Niille, jotka odottavat Codemastersin tekevän sen definitiivisen uuden sukupolven Colin McRae rallipelin, odotus jatkuu. Rallin vähentynyt suosio ja pelien tekemisen kalleus on johtanut siihen, ettei puhdasta rallipeliä ole enää taloudellista tehdä sellaisilla tuotantoarvoilla kuin mitä Codemasters haluaisi ja pelaajat edellyttäisivät.

Colin McRae: DiRT 2 jatkaa edeltäjänsä viitoittamalla tiellä tarjoten extreme-meiningillä kuorrutettua romurallia aavikkoajoista rally crossiin Travis Pastranan, Dave Mirran ja muiden extremejätkien hilluessa taustalla. Onneksi tämä amerikkalaistaminen on tehty hyvällä maulla eikä se käy rasittavaksi, vaan tekee sen mitä pitääkin – luo fiilistä.

Colin ei ole pelissä erityisesti edustettuna, vaikkakin DiRT 2 on eräänlainen kunnianosoitus edesmenneelle skottikuljettajalle. Pelaaja perii Colinin käyttämän ralliauton aloittessaan DiRT-kiertueen. Uran myöhemmässä vaiheessa päästään myös Ford Escort MK2:n ratin taakse ajamaan esimerkiksi Ari Vatasen kanssa Colin McRaen kunniaksi järjestetyssä kilpailussa. Tämä on hieno tapa kunnioittaa miehen muistoa, mutta muuten hän on pelissä vain nimellisesti.

Siihen se perinteinen ralliajo jääkin…

DiRT 2:n perinteiset ralliautolla kelloa vastaan ajettavat kisat tarjoavat kiihkeimpiä ja kauneimpia ralleja, joita olen ajanut. Rallikilpailuissa on sitä vanhaa kunnon Colin McRae -ajofiilistä, mikä oli mielestäni kateissa sarjan kaikissa PlayStation 2 aikakauden peleissä. Hyvä fiilis juontuu hyvästä ja herkästä ajontuntumasta, upeista ympäristöistä ja erinomaisesta teknisestä toteutuksesta, joka edesauttaa kahta edellä mainittua osa-aluetta.

Codemasters on onnistunut rakentamaan jotakin enemmän kuin ”vain ajopelin” – se on rakentanut kokemuksen. MotorStorm yritti samaa, mutta ei onnistunut lähimainkaan luomaan sellaista festarifiilistä kuin DiRT2.

Perinteiset tylsät tekstipohjaiset valikot on korvattu visuaalisemmalla ratkaisulla. Valinnat tehdään pelaajan kiertuekodissa eli matkailuvaunussa ja varikkoalueella. Pelaaja voi katsella vaunun pöydällä olevaa kisakarttaa kisoja valitakseen, selata tilastojaan, käynnistää moninpelin ja käydä pihalla tarkastamassa autovalikoimaansa ja ostaa uusia. Kaikki tämä tapahtuu kuskin silmistä kuvattuna, mutta ei käyttömukavuuden hinnalla, sillä visuaalisuus ei ole tehnyt valikoista hitaita tai epäselviä.

Maailman ympäri

DiRT 2 tarjoaa yhdeksään eri paikkaan sijoittuvia kisoja, jotka ovat Malesia, Kiina, Los Angeles, Utah, Lontoo, Kroatia, Shibuya, Marokko ja Baja. Suuri määrä visuaalisesti hyvin erilaisia ympäristöjä on aiheuttanut sen, ettei ratoja ole erityisen montaa.

Lontoossa ja Shibuyassa ajetaan voimalaan ja kaupunkiin sijoittuvilla radoilla, kun taas Malesiassa ja Kiinassa annetaan palaa luonnon helmassa. Etenkin Kroatiassa ja Malesiassa ajettavissa ralleissa on upea fiilis. Silmiä hivelevän hienot ympäristöt ovat kauneimpia, mitä olen nähnyt. Ajoympäristöjen suhteen on tehty fantastista työtä, eikä ratasuunnittelussakaan ole vikaa.

Matkalla maineeseen

Kisoista kerätään kokemuspisteitä, joita saa myös suorittamalla ”tehtäviä”. Näitä ovat esimerkiksi tietyn yhteismetrimäärän saavuttaminen hypyissä ja sivuluisussa. Tehtävistä on useita eri asteita, kuten 100 metrin sivuluisumisen jälkeen 500 metrin saavuttaminen, sitten 1000:n ja niin edelleen. Systeemin etu on se, että kokemusta napsahtaa reilusti joka kisasta, vaikka pelaaja ei yltäisikään voittoon. Tehtävät suoriutuvat siinä sivussa tuoden kokemuspisteitä kisapisteiden päälle.

Kisat tarjoavat kuusi erilaista vaikeustasoa, jotka vaikuttavat saatavan kokemus- sekä palkintorahamäärän ohella kilpailijoiden taitotasoon ja rallien tapauksessa suoritusaikoihin. Suunnittelu palvelee onnistuneesti kaikentasoisia pelaajia, sillä kasuaalivaikeustasolla pelatessaan saa kuitenkin kokea samat jutut kuin hardcore-tasolla. Kokemuspisteitä ja rahaa saavuttaa hyvin kasuaalitasollakin.

Jokainen kisapaikkakunta tarjoaa kolmen eri asteen kisoja, jotka avautuvat kokemuksen myötä. Näiden lisäksi aukeaa kolme X-Games-turnausta sekä vielä viisi World Cupia, joissa ajetaan viisi saman kilpailutyypin kisaa putkeen.

Vaikeustaso vaikuttaa myös siihen, kuinka monta kertaa kisan aikana voi ”kelata” tapahtumia takaisin. Jos ja kun ajaa metsään, voi olkanappia painamalla siirtyä uusintaan ja palata baanalle hetki ennen ajovirhettään. Ajassa voi kuitenkin palata takaisin vain lyhyen hetken, joten systeemiä ei voi erityisesti väärinkäyttää.

Uusinnan kuvakulma on ärsyttävästi aina ”elokuvamainen” eikä pelaajan käyttämä ajokuvakulma, joten uusintaan siirtyessään ei heti saa käsitystä siitä, missä kohtaa suoritusta on. Tosin, uusinnan käynnistäminen ja saman tien ajoon palaaminen uusinnan alkukohdasta on se, mitä yleensä tulee tehtyä, joten eipä tällä väliä.

Kaikille jotain, mutta ei tarpeeksi?

Erilaisia kisatyyppejä ja ajoneuvoja on monia, ja tässä piilee mielestäni pelin heikkous ja hyvyys. Erilaisia menopelejä on monta eri tyyppiä kuten ralli, rally cross, baja ja rantakirppu. Parhaat fiilikset sain ralliautolla ajamisesta, mutta ns. Baja- ja Raid-kategorian ajoneuvoilla kuten Hummereilla ajaminen oli minusta tylsää pakkopullaa. Rally cross kisat ovat kunnon peltiryminää ja hyvä vastakohta valtavasti keskittymistä vaativille ralliosuuksille, mutta pelkästään niiden pelaamisella ei uratilaa läpäistä. Tylsimmät kisat ovat ehdottomasti ns. Gatecrasher-kilpailut, jossa rata ajetaan läpi torppaamalla mahdollisimman moni radalle sijoitettu keltainen laatikko. Puuduttavuus siis hiukan vaivaa uratilaa.

Tarjonnan monipuolisuuden ongelma on se, että ne jotka haluaisivat ajaa uratilassa pelkkiä rallikisoja ralliautoilla, eivät sitä voi tehdä, vaan jossain vaiheessa on pakko ajella sellaisilla menopeleillä, jotka eivät kiinnosta. Kun radat on avattu ja autot ostettu, voi tietenkin keskittyä kisailemaan vain ja ainoastaan sellaisissa kisoissa kuin haluaa, ja tietenkin verkossa. Myöhemmässä vaiheessa uratilaa voi vielä päivittää suosikkiautojaan eri lajityyppeihin sopivaksi. Siinä vaiheessa pienoinen puutuminen uratilaan on tosin jo iskenyt.

Autoaan voi säätää ennen kisoja, mutta se ei ole pakollista. Vaikuttaa voi esimerkiksi jousitukseen, jarrujen tehokkuuteen, downforceen ja niin edelleen. Valinnat muuttavat tuntuvasti ajoneuvon käyttäytymistä.

Netissäkin kerätään kokemuspisteitä, joka tosin lähinnä nostaa mainetta eikä muuta. Ajella voi joko rankattuja Pro-kisoja tai Jam-sessioita. Jälkimmäisessä voi luoda sellaisia kisoja, kuin mieli tekee, ja ajaa kaverien kanssa. Erittäin hyvin kokonaisuuteen integroitu moninpeli jaksaa varmasti kiinnostaa vielä pitkään, kun urapelitila on ajettu läpi.

Tuetut ratti/poljinohjaimet

Pelin viralliset kotisivut kertovat pelin tukevan seuraavia ratti/poljin-ohjaimia:

Xbox 360

Virallinen Xbox 360 rattiohjain
Logitech Drive FX Wheel
Fanatec Porsche 911 Xbox 360 wheel

PlayStation 3

Thrustmaster T-Wirless 3 in 1 Rumble Force
Thrustmaster Run’n Drive wireless rumble force
Thrustmaster Dual rigger rumble force
Logitech Driving Force
Logitech Driving Force EX/RX
Logitech Driving Force Pro
Logitech Driving Force GT
Logitech G25 Racing Wheel

Vaihtopelaaja

Kirjoittanut [pelaaja_author:646]

Rallin maailmanmestari Colin McRae menehtyi helikopterionnettomuudessa pari vuotta sitten, mutta hänen nimensä ja maineensa elävät vahvana. Joidenkin fanien on ollut vaikea sulattaa sitä, kuinka McRaen nimeä kantava pelisarja on muuttunut.
Codemastersille kyse on luonnollisesti rahasta. Ennen muutosta sarjan myynti väheni vuosi toisensa jälkeen. Pelastus löytyi McRaen maineesta hurjapäisenä ja yllättävänä kuskina. Kolme vuotta sitten X Gamesissa hänen autonsa pyörähti ympäri palaten takaisin oikein päin. McRae jatkoi matkaa kaasupohjassa kuin mitään ei olisi tapahtunut. Ei siis ihme, että X Games on nyt ensi kertaa myös hänen pelissään.
Colin McRae: DiRT 2 on mahtaileva, yllätyksellinen ja aina äärirajoilla. Se ei ole kuitenkaan syy siihen, miksi se on niin mainio peli. Alla on sarjan tavaramerkiksi muodostunut laadukas pelattavuus. Autoissa on juuri sopivaa painon tuntua ja ajaminen on aina haasteellista, mutta ei koskaan mahdotonta.
Pian löytää oikeat ajolinjat ja tuntuma rataan on loistava. Tunnelmaa parantaa erinomainen auton sisäinen kuvakulma. Hauska yksityiskohta on kojelaudalle laitettavat figuurit – Xbox 360:llä siinä on tietysti pelaajan avatar.
Ympäri maailmaa vievä urapelimuoto kuvastaa osuvasti ajan henkeä. Pelaajan täytyy ystävystyä kuuluisien kuskien kuten Dave Mirran ja Ken Blockin kanssa. Muutoin urakehitys tyssää kuin seinään. Ei siinä mitään, kisassa on hauskaa kuunnella kuskien huulenheittoa. Se näyttää siltä kuin pelaisi moninpeliä Livessä.
Kun ulkoasukin on tinkimättömän yksityiskohtainen ja usein suorastaan henkeäsalpaava, ajamisesta ei voi kuin nauttia.

8/10
Lisää luettavaa