EA:lle on nostettava hattua siitä, että se jaksaa yrittää tuoda tietokoneiden yksinoikeutena pidettyjä tosiaikastrategianaksutteluja myös pelikonsoleille. Aiemmin lopputulokset ovat olleet melko hyvää tasoa, mutta konsoleilla näiden pelien peruskysymys on aina sama: kuinka hyvin hiirtä ja näppäimistöä vaativa nopea ja tarkka ohjaus saadaan mallinnettua konsoleiden peliohjaimille? Kuinka tässä onnistuu Red Alert 3?
Perinteikästä ja pähkähullua
Red Alert 3 on Command & Conquer sarjan yhtä legendaarisen sivupelisarjan uusin osa, joka siis nähdään nyt myös konsoleilla. Sen pelit ovat eronneet emopelistä huomattavasti mielikuvituksellisemmalla ja vähemmän vakavalla otteellaan. Niiden maailmassa liittoutuneet matkaavat Einsteinin kehittämällä aikakoneella tappamaan Hitlerin ennen toista maailmasotaa estääkseen sen tapahtumisen, mutta seurauksena Neuvostoliitto nousee uhkaamaan koko läntistä maailmaa.
Tällä kertaa aikamatkustusta harrastavat kuitenkin sodan häviämisen partaalla olevat neuvostoliittolaiset, jotka matkaavat ajassa tappamaan Einsteinin. Lopputulos on taas jotain muuta kuin odotettiin, sillä nyt Neuvostoliittoa ja länttä nousee idästä uhkaamaan uusi Japani eli Empire of the Rising Sun.
Pähkähullu juoni näkyy myös pelin mielikuvituksellisissa yksiköissä ja niiden erikoiskyvyissä. Pelissä soditaan niin sotakarhujen, delfiinien, tesla-tankkien, mecha-yksiköiden kuin sotazeppelinienkin avulla. Sarjalle uskollisesti kaikki kolme pelattavaa osapuolta ovat joukoiltaan ja kyvyiltään hyvin erilaisia, mutta keskenään tasapainotettuja.
Red Alert pelit ovat mielikuvituksellisesta asetelmastaan huolimatta aina olleet hyvin perinteistä ja nopeatempoista strategianaksuttelua. Kolmososa ei ole poikkeus, vaan jalostaa hiottua pelattavuutta entisestään. Esimerkiksi resurssien keräämistä on virtaviivaistettu, ja lähes kaikki tukikohdan rakennukset voi rakentaa myös veteen.
Red Alert 3:n suurin uutuus on mahdollisuus pelata yksinpelikampanjoita yhteispelinä toisen ihmispelaajan kanssa. Kaikki tehtävät on suunniteltu tämä silmälläpitäen. Sikäli mikäli toista pelaaja ei ole, hoitaa tekoäly mallikkaasti komentajuuden pelaajan antamien yleiskäskyjen avulla.
Kaksi askelta eteen, yksi taakse
EA on hionut lajityypin konsoliohjausta useiden pelien avulla, ja se näkyy myös Red Alert 3:ssa. C&C Kane’s Wrathista tuttua ohjausmallia on paranneltu entisestään, ja joukkojen komentelu ja rakentelu onkin jouhevampaa kuin koskaan ennen. Kartan vierittelyssä auttaa nyt napin painalluksella suurentuva minikartta, jossa kuvakulmaa voi liikutella nopeasti. Ongelmia aiheuttaa kuitenkin edelleen yksittäisten yksiköiden valinta ja etenkin joukkojen erikoiskykyjen käyttäminen, joka taisteluiden hektisyyden vuoksi on jo pc-versiossa hankalaa.
Konsoliversiossa on myös suurempia ongelmia. Pc-version värikäs ja komea ulkoasu on konsolikäännöksessä muuttunut erittäin suttuiseksi, ja yksiköiden reitinhaku on useasti aivan hukassa. Ehdottomasti suurin omituisuus on kuitenkin yhteispelissä, johon kanssakomentajan voi kutsua vain kaverilistalta. Yritäpä siinä sitten löytää peliseuraa, ellei kaveripiiristä löydy peliä omistavia. Koska tämä ominaisuus on ehdottomasti pelin suurimpia valtteja, on omituista, että tällaiseen ratkaisuun on päädytty. Myös moninpeli on lajityyppiin nähden yllättävän karu. Vaihtoehtoina on vain peruspelitiloja ilman mitään muokkausmahdollisuuksia.
Red Alert 3 on nopeatempoinen, monipuolinen ja hauska tosiaikastrategiapeli, jonka konsoliversio jättää jälleen toivomisen varaa. Huikeat välivideot, camp-henki ja osapuolten erilaisuus viehättävät, mutta konsolilla tosiaikaiseen strategianälkään kannattaa mieluummin hankkia C&C Kane’s Wrath.