Conflict-sotapelisarja ei ehkä ole yhtä maineikas kuin Rainbow Six, mutta tänä vuonna myös se hyppää antiterrorismin maailmaan. Haastajaksi se onnistuukin, ehkä hieman yllättäen, sateenkaarikutosta paremmin.
Conflict-pelit eivät varsinaisesti ole ensimmäisestä persoonasta kuvattuja toimintapelejä, sillä suurimman osan aikaa pelihahmoja ohjataan niiden takaa kuvattuna. Ammuttaessa voi siirtyä ensimmäisen persoonan kuvakulmaan tarkkuutta hakemaan. Kuvakulmasta huolimatta yhdistäviä tekijöitä Rainbow Six -peleihin on aihepiirin lisäksi taktinen ryhmänjohtaminen. Kummassakin pelissä pelaajan apuna on kolme tekoälyn ohjaamaa sotilasta, mutta Global Stormissa niitä voi myös ohjata suoraan. Ohjattavaa hahmoa voi vaihtaa napinpainalluksella.
Vaikka myös Global Stormin tulitaistelut ovat ajoittain melkoista räiskimistä, mukana on huimasti enemmän taktikointia kuin esimerkiksi Rainbow Six: Lockdownissa. Syy tähän on mahdollisuus liikutella tai käskyttää jokaista ryhmän jäsentä erillään muista sekä vastustajien haastava tekoäly. Vihulaisjoukot osaavat pirullisen ovelasti hakeutua ja pysyä suojassa, kun niitä kohti ammutaan, sekä vaihtaa suojaa ja perääntyä tarpeen vaatiessa. Oman ryhmän jäsenet puolestaan reagoivat nopeasti, ampuvat tarkasti ja osaavat muutenkin pitää itsestään huolta.
Aivan aukoton ei tekoäly silti ole. Vihollisilla on joskus ihmeellinen tapa rynnäköidä avoimesti kohti pelaajan tulta, ja omilla on paha tapa siirtyä pois suojasta sekä olla huomaamatta vieressä olevia teroja. Pääsääntöisesti koneihmiset antavat kuitenkin haastavan vastuksen ja pakottavat pelaajan etenemään varovaisesti joka hetki.
Haastavaa menoa
Pelissä ei ole tingitty haastavuudesta. Tilanteen voi tallentaa vain muutaman kerran laajoissa pelikentissä, vihollistuli on tehokasta ja ammuksista sekä muista varusteista, kuten lääkintäpakkauksista, täytyy pitää tarkkaa lukua. Vihollisten aseita voi onneksi ottaa käyttöön, mutta pelaajan on silti pidettävä silmät auki ammusten ja varusteiden varalta.
Varusteiden käyttö on edelleen melko kömpelöä, mutta onneksi kranaatteja voi nakella pikanapin kautta, mikä tekee niistä huomattavasti käyttökelpoisempia kuin sarjan aikaisemmissa peleissä.
Pelaaja voi siis ohjata yhtä ryhmäläistä kerrallaan, mutta vaihtaa ohjattavaa miestä napinpainalluksella. Muita voi käskeä yksittäin tai ryhmänä. Komentosysteemi on edelleen melko kömpelö, mutta nyt mukaan on lisätty vastaavien muiden pelien nopeat käskyt, jossa tähtäintä osoittamalla saa annettua tilannekohtaisia käskyjä, kuten räjähteiden virittämistä tai haavoittuneen hoitamista.
Aiempien Conflict-pelien parhaimpia ominaisuuksia oli pelata kampanjaa yhteispelinä toisen pelaajan kanssa jaetulla ruudulla. Verkossa tämä ei aikaisemmin onnistunut, mutta tällä kertaa kyllä. Verkkopeli on kaikessa taktisuudessaan loistava ominaisuus, jossa sotilaiden eri piirteet korostuvat yksinpeliä enemmän. Ryhmässähän on tarkka-ampuja, raskaiden aseiden spesialisti, pioneeri/lääkintämies sekä perusjalkaväkisotilas.
Global Storm on sekä pelillisesti että audiovisuaalisesti Conflict sarjan paras peli. Se ehkä häviää ulkoisilta avuiltaan kuuluisimmille vastaaville peleille, kuten Rainbow Six: Lockdown, mutta onnistuu siinä, missä harva lajityypin peli onnistuu: Global Storm vaatii joka tilanteessa astetta enemmän suunnittelua ja ajattelua.
Sotilaista antiterroristeiksi
Conflict: Global Stormin ryhmänjäsenet voivat olla tuttuja kahta ensimmäistä Conflict-peliä pelanneille, sillä Desert Storm -pelien Bradley, Connors, Foley ja Jones ovat nyt vaihtaneet USA:n armeijan maastopuvut kansainvälisen antiterroristiyksikön liikkuviin saappaisiin. Mukaan liittyy myöhemmin vielä uusikin hahmo, tarkka-ampuja Carrie Sherman.
Pelihahmoja herätetään eloon varsin onnistuneissa välianimaatioissa, jotka pohjustavat jokaista tehtävää ja kuljettavat juonta eteenpäin.
Juonessa liikutaan ympäri maailmaa March 33 -nimisen uusnatsiterroristiryhmän perässä. Matka vie muun muassa Kolumbian viidakoihin, Soulin kaduille sekä Kashmirin vuoristoon. Vaihtelevat ympäristöt ovat antaneet tekijöille mahdollisuuden tehdä pelikenttiä, joissa avoimet tilat yhdistyvät sokkeloisin sisätiloihin ja suurin halleihin.