Cobalt

Arvostelussa Cobalt. Pitkä kehitysaika näkyy pelissä runsaina rönsyinä ja fokuksen puutteena, mikä sopinee kevyttä kaaosta kaipaaville yhteistyöpelaamisen ystäville.

4.3.2016 06:00

Koboltinkova avaruusseikkailu

Metalleihin kuuluva koboltti on alkujaan saanut nimensä ilkeältä vuorenpeikolta, joka puolestaan peri nimityksen kreikan pahaa henkeä tarkoittavasta sanasta. Kumpikaan näistä ei oikein sovi yhteen ruotsalaisten tuottaman Cobalt-toimintapelin kanssa. Koboltti on kuitenkin Mohsin kovuusasteikon puolivälissä, vähän niin kuin Cobaltkin on lämpimän vitsikäs mutta aavistuksen ankara samanaikaisesti.

Cobaltia ei kannata lähteä pelaamaan tarinan vuoksi. Kampanjassa yksinäinen robotti lähetetään kaukaiselle siirtokuntaplaneetalle selvittämään kadonneiden ihmisten kohtaloa. Juoni jää nopeasti taustalle, vaikka pelaaja voikin lukea galaktisesta wikipediasta humoristisia kuvauksia kohdatuista otuksista ja muista fiktiivisistä kohteista.

Pääprioriteetti annetaan yllättävän syvälliselle kaksiulotteiselle toiminnalle. Mielenkiintoisesti pelaaja ei suinkaan tähtää oikealla tatilla, vaan homma hoituu automaattisesti. Täysin huoletta liipaisinta ei voi rämpyttää, sillä herkillä pyssyillä liian tiuha tulitus roiskuu seinille. Erikoinen tähtäystapa liittyy olennaisesti monipuoliseen liikevalikoimaan, sillä sankarirobotti osaa tuplahyppyjen ohella heittää kuperkeikkoja, jotka oikein ajoitettuna kimmottavat vihollisammukset pois hidastusten saattelemana.

Parhaimmillaan Cobalt saakin pelaajan tuntemaan olonsa todelliseksi ninjaksi – jos ei tahallaan niin vahingossa hätäisen nappien rämpyttämisen seurauksena. Toiminta tuntuu usein kauhean kaoottiselta, vaikka toistolla siihen alkaa kehittyä tuntuma. Pelistä nauttiminen vaatii kykyä nauraa omille helpoille kuolemilleen. Taistelemista piristävät monipuoliset tappovälineet. Vihulaisia kuritetaan paitsi luodeilla ja plasmalla myös biljardikepeillä ja hakkerointikranaateilla. Aina ei ole pakko rynnätä suoraan tulta päin, vaan myös hitaampi järjestelmällinen lähestyminen onnistuu.

Kaikkia kikkoja ei edes suoraan kerrota pelaajalle. Esimerkiksi vastaan tulevan avaruushamsterin voi kesyttää omaksi henkilökohtaiseksi ratsukseen. Iloisten yllätysten ohella arvoituksellisuus aiheuttaa turhautumistakin. Hahmoa ympäröivä suojakenttä auttaa huomattavasti taisteluissa selviämistä, mutta sen käyttäminen vaatii pattereita, joita taas on saatavilla rajoitetusti. Kehnolla pelaamisella voi helposti päätyä vieläkin tukalampaan tilanteeseen.

Tappelemisen ohella aikaa vietetään aseita ja varusteita ostellen sekä satunnaisesti muille hahmoille jutustellen. Cobaltin kenttiin kätkeytyy paljon salaisuuksia, joista irtoaa ylimääräistä valuuttaa vanhojen tuliluikkujen päivittelemiseen ja uusien hankkimiseen. Rahaa kertyy myös kevytmielisistä nopeus- ja taisteluhaasteista, joita voi suorittaa milloin vain varsinaisen tarinan sivussa.

Cobalt sisältääkin paljon tekemistä ja ominaisuuksia, joista uupuu kuitenkin selkeä koukku ja koheesio. Erilaiset kyvyt ja aseet rohkaisevat kokeilemaan, mutta lopulta toiminnasta ei kehkeydy niin palkitsevaa tai kuivista vitseistä niin hauskoja, että pelin pariin palaisi palavalla innolla. Toisinaan pienet kuperkeikat kaaoksen keskellä tekevät kuitenkin hyvää.

7/10

Cobaltin pitkä kehitysaika näkyy pelissä runsaina rönsyinä ja fokuksen puutteena, mikä sopinee kevyttä kaaosta kaipaaville yhteistyöpelaamisen ystäville.

Paavo Niskala

7/10
PeligenretToiminta
Pegi-ikärajatK-12
Pegi-merkinnätKiroilu, Online, Väkivalta
Lisää luettavaa