Chrono Cross: The Radical Dreamers Edition -arvostelu on julkaistu alkujaan Pelaaja-lehden toukokuun numerossa 233. Tuoreimpien arvostelujen tasalla pysyt tilaamalla lehden täältä!
Kadonneen jatko-osan metsästys
90-luku ei ollut järin kivaa aikaa japanilaisten roolipelien eurooppalaisille faneille. Sen ohella, että pelit tapasivat ilmestyä täkäläisille markkinoilla usein viiveellä, jäivät jopa monet suuret nimet kokonaan ilman virallista julkaisua. Ensimmäinen tänne saatu Final Fantasy -pääsarjan osa oli vuonna 1997 julkaistu Final Fantasy VII, kun taas ylistetty Super Nintendo -seikkailu Chrono Trigger sai Euroopan-versionsa vasta keväällä 2009 Nintendo DS -pelinä.
Aikakauden vääryyksiä korjataan edelleen, mistä viimeisimpänä meitä muistuttaa Chrono Cross: The Radical Dreamers Edition. Chrono Triggerin PlayStation- jatko-osa sekä hurmasi että kummastutti Japanissa ja Pohjois-Amerikassa alkujaan jo reilut 20 vuotta sitten, mutta vasta nyt se on remasteroinnin myötä vihdoin saatu virallisesti ihan Suomeenkin asti.
Todetaan heti alkuun, että remasterointina The Radical Dreamers Edition ei jää historiaan erikoisena tapauksena. Näkyvimpänä muutoksena vanhaan Chrono Crossia on mahdollista pelata joko yksityiskohtaisempia hahmomalleja ja tekoälyskaalattuja taustoja käyttäen tai alkuperäisiin graafisiin elementteihin luottaen. Uusitut taustat tukevat paikoittaisesta mössöydestään huolimatta satumaisen maalauksellista yleistunnelmaa jossain määrin, mutta suoranaisista visuaalisista parannuksista ei voi juuri puhua. Isona ongelmana modernilla ulkoasulla pelatessa peli kärsii vieläpä tuskallisista ruudunpäivityksen hyytymisistä, mistä ei päästä täysin eroon edes riisutumpaa ilmettä käyttämällä.
Positiivisiakin lisäyksiä kyllä löytyy. Kenties paras uudistus on mahdollisuus nopeuttaa peliruudun tapahtumia ihan vain nappia painamalla, mikä sujuvoittaa maailmassa remuamista ihanalla tehokkuudella. Vastaavasta syystä kiitosta täytyy antaa myös mahdollisuudesta kytkeä riviviholliskohtaamisia aina halutessaan pois päältä. Yksinkertaisen hahmonkehityksen takia Chrono Crossin perustaisteluilla on nimittäin vähemmän merkitystä kuin monissa perinteisissä genren peleissä, ja siksi mahdollisuus niiden sääntelyyn on taivaan lahja.
Ilman parannuksiakin Chrono Cross on tänäkin päivänä kiehtova roolipeli. Mutkikas tarina eri ulottuvuuksista, aikamatkailusta ja yhteyksistä ei ole sitä, mitä monet toivoivat aikoinaan Chrono Triggerin jatkajalta. Pintapuolisesti Chrono Crossilla on itse asiassa hyvin vähän tekemistä edeltäjänsä kanssa, mikä ruokkii pelin taustalla alati kummittelevaa surrealismin tuntua. Värikylläisen El Nidon saariston eri versioiden tutkiminen on käänteidensä johdosta vetovoimaista puuhaa. Lisäksi siitä tehdään houkuttelevampaa pelaajan valintojen ja löytöjen kautta värvättävillä sankarihahmoilla, joita on 40.
Eniten peli on vanhentunut taisteluiltaan ja hahmonkehitykseltään, mutta myös niihin huomaa yhä paneutuvansa pelimaailman houkuttelemana. Erityisesti luolastosuunnittelu on tänä päivänä paikoin jopa innostavaa, sillä suoraviivaisen etenemisen sijaan luolastot ajavat toistuvasti kiinnittämään huomiota ympäristöjen yksityiskohtiin ja vuorovaikuttamaan niiden kanssa.
Alkuperäisellä PlayStationilla nähtyjen Squaresoft- roolipelien ystäville Chrono Cross on edelleen kokemus, jonka pelaaminen käy melkein jo yleissivistyksestä. Erikoisuuksillaan sillä on kykyä hurmata astetta modernimpiinkin peleihin tottuneita, ja siksi on harmi, että The Radical Dreamers Edition on remasterointina epätasapainoinen. Upeana ekstrana se sentään pitää sisällään myös Chrono Crossin tarinallisena pohjana toimineen tekstiseikkailu Radical Dreamersin, joka on julkaistu aiemmin vain Japanissa Super Famicomin Satellaview- lisälaitteelle.