Command & Conquer 3: Tiberium Wars

Käsikirjoitus saa Kloonien hyökkäyksen näyttämään Citizen Kanelta.

14.9.2011 21:47

Tosiaikasota on konsoleilla vaikea taiteenlaji, vaikka joku voisi väittää GameCuben Pikminin olevan alan omalaatuinen mestari. Naksuttelusodaksikin kutsuttu toiminta kun suosii ohjaimena tietokonehiirtä naksuvine nappeineen. Kuitenkin myös 3d-räiskintöjä pidettiin pitkään vain tietokoneviihteenä, joten ongelma on varmasti ratkaistavissa. Xbox 360:n Command & Conquer 3: Tiberium Wars on yksi askel kohti tätä ratkaisua.

Konsoleilla vieraillut Command & Conquer -sarja on pc-koneiden naksuttelujen kovinta ydintä. Uuden pelin tarina vetoaa pelaajien nostalgiaan viittailemalla edellisiin osiin, mutta ei tästä tarinasta tarvitse paljoa tietää. Kuulapäinen terroristipomo Kane usuttaa jälleen kerran Nod-terroristinsa maailmanpoliisi GDI:n kimppuun ja käynnistää samalla avaruusmuukalaisten hyökkäyksen. Panoksena on maapalloa saastuttava ihmeaine tiberium, joka kelpaa rakennusaineeksi ja energianlähteeksi.

”Oih, olette ainoa toivomme, komentaja!”

Tarina kerrotaan pahimpaan B-elokuvatyyliin. Tietokonelavasteiden edessä patsastelee joukko tv- ja elokuvajulkimoita, jotka selittävät tapahtumia pelaajalle kulmakarvat väristen. GDI:n puolella pelatessa saa nauttia Michael Ironsiden murinasta ja Tähtien sodan Billy Dee Williamsin virnuilusta. Nod-pahiksilla on vielä kivempaa, sillä Lostin Josh Holloway, Galactican Tricia Helfer ja veteraani-Kane Joe Ducan nauttivat selkeästi ilkeilystä. Käsikirjoitus saa Kloonien hyökkäys -leffan näyttämään vertailussa Citizen Kanelta, mutta videopätkät ovat telkkarissa komeita.

Mutta entä se naksuttelu? Peli on riisuttua ja perinteistä sotaa, jossa kerätään, rakennetaan ja tuhotaan. Käyttöliittymä on konsolien tosiaikasodan parhaimmistoa, ja ohjaus tuntuu hyvin luonnolliselta. Tärkeimmät toiminnot eli kuvakulman siirtely ja yksiköiden valinta onnistuvat nopeasti. ”Magneettinen” kursori tarttuu yksiköihin, mikä helpottaa niiden seuraamista.

Täysin puhtain paperein ohjaus ei kuitenkaan selviä. Kapeiden tykkitornien ja pienten sotilaiden valinta on ajoittain melkoista tattien vatkausta. Magneettikursorikin saattaa muiluttaa kameraa väärään suuntaan juuri pahimpaan aikaan.

Kaukana taktiikasta

Ohjauksen pikku kömpelyydet alleviivaavat ongelmaa, josta pelin pc-versiokin kärsi. Käytännössä helpoin tie voittoon on rakentaa vain läjä kalliita yksiköitä, kuten GDI:n mammuttitankkeja, Nodin mechoja tai muukalaisten tukialuksia. Sitä ei voi kutsua strategiaksi tai taktiikaksi.

Harmillisempaa on, että Xboxin tehot loppuvat välillä kesken matseissa, joissa vastustaja suosii valtavia jalkaväkijoukkoja. Ruudun nykiminen on tuttua pc:llä, mutta konsoleilla se on anteeksiantamatonta.

Häpeämättömän viihdyttävä sotapeli ylittää pc:n kuitenkin yhdellä osa-alueella. Sujuvassa Live-moninpelissä Tiberium Wars on hupia, jolle ei Xboxin pelikannasta löydy vertaa eikä juuri kilpailijoitakaan.

7/10
Lisää luettavaa