Rehellisyys on poikaa, joten on syytä aloittaa yksinkertaisella tosiasialla: Condemned: Criminal Origins oli varsin kehno peli. Se kertoi FBI-agentti Ethan Thomasin seikkailuista liian pimeissä ympäristöissä maailman huonoimman taskulampun ja tsiljoonan väkivaltaisen hylkiön kanssa. Aina välillä harrastettiin rikospaikkatutkintaa ja pelättiin mörköjä.
Condemned oli yksi Xbox 360:n julkaisupeleistä, ja se oli niin kömpelö ja tylsä, etten jaksanut innostua siitä. Sen jatko-osa Condemned 2: Bloodshot on tehty melkein samalla reseptillä kuin edeltäjänsä, mutta lopputulos on paljon parempi. Joskus näinkin.
Toisen pelin tarina alkaa noin vuosi alkuperäisen pelin tapahtumien jälkeen. Ethan Thomas on jättänyt poliisihommat taakseen ja korvannut säännölliset tulot säännöllisellä pämppäämisellä. Mutta kurjat kokemukset eivät lähde päästä ankaralla etanolikuurillakaan, ja hallusinaatiotkin häiritsevät.
Takaisin pimeisiin koloihin
Tutkijalle on kuitenkin vielä töitä. Ethan päätyy taas kömpimään pitkin erilaisiin surkeita ympäristöjä alitehoisen fikkarinsa valossa. Vastaan tulee narkkareita, skitsofreenikkoja ja vieläkin kurjempiakin vihollisia, joita mätkitään erilaisilla tylpillä esineillä.
Pelissä on useita parannuksia, jotka todella vaikuttavat pelikokemukseen. Pimeä on yhä yhtä pimeää, ja Ethanin taskulamppu on yhä lähinnä vitsi, mutta mukana on myös valoisampia alueita. Pelaajasta ei tunnu koko ajan siltä, että hän on loputtomassa pimeässä tunnelissa. Ympäristöt ovat myös paljon vaihtelevampia kuin alkuperäisessä pelissä, joten eteneminen on hauskempaa.
Pelin tärkein ja hiotuin osa-alue on yhä lähitaistelu, vaikka tarjolla on nyt aiempaa enemmän tuliaseita. Oikean ja vasemman rystysvoileivän lisäksi Ethan voi tarjota vihollisille ympäristöstä löytyviä aseenkorvikkeita, kuten lankunpätkiä, tiiliskiviä tai työkaluja. Peli saa pienen liikevalikoiman tuntumaan täysin riittävältä eikä sorru turhaan kikkailuun.
Spektrometri kouraan
Condemned 2:n ehdottomasti parasta antia ovat tutkittavat rikospaikat. Alkuperäinen peli iski pelaajan kouraan automaattisesti oikean työkalun ja käski painaa tietyssä kohdassa nappia. Nyt pelaajasta tuntuu, että asioita todella tutkitaan.
Kun jostain löytyy esimerkiksi ruumis, pelaajan on pääteltävä näkemänsä perusteella, mitä on tapahtunut. Juju piilee pitkälti siinä, että vaihtoehdot muuttuvat sen mukaan, mitä osaa ruumiista tai sen ympäristöstä Ethan katselee. Pelaajan täytyy tällä kertaa ihan oikeasti käyttää älliään. Digikameran, spektrometrin ja UV-lampun avulla voi kerätä tarkempaa todistusaineistoa. Tilanteen oikea tulkitseminen on kuitenkin tärkeämpää kuin piilotettujen vihjeiden metsästäminen.
Tutkimustilanteita voisi olla enemmänkin, enkä panisi pahakseni, jos ne olisivat haastavampia. On todella hauska pelata pitkästä aikaa tietokonepeliä, joka vaatii refleksien lisäksi myös oikeaa päättelykykyä ja tilanteen ymmärtämistä. Se on mukavaa vaihtelua peleille, joissa pulmien ratkaisut löytyvät viereisen huoneen seinältä runomuotoon kirjoitettuna.
Tutkiminen on erityisen hauskaa puuhaa. Pelin toimintaosuudet on myös toteutettu hyvin, mutta itse huomasin koko ajan toivovani, että pääsisin jo seuraavaan tutkittavaan paikkaan.
Uho voittaa tunnelman
Valitettavasti Ethan itse ei oikein täytä pelin raameja. Välillä tuntuu, että hahmo on viinalle perso versio Gears of Warin übermachosta Marcus Phoenixista. Jos Ethan olisi vähän säälittävämpi ja surkeampi, peli olisi helpompi ottaa vakavasti. Nyt pullistelu menee naurettavan karikatyyrin puolelle.
Peli on muutenkin vähän höhlä. Ethanin hallusinaatiot on kyllä toteutettu todella hyvin ja tunnelmallisesti, mutta pelin yliluonnolliset elementit ovat silti sen heikoin lenkki. Peli olisi vieläkin parempi, jos tarjolla olisi raakaa rikosten selvittelyä ja henkilökohtaista viinahelvettiä koko rahalla ilman pakollisia kummitusjuttuja.
Vaihtopelaaja
Kirjoittanut [pelaaja_author:7]
Condemned 2
Hyvän pelin merkki on, ettei sen pelaamista halua lopettaa kesken. Condemned 2 on juuri tällainen peli. Tarina alkaa hitaasti, mutta tiedonmurusia annostellaan siten, että nälkä säilyy läpi pelin. Aluksi tuntui siltä, ettei meininki nappaa, mutta pian olin täysin uppoutunut Ethan Thomasin synkkään maailmaan.
Hidas alku muuttuu pian jännittäväksi kauhutarinaksi, jossa etenkin tapahtumapaikat ovat mieleenpainuvia. Nukketehdas oli rasittava, mutta hirsimökki ja museo ovat jännittäviä ja hyvin toteutettuja paikkoja.
Hieman rasittavaa oli se, ettei päähahmo voi hyppiä tiettyjen esteiden yli tai rikkoa reitillä olevia tavaroita. Muutoin päähahmon fyysisyys on tuotu peliin erinomaisesti. Toiminta koetaan välianimaatioita lukuun ottamatta päähahmon silmistä, ja se on toteutettu taidokkaasti.
Peli ei ole hienovarainen. Kauhua rakennetaan hieman liian päällekäyvillä tehokeinoilla, ja meininki on niin makaaberia, että se melkein lyö yli. Condemned 2:n tunnelma on silti todella ahdistava. Erinomainen seikkailupeli, joka on selkeästi ykkösosaa parempi.