
Crusader Kings III – Royal Court -arvostelu on julkaistu alkujaan Pelaaja-lehden huhtikuun numerossa 232. Tuoreimpien arvostelujen tasalla pysyt tilaamalla lehden täältä!
Hovin ja kulttuurin rikkauksia
Mistä tietää, että menossa on vuosikausia jatkunut kriisi? Siitä, että laajennusmyllynä tunnettu Paradox ei saa aikaiseksi tarpeeksi lisäpaketteja. Loistava Crusader Kings III ilmestyi jo vuoden 2020 syksyllä, ja siihen myytiin silloin laajennusta ja kahta sisältöpakettia lupaavaa ”laajennuspassia”. Peli saa ensimmäisen laajennuksensa kuitenkin vasta nyt Royal Courtin myötä, ja toinen sisältöpaketti on edelleen teillä tietymättömillä. Mutta niin kuin kaikki tiedämme, mikään ei ole pitkään aikaan ollut normaalia.
Näennäisesti Royal Courtin suurin uutuus on tapa, jolla peli herättää kuninkaallisen juonittelun eloon. Kuningas- ja keisaritason hallitsijat saavat valtaistuinsalin, jossa pelin hahmot nähdään ensi kertaa aidosti graafisessa ympäristössä. Kätyrit ja vierailijat seisoskelevat patsaina salissa, jossa esillä ovat myös hovin rikkaudet. CKIII on yhtä paljon roolipeli kuin strategiapeli, joten on tuiki tärkeää nähdä pelihahmot ihmisinä. Miten muuten saisi sairasta tyydytystä, kun niitä lähtee syrjäyttämään tai murhaamaan?
Hovin ympärillä pyörii erilaisia uusia tapahtumia, joita voi kokea sekä hallitsijan että hallitun näkökulmasta. Tapahtumista saa lisää roolipelihenkeä, ja niistä merkittävimmät voivat vaikuttaa pelin kulkuun dramaattisesti johtamalla jopa suursotiin. Hovi on kuitenkin yllättävän vähäiseltä ja erilliseltä tuntuva osa peliä, eikä se ole edes laajennuksen vahvin osuus. Erilaiset tapahtumat alkavat toistaa itseään liian nopeasti, ja todella typerää on se, ettei hovia voi käyttää, jos hallitusmuotona on heimo. Monet kiinnostavammista aloituspaikoista, kuten Suomi, ovat heimoalueita. Yritäpä nauttia laajennuksesta, kun tietää hovin avautuvan vasta feodalismin myötä kymmenien tai satojen vuosien päästä.
Laajennus tuo mukaan myös CKII:sta tutut artefaktit eli erilaiset arvoesineet, joita voi keräillä oman suvun taskuihin rakentamalla tai ryöstelemällä vuosisatojen saatossa. Artefakti voi olla rakkaan koiran säilötty turkki tai väitetty Excalibur-miekka, mutta mikä tärkeämpää, niitä voi haalia kuin kultaa ja maata, mikä lisää peliin tavoitteita. Eihän se käy, että naapuri omistaa hienomman kruunun.
Royal Courtin oikeasti paras osuus on kuitenkin kaikkein tylsimmän kuuloinen uutuus: kulttuurien kehittyminen. Jokaisella pelin kulttuurilla on nyt läjä erilaisia ominaisuuksia, jotka antavat bonuksia erilaisille pelityyleille. CKIII:n ruotsalaisten tekijöiden mielestä meillä finnjäveleillä on esimerkiksi kulttuurillinen pilari Stoic, joka lisää puolustuskykyä ja kykyä sisuttaa läpi tautien kaltaisista vastoinkäymisistä. Lisäksi nautimme erikoiskykyjä antavista perinteistä nimeltä Isolationist, Forest Wardens ja Dexterous Fishermen. Sanotaanko näin, ettemme ole maailmankulttuurien top 10 -listalla.
Paremmat kulttuurit lisäävät peliin massiivisen annoksen historiallista tunnelmaa, ja tärkeintä on se, etteivät ne ole jähmettyneitä. Suuret johtajat voivat massiiviseen Prestige- hintaan luoda uusia kulttuurihaaroja tai sulauttaa hallitsemillaan alueilla kaksi kokonaan erilaista kulttuuria haalien molemmista parhaat ominaisuudet. Jos Suomi-jamppa päätyy Intiaan vuosisatojen saatossa, Orija-kulttuurista voi omia vaikkapa sotanorsujen käytön. Kulttuurien vaikutus peliin on valtava, ja CKIII synnyttää niiden ansiosta entistä kiehtovampaa vaihtoehtohistoriaa.
Royal Court jää pitkästä kehitysajasta huolimatta lieväksi pettymykseksi, varsinkin kun ottaa huomioon 30 euron hintalapun. Paketin päätähti eli itse hovi on turhan rajoittunut ja erillinen osio, mutta artefaktit ja erityisesti kulttuurimuutokset ovat todella tervetulleita. Toivottavasti Paradox löytää pian entisen tarmonsa ja alkaa pukata päivityksiä sekä emopeliin että Royal Courtin sisältöön.
Kommentit
Suomen heimoilla aloittaminen vuonna 867 on kyllä kunnon hardmode tähän peliin. Naapurikansat on oikein tykästyneitä ryöstöretkeilyyn, verotulot on harvaan asutussa ja alkeellisessa metsikössä pienet, eikä Paaviltakaan voi pummia rahaa.