Monet peliuransa pc-koneilla aloittaneet muistelevat vielä kaiholla Mechwarrior– ja Commander-pelejä. Nämä Battletech-universumista ammentaneet pelit maalasivat kuvaa kaukaisesta tulevaisuudesta, jossa taistelukenttiä hallitsivat raskaasti aseistetut, jalkaisin kulkevat mech-robotit. Edellisestä pc:n Mechwarriorista alkaa olla jo hyvä tovi, eikä konsolipiireissä ideaa ole juuri hyödynnetty Xboxin mainiota, mutta kallista Steel Battalionia lukuun ottamatta.
Segan mielestä aika on nyt kypsä mechojen uudelle esiinmarssille, ja tällä kertaa yrittäjänä on Xbox 360:lle tehty Chromehounds. Ei-niin-kaukaisessa tulevaisuudessa ihmiskunta on ajautunut täysimittaiseen sotaan, jossa valtaa havittelevat klassisten suurvaltojen lisäksi myös kaikenmaailman puolisotilaalliset separatistijärjestöt. Palkkasotureilla riittää hommia, ja heistä kovimmat ovat oman aikakautensa sankareita. Kovimpia näistä ovat mahtavia HOUND-sotarobotteja kontrolloivan Rafzakael-joukkion soturit.
Koko yksinpeliosion muodostava tarinapeli asettaa pelaajan Rafzakaelin riveihin saapuvan tulokkaan saappaisiin. Tiukkapipoisen kouluttajan johdolla käydyn perehdytyksen jälkeen pelaajalle tarjotaan kourallinen rooliltaan ja vaikeusasteeltaan vaihtelevia kampanjoita, jotka edetessään avaavat tarinaa yhä enemmän ja sysäävät pelaajalle entistä enemmän vastuuta.
Roolipeliä
HOUNDit on jaettu kuuteen eri perustyyppiin tehtävien luonteen ja vaativuuden mukaan. Hyökkäyksen kärjen muodostavat sotilaat muistuttavat ehkä eniten normaaleja mechoja, joissa yhdistyvät sopivasti liikkuvuus, panssarit ja aseistus. Muita tyyppejä ovat tarkka-ampujat, raskas tykistö, puolustaja, tiedustelija ja komentaja. Erityyppiset robotit vaihtelevat pelityyliltään ja ominaisuuksiltaan, ja jokainen yksinpelin kampanjoista keskittyykin yhteen tyyppiin perehdyttämiseen.
Yksinpelitarinan tehtävät ovat pääosin mielenkiintoisia ja riittävän monipuolisesti toteutettuja tarjoten tilanteisiin usein vaihtoehtoisia lähestymistapoja. Tehtävien harmittavin ongelma on, että valitettavan usein pelaajalle ei kerrota aivan tarpeeksi meneillään olevista tapahtumista. Asiat joutuu tämän vuoksi selvittämään yrityksen ja erehdyksen kautta. Tehtävät ovat onneksi pääosin kompakteja ja nopeita paketteja siitäkin huolimatta, että HOUNDien kävelyvauhti on jossain piinallisen ja tuskallisen hitaan välillä.
Varsinainen pelimeininki on kuitenkin kunnossa. Maa tömisee uskottavasti HOUNDin jalkojen alla, aseista löytyy reippaasti potkua ja ympäristö tuhoutuu asianmukaisesti. Hauskana yksityiskohtana maassa juoksevat ja kivääreillään epätoivoisesti räiskivät vihollissotilaat voi murskata tylysti yli kävelemällä. Aseiden graafisten efektien suhteen on kuitenkin oltu hieman säästöliekillä. Nyt on välillä vaikea nähdä eroa ohjuksien, konetykin ja vaikkapa haulikon välillä.
Yksinpelikampanjan tehtävien läpäisyn myötä pelaaja saa kerättyä uusia varustelupaloja HOUNDiinsa. Alkuvaiheessa valikoima on vielä niin rajoittunut, että pelaaminen kannattaa mieluummin hoitaa kohtuullisesti varustellun laina-HOUNDin ohjaimista. Erilaisia rakennuspaloja on julmettu määrä, ja niiden avulla pelaaja voi kasata oman robottinsa aina alustaa ja ohjaamoa myöten. Vikkelämpää liikkumista vaativissa tehtävissä HOUNDin jalat voi esimerkiksi korvata pyörillä.
Kaunista mutta onttoa
Tekniseltä toteutukseltaan Chromehounds on erinomainen, eikä Xbox 360 -peliltä muuta voisi odottaakaan. Kentät ovat laajoja, täynnä hyödyllisiä korkeuseroja ja oikopolkuja. Pitkän matkan tykistö jauhaa maastossa hitaasti tallustelevan HOUNDin hetkessä romuksi, joten näköesteitä ja muita ympäristön etuja joutuu oikeasti käyttämään hyödyksi.
Grafiikka on ensiluokkaista ja pyörii sulavasti. Robottien ohjaaminen hoituu hetken totuttelun jälkeen mutkattomasti ja on yksinkertaisuudessaan kauniisti toteutettu: peltihirviön liikuttaminen ja sillä ampuminen hoituu lähes pelkästään analogisauvojen ja olkanäppäimien avulla. Äänipuolella homma toimii, joskin henkilöiden överiksi vedetyt eurooppalaiset korostukset kalskahtavat korvaan. Musiikki koostuu pääosin toimintaleffahenkisestä klassisesta.
Mato puuttuu, eli mennään verkkoon
Maksimissaan kuuden pelaajan väliset nahinat tarjoavat eri mech-tyyppien välisen hyvän tasapainon vuoksi paljon valinnanvaraa, vaikka moninpelin tavoitteet liittyvätkin lähinnä vihollisjoukkueen tai -tukikohdan tuhoamiseen. Voitokkailla otteluilla kerätään mainetta ja mammonaa, jota taas voidaan käyttää uusien HOUND-osien ostamiseen. HOUNDien virittely on yksinkertaisesta käyttöliittymästä huolimatta monipuolista, ja varomattomat pelaajat voivatkin saada aikaiseksi täysin kelvottomia peltiheikkejä.
Tässä vaiheessa Chromehoundsille on vaikea antaa lopullista tuomiota. Yksinpelin noin kymmentuntinen kampanja ei pituutensa tai viihdyttävyytensä vuoksi anna riittävästi vastinetta rahalle, joten riemua joutuu ensisijaisesti hakemaan moninpelistä. Jos Live-pelaaminen kiinnostaa, on Chromehounds laadukas ja tätä tarkoitusta varten suunniteltu kokonaisuus. Nähtäväksi jää kuitenkin se, miten suureksi ja kiinteäksi pelin yhteisö ajan myötä muodostuu.
Onttoa yksinpeliä lukuun ottamatta mitään isompia vikoja pelistä ei löydä, mitä nyt pelaajien yhdistämiseen käytetty joukkuejärjestelmä voisi olla helpommin ja fiksummin toteutettu. Mech-tyylisiä pelejä ei nykyaikana tehdä liikaa, ja erityisesti Xbox 360:n pelivalikoimassa Chromehounds on paras ja todennäköisesti vielä pitkään myös ainoa lajityyppinsä edustaja. Se on potentiaalinen moninpelihitti, mutta yksinpelaajat älkööt vaivautuko.