Cyber Shadow -arvostelu on julkaistu alkujaan Pelaaja-lehden maaliskuun 2021 numerossa 220. Tuoreimpien arvostelujen tasalla pysyt tilaamalla lehden täältä!
Mennyt tulevaisuus
Kaikki ei ollut ennen välttämättä paremmin, mutta sillä on syynsä, miksi Nintendo Entertainment System -pelit jaksavat innoittaa ihmisiä vielä tänä päivänä. Nostalgialla on tietysti oma roolinsa yhtälössä, mutta vaikuttavampi tekijä on kaikki se elämä, jota onnistuttiin puristamaan maailmaan tiukkojen teknisten rajojen sisällä. Vain parin napin ja yksinkertaisten graafisten mahdollisuuksien varassa syntynsä on saanut niin moni vahvoja tunteita herättänyt kokemus, ettei ole epäilystäkään, etteikö kyseessä olisi ollut oma taiteen alalajinsa.
Pääasiassa tuusulalaisen Aarne ”MekaSkull” Hunzikerin käsialaa oleva Cyber Shadow on yksi viimeisimpiä pelejä, jotka on tehty vanhojen lainalaisuuksien hengessä. Sivulta kuvatussa toimintaloikinnassa kyborgininja Shadow hyppii ja sivaltaa melkein kuin takavuosien Ninja Gaideneissa ja Shadow of the Ninjassa ikään. Ulkoasu on yksityiskohtainen mutta tietoisesti hillitty, ja myös tarina etenee välipätkillä, jotka muistuttavat videon sijaan animoituja sarjakuvaruutuja. NES-vaikutteet ovat selvät, ja Cyber Shadow tukeutuu niihin oikeutetulla ylpeydellä.
Kaksiulotteisena ninjaseikkailuna Cyber Shadow ei haasta pelaajien odotuksia. Tarjolla on kohtalaisen lineaarista tasoloikkatoimintaa, jota väritetään matkan varrella haalittavilla erikoiskyvyillä ja kenttien lopussa odottavilla pomotaisteluilla. Jo pelkällä perushyökkäyksellä ja tarkoilla hypyillä pääsee pitkälle, mutta erityistaitojen hallinnan opettelulla peli mahdollistaa myös hauskan temppuilun vihollisten kanssa. Monia kenttiä elävöitetään vielä sopivan vaihtelevilla vaaroilla, joten toiminta soljuu eteenpäin hyvin rytmitettynä.
Ärräpäitä ninjailun parissa ei tule heiteltyä niin helposti kuin aluksi ehkä uskoisi. En kutsuisi Cyber Shadow’ta missään nimessä helpoksi peliksi, mutta se ei jäljittele vaikeustasollaan NES-henkeä silti liikaa. Elämien keräämisestä ei ensinnäkään tarvitse huolehtia, ja myös tarkastuspisteitä piisaa useampia per kenttä. Muutamaan otteeseen Cyber Shadow nojaa kyllä turhankin paljon äkkikuolemiin tilanteissa, joissa tarkastuspisteiden välillä on taukoa pidemmän ajan verran. Silti lähtökohtaisesti haaste tuntuu reilulta, ja vaarat ovat usein selätettävissä pitämällä päänsä kylmänä. Parhaiten tämä näkyy pomotaisteluissa, jotka vaikuttavat aluksi uhkaavilta mutta ovat nopeasti dominoitavissa, kun niihin ymmärtää olla ryntäämättä sokeasti.
Oma haasteen tasapainottaja Cyber Shadow’ssa on vielä Enrique ”Pentadrangle” Martinin musiikki. Taustalla jytäävät kappaleet ovat retrotyylille sopivia, mutta niissä on myös hauskan rohkaisevaa luonnetta. Menevyyttä on tarjolla sen verran hyvällä tempolla, että musiikki tuntuu toistuvasti kannustavan vastaan tulevien vaarojen ylitse.
Cyber Shadow on toimivasti kasattu hatunnosto kasibittisille toimintapeleille. Se käyttää tyyliä näyttävästi edukseen sortumatta silti vanhentuneisiin suunnitteluratkaisuihin. Mitään omaa ja yllättävää ei suuremmin esitellä, mutta ei retrohyppelyn parissa silti ehdi kyllästyäkään