Cities in Motion 2

Kokonaisuuksien ja yksityiskohtien hyvää hallitsemista vaativa peli, josta ei haasteita puutu.

3.5.2013 15:04

Perfektionistisen näpertäjän unelma

Joka talvi sitä tuntee pyhää vihaa VR:ää tai Helsingin seudun liikennettä kohtaan: junat ovat myöhässä, bussit rikki tai ratikka jättää tulematta. Cities in Motion 2 haastaa suunnittelemaan paremmin toimivan julkisen liikenteen, mikä kuitenkin on vaikeampaa kuin luulisi. Kun ensimmäisessä osassa kehitettiin oikeiden kaupunkien liikenneyhteyksiä, tällä kertaa kohteena ovat anonyymit kylät.

Pelin ensimmäinen osa julkaistiin vuonna 2011 tamperelaisen pelistudion Colossal Orderin toimesta. Perusidea on pysynyt samana: suunnittele mahdollisimman toimiva julkinen liikenne kaupunkiin muistaen kuitenkin samalla pitää silmällä muun muassa palkkoja ja lippujen hintoja. Tällä kertaa voi vaikuttaa myös ruuhkapiikkien aikatauluihin. Lisäksi kartat ovat suurempia, mikä mahdollistaa kaupungin kasvamisen ja laajan metroverkoston rakentamisen.

Opetusosion tärkeyttä ei voi tässä pelissä painottaa liikaa. Käyttöliittymä on vanhahtava ja epäkäytännöllinen sekä täynnä kuvakkeita ja alavalikkojen alavalikkoja, eikä se todellakaan ole käyttäjäystävällinen ainakaan ensikertalaiselle. Alkuaskelien opettelussa ei valitettavasti pääse takaisin edelliseen kohtaan kertaamaan, joten jos jokin jäi askarruttamaan tai jos vahingossa ohitti jonkin kohdan, tutoriaali pitää aloittaa kokonaan alusta. Ja näin tulee myös käymään erittäin helposti.

Vaikka opetustila yrittää olla hyvin informatiivinen ja kattava, se jättää paljon kertomatta. Ja sen sijaan, että pelaajaa otettaisiin hellästi kädestä kiinni ja näytettäisiin, miten ratikkalinjan luominen kannattaa tehdä, hänet pakotetaan lukemaan paljon pienikokoista tekstiä ja ihmettelemään, miksi kiskot eivät liity toisiinsa. Metrotunneleiden rakentamista tai vesibussilinjojen suunnittelua ei neuvota yhtään, eli hommassa edetään pitkäpiimäisesti yrityksen ja erehdyksen voimalla.

Ohjaus tapahtuu luonnollisesti näppäimistöllä ja hiirellä. Kamera ei kuitenkaan aina suostu saumattomaan yhteistyöhön, ja sen käyttö vaatiikin aikaa ja totuttelua. Jos kuvaa zoomaa lähelle, voi tarkkailla kylän asukkaita eli ”cimejä” ja ottaa vinkkejä siitä, minne kansalaiset haluavat parempia julkisia kulkuyhteyksiä. Valitettavasti näkymää ei saa tarpeeksi kauas, jotta kaupunkia voisi tarkastella kokonaisuudessaan.

Rakentelipa tai tuhosipa mitä tahansa, pelaaja huomaa äkkiä, että kumoa-nappi on unohdettu ottaa matkaan mukaan. Se paljastuu hälyttävän nopeasti rasittavaksi piirteeksi, varsinkin kun pikkutarkan maailman lumoissa erehdyksiä ja virheliikkeitä tapahtuu liian helposti ja usein.

Pelissä on kolme vaikeustasoa ja kaksi pelitilaa: hiekkalaatikko ja kampanja. Alussa karttoja on vain neljä, mutta niitä saa avattua lisää sen mukaan, kun tehtäviä ratkaisee kampanjassa. Kuorrutuksena päällä on vielä moninpeli, jossa voi joko yhdistää voimat ystävänsä kanssa tai taistella siitä, kumpi saa aikaiseksi järkevämmän ja taloudellisesti tuloksekkaamman kokonaisuuden.

Onneksi kaikki välineet tehokkaan julkisen liikenteen rakentamiseen ojennetaan tarjottimella. Pelissä on mahdollista tarkastella, missä päin kaupunkia työläiset, eläkeläiset ja yritysten johtoportaisto asuvat ja missä he käyvät töissä. Bussilinjoista annetaan hyvinkin tarkkoja tietoja, kuten montako menopeliä linja suunnilleen tarvitsee ja paljonko se ylipäätänsä tuottaa. Mikäli pysäkeiltä löytyy vihaisia matkustajia, peli jopa kertoo, minkä takia he ovat nyrpiintyneitä. Yleensä tosin syynä on kulkuneuvojen myöhästely aikataulusta.

Mikromanagerointina Cities in Motion 2 on parhaimmillaan. Kaikki vaikuttaa kaikkeen. Mitä alemmiksi hilaa lippujen hintoja, sitä enemmän on matkustajia kyseisellä linjalla tai alueella. Luonnollisesti kuskien palkat vaikuttavat siihen, jättävätkö he ”vahingossa” viimeisiä matkustajia pysäkille ihmettelemään, ja mitä enemmän ajoneuvojen korjaajat saavat palkkaa, sitä tehokkaammin he tietenkin työskentelevät. Kaikkien rakastamia tarkastajiakin on mahdollista palkata.

Ruudun ylälaitaan on istutettu pieni mittari kertomaan prosentteina, pitävätkö kaupunkilaiset yhtiöstä vai ovatko julkisen liikenteen palveluyritykset yleinen naurunaihe. Jos terminaalien sijoituksessa päättää tuhota alta pois monta kylän rakennusta, firman yleinen pidettävyys laskee. Mikäli suosio romahtaa ja osuu peruskallioon, kyläläiset käyttävät mieluummin muita kulkuneuvoja kuin julkisia. Mittarin lukemiin vaikuttaa negatiivisesti muun muassa se, joutuvatko ihmiset odottamaan kyytejään liian kauan. Jos vastaavasti suorittaa kaupunkilaisten antamia tehtäviä, suosio nousee.

Kun erinomaiset kulkuyhteydet ja linjat onnistuu rakentamaan, kaupunki kasvaa tuoden pelaajalle lisää pulmia ja mietittävää. Haasteita tarjoillaan enemmän kuin tarpeeksi, sillä luonnollisesti isomman asukasmäärän kaupungissa tarvitaan enemmän kulkuneuvoja ja sitä kautta myös terminaaleja. Tilanne muuttuu nopeasti erittäin työlääksi, sillä yli kahdeksan julkisen menopelin linjan hallinnointi ja uusien reittien suunnittelu alati kasvavaan kaupunkiin käy mahdottomasti. Pelaajan on myös mahdollista rakentaa uusia tieyhteyksiä, mikä edesauttaa kaupungin kasvamista todelliseksi metropoliksi. CiM2 on selkeästi edeltäjäänsä laajempi.

Uudessa osassa on myös mahdollista lyöttäytyä yhteen maksimissaan kuuden pelaajan kanssa ja testata, miten yhteistyö kaupungin sisällä sujuu. Kilpailunjanoisia ihmisiä ei ole unohdettu, sillä jos yhteen hiileen puhaltaminen on mahdollista, silloin voi myös kamppailla teiden herruudesta. Kisatilanteissa päämääränä on tienata jokin tietty rahasumma ennen vastapuolta, jolloin kaverin metrolinjojen vähäinen sotkeminen on sallittua. Mikäli haluaa järjestää kilpailuhenkisen julkisten kulkuyhteyksien valloitussession, voi itse määrätä, montako ihmistä ottaa peliin mukaan, millä rahasummalla voittaa ja kauanko kisa kestää. Moninpeliosuus jäi kuitenkin testaamatta, koska pelaajia ei löytynyt verkosta.

Sokerina pohjalla on kenttäeditori, joka antaa pelaajalle tyhjän kentän ja vinon pinon erilaisia työkaluja. Sitten luodaan kaupunki tai tehdään vaikka vain tähden muotoisia vuoristoja puhtaasti sen takia, että se on hauskaa. Kädet ovat vapaat, mutta valitettavasti maankuoren alla olevaan magmaan pääsy on evätty. Pelin elinikää voi pidentää entisestään lataamalla muiden tekemiä kaupunkikarttoja ja luomalla niihin julkisia kulkuyhteyksiä.

Cities in Motion 2 jättää ristiriitaisen fiiliksen. Hankalaa käyttöliittymää ja kumoa-napin puutetta lukuun ottamatta peli on hyvä – omassa genressään melkeinpä loistava. Haasteitakin riittää niin kauan kuin CiM2:n kanssa jaksaa vain näpertää. Mutta jos SimCityt tai muut simulaattorit eivät ole innostaneet, kannattaa tämä jättää väliin suosiolla.

En enää ikinä valita VR:n tai Helsingin seudun liikenteen ”suunnitteluvirheistä”. Henkilö, joka pääsee pelissä kunnialla pitkälle ja onnistuu luomaan toimivan julkisen liikenteen kokonaisuuden, voi mielestäni ihan huoletta hakea HSL:lle reittisuunnittelijaksi.

7/10
KehittäjäColossal Order
PeligenretSimulaattori
Pegi-ikärajatK-3
Pegi-merkinnätOnline
Lisää luettavaa