa he joutuvat kiipeämään alati ylöspäin palikkatorneja pitkin pelastaakseen henkensä. Tarkoituksena olisi palikoita vetelemällä ja työntelemällä rakentaa itselleen tietä aina korkeammalle.
Peli opastaa hyvin pulmien saloihin mutta nostaa jatkuvasti haastekerrointa lisäämällä peliin uusia palikkatyyppejä ja muita erikoisuuksia. Loppua kohti pulmia sai jo tosissaan miettiä, joten onkin ihan tervetullutta, että Full Body –versio lisää mukaan uuden vaikeustason, jossa kenttä ei enää tasaista vauhtia romahda pelaajan alta, vaan siirtojaan saa miettiä rauhassa.
Catherine: Full Body edustaa samaa uusintaversioiden tyyliä kuin Persona 4 Golden ja tuleva Persona 5 Royal. Peruspeli on yhä sama kuin vuonna 2011, mutta sitä on säädetty pelaajilta saadun palautteen mukaan ja tarinaan on lisätty uutta sisältöä.
Merkittävin uudesta sisällöstä on nuori Rin-tyttö, johon Vincent törmää pelin alussa. Rin on menettänyt muistinsa ja takertuu nopeasti Vincentiin ohjaavana ja suojelevana voimana. Alkuperäisen pelin Vincent oli suoraan sanoen hieman luotaantyöntävä persoonallisuus, samoin kuin monet muutkin pelin keskeiset hahmot, joten hienoa nähdä hänestä rohkaiseva ja ystävällisempi puoli.
Full Body lisää peliin myös uusia loppuratkaisuja. Kuten alkuperäisessä pelissäkin, tarinan kulku ja päätös muuttuvat pelaajan valintojen ja painajaismaailman persoonallisuuskysymysten vastausten mukaan. Sain itse ensimmäisellä läpipeluullani yhden näistä uusista lopetuksista, joka korjasi monta ongelmaa, joita minulla oli alkuperäisen pelin päätösten kanssa.
Catherine on yhä erinomainen peli. Se kertoo hyvin kirjoitetun ja todella inhimillisen tarinan aikuistumisesta ja ihmissuhteiden vaikeudesta, ja sen pelaaminen on vieläpä hauskaa. Full Body -versio lisää mukaan paljon hyviä uudistuksia ja on selvästi hintansa arvoinen sekä aloittelijalle että veteraanille.