Länsirintamalta ei tarpeeksi uutta
Viime kesänä ilmestynyt Company of Heroes 2 on vuoden aikana kehittynyt ja päivittynyt melkoisesti. Onpa siihen julkaistu ladattavaa lisäsisältöäkin uusien tehtävien ja haasteiden muodossa. Mutta nyt tulee vähän erikoisempi paketti, tai oikeammin kaksi, sillä pelin taistelut laajenevat länsirintamalle, jonne rynnivät amerikkalaiset ja heitä vastustavat saksalaiset Oberkommando West -joukot. Lisäsisällöt voi ostaa joko erikseen 12,99 euron kappalehintaan tai yhtenä pakettina 19,99 eurolla. Se on kova hinta, jolle olisi syytä saada myös vastinetta.
Pienoisena yllätyksenä paketit – tai edes se yhteispaketti – eivät sisällä sinänsä mitään uutta pelillistä sisältöä, vaan ainoastaan uuden armeijan kumpikin. Toki mukana tulee myös pari uutta länsirintamalle sijoittuvaa karttaa, mutta 13 euron kappalehintaan olisin odottanut saavani pari uutta yksinpelitehtävää tai haasteskenaariota.
Kova hinta selittyy ehkä osittain sillä, että kumpikin lisäsisältö toimii toki emopelin kanssa, mutta myös itsenäisesti. Ostoksellaan saa siis pääsyn myös Company of Heroes 2:n moninpeliin, joskin itärintaman joukkoja tai muuta pelillistä sisältöä himoitsevien täytyy ostaa myös emopeli.
Armeijat sinänsä ovat hauskoja ja tarjoavat erilaisen perspektiivin sotaan. Oberkommando Westin pojat luottavat raskaaseen betoniin ja rautaan. He kyhäävät kivikovia puolustuslinnoitteita, sijoittelevat alueelleen kolmea erilaista komentobunkkeria – joista yhden katolla on 37 mm:n PST-tykki – ja kutsuvat peliin alati kovempia panssarivaunuja. Äärimmäisenä aseena rintamalle voi kutsua 128 mm:n tykillä varustetun Jagdtiger-panssarintuhoajan, jonka edessä muut armeijat ovat kuin paperia.
Oberkommandot tuovat tavallaan mieleen alkuperäisen Company of Heroesin britit. He laajenevat hitaasti, mutta linnoittavat alueitaan sen verran tanakasti, että hyökkäämään lähtevä saa lyödä otsansa kunnolla loputtomaan juoksuhautojen ja tykkipesäkkeiden verkostoon.
Se toinen puolisko Company of Heroesin briteistä on tavallaan myös löytänyt tiensä lisäsisältöön, sillä amerikkalaisetkin tuovat kovasti mieleen brittien upseeriviritelmät. Jenkkien erikoisuus on se, että kun matsi alkaa, heidän tukikohtansa on valmis. Kaikki tönöt on rakennettu, mutta niitä ei voi käyttää, ennen kuin kouluttaa erilaisia upseereita valvomaan niiden käyttöä.
Jenkkien pelityyli on liikkuva ja vaatii pelaajaltaan jatkuvaa koukkailua ja yhdistelmähyökkäysten hyödyntämistä. Itse en oikein päässyt jenkkien kanssa sinuksi, mutta kaverien mukaan heilläkin on hauska pelata ja osaavissa käsissä jälki on rumaa.
Hupia olisi toki syytä irrotakin, sillä hintalappu on karu – liiankin karu. Viikon testailun jälkeen palasin takaisin vanhoihin tuttuihin joukkoihini. Osasyy tähän on ehkä se, että uudet joukot tarkoittavat myös kehittämisen aloittamista alusta. Emopelissä hankitut kustomointioptiot, uudet taktiikkapakat ja muut erikoisuudet eivät tietenkään toimi uusilla armeijoilla, joten vaikka niiden antama etu ei olekaan suunnaton, kaipasin silti entistä.
Kumpikin armeija on toki persoonallinen ja omalla tavallaan ihan hauska, joten paikkansa lisäsisällöt kyllä lunastavat. Mutta aivan kuin itärintaman taisteluissa oli yleensäkin tapana, niistä maksettava hinta on turhan kova. Silloin poloisilla ei ollut mahdollisuutta odotella Steamin alennusmyyntejä, mutta sinulla on.