Clive Barker´s Jericho / Arvostelut / pelaaja.fi

Clive Barker´s Jericho

31.10.2007 // Kirjoittanut: Juha Wakonen

15

Modernin kauhukirjallisuuden suuriin nimiin kuuluva Clive Barker tunnetaan ennen kaikkea erilaisiin hurmenäkyihin, ruumiiseen ja sen erittäin raakaan kurittamiseen keskittyneistä tarinoistaan. Mies on kokeillut kannuksiaan kaiken muun ohella myös pelikäsikirjoittamisen puolella. Niin ikään hänen nimeään kantava muutaman vuoden takainen Undying otettiin kriitikoiden taholta hyvin vastaan, mutta äkkiväärä tarina ja paikoitellen Barkerin maneereihin liikaa luottava peli ei ottanut syttyäkseen pelaajien sydämissä.

Codemastersin julkaisema ja kirjailijan yhdessä Mercury Steamin kanssa kehittämä Clive Barker’s Jericho on ryhmäpohjainen ensimmäisen persoonan räiskintä. Se vie pelaajan seitsenhenkisen, paranormaaleihin ilmiöihin erikoistuneen ja raskaasti aseistautuneen Jericho-iskuryhmän mukana kummitusjunan kaltaiselle aikamatkalle nykypäivästä toiseen maailmansotaan ja sieltä Rooman valtakunnan ajasta kurittamaan demoneja Baabelin tornin portaille. Peli alkaa perinteisenä tuliluikun tehojen mukana etenemisenä, mutta Barkerille ominainen kädenjälki ottaa tarinan pian haltuunsa. Pelaajan ohjastama kapteeni Devin Ross nimittäin kuolee – ja herätessään henkiin hän on saanut kyvyn ottaa haltuunsa ryhmän muiden jäsenien kehoja.

Tätä kohtuullisen harvoin nähtävää ja toimivaa ominaisuutta Jerichossa hyödynnetään pelin heittäessä matkan varrella pelaajan eteen erilaisia pulmia, joiden ratkaisemisessa on käytettävä tiettyjen ryhmän jäsenten erikoiskykyjä. Abigail Black esimerkiksi pystyy telepaattisesti ohjaamaan tarkkuuskiväärillä ampumiaan luoteja, kun taas Xavier Jones hoitaa tiedustelu- ja hiiviskelytehtävät irtautumalla kokonaan omasta ruumiistaan. Normaaleissa taistelutilanteissa tekoäly paimentaa ryhmäläisiä välillä jopa poikkeuksellisen hyvin. Samalla joukkue pitää pelaajan aina ajan tasalla olemalla koko ajan äänessä.

Clive Barker’s Jericho erottuu ensimmäisen persoonan räiskintöjen sankasta joukosta nimenomaan piristävällä otteellaan ryhmäpohjaiseen toimintaan, ei niinkään sinänsä onnistuneella ja makaaberin näyttävällä toteutuksellaan. Peliä kansoittavat vääristyneisiin ja piinattuihin tomumajoihin manatut henget, perinteiset elävät kuolleet ja muut yliluonnolliset möröt, jotka Barkerille uskolliseen tyyliin on kuvattu varsin yksityiskohtaisesti. Splatter-kauhulle olkaansa kohauttavat sen sijaan tuskin ovat tämän pelin maisemissa ihan kotonaan.