Pimeiden unien siivittämä happoinen etsivädraama
D4: Dark Dreams Don’t Die on Access Gamesin tuore episodipohjainen peli, joka ei säästele hämmentävän happoisessa meiningissä tippaakaan. Yksityisetsivä David Youngin roolin ottava pelaaja huomaa pian ratkovansa hyvin erikoisia mysteereitä, jotka tuntuvat pyörivän salaperäisen D:ksi nimetyn henkilön ympärillä. Sama hahmo on vastuussa myös Youngin vaimon murhasta – ajojahdissa on siis mukana henkilökohtaisia sävyjä. Mistään perinteisestä etsiväleikistä ei silti voi puhua.
Aikamatkustuskyvyllä siunattu mies palaa menneisyyteen tiettyjä muistoesineitä eli mementoja käyttämällä. Tehtävänä on selvittää tulevien tapahtumien syyt ennen niiden esiintymistä ja tietenkin paljastaa syyllinen. Tämä tapahtuu sangen persoonallisia hahmoja jututtamalla ja erilaisia johtolankoja etsimällä. Erikoisaistia käyttämällä pelaaja voi korostaa kulloisenkin jutun kannalta oleellisia ihmisiä ja esineitä, mutta nurkkien huolellinen koluaminen voi johtaa myös pienempien sivupulmien kannoille. Tekemistä riittää hyvin noin kolmituntiselle paketille ihan alusta loppuun saakka.
Pelialueet ovat pienehköjä, mutta tiiviitä. Vuorovaikutettavia asioita ja esineitä on kaikkialla, ja erikoista kyllä niiden hyödyntäminen kuluttaa Youngin kestävyyttä, jolloin pelaajan on ruokittava tätä erilaisilla ravinteilla. Ominaisuus tuntuu turhalta, sillä kuolon koittaessa pelaaja voi helposti maksaa itsensä ulos pinteestä ja jatkaa peliä siitä, mihin jäi. Kauppapaikka kokonaisuudessaan tuntuu niin ikään pakolliselta lisältä, ja maksuvälineenä toimivaa valuuttaakin tipahtelee taskuihin reipasta vauhtia. Juuri mistään ei ole konkreettista pulaa, eikä yhden illan seikkailussa synny tarvetta esimerkiksi vaihtovaatteiden ostamiselle.
Pelimekaniikka on sanalla sanoen susi. Kinectille ensisijaisesti tehty peli tukee myös tavallista ohjainta, mutta ohjaus on tasapuolisen kehno molemmilla. Peli jäätyy helposti animaatioiden jälkeen, jolloin ainoaksi vaihtoehdoksi jää uudelleenkäynnistäminen. Tekninen toteutus turhauttaa siis monella eri osa-alueella, eikä pelaamista voi kutsua nautinnoksi hyvälläkään tahdolla. Mielenkiintoinen idea jää ikävästi jalkoihin.
D4 on mielenkiintoinen ja eriskummallinen peli, jonka ensimmäiset kaksi episodia jättävät toiveikkaan tunteen sekä pahasti katkenneen juonen että pelimekaniikan osalta. Nyt kyseessä on lupaava raakile, joka erottuu nykypelien massasta helposti. Tyylikäs ulkoasu kohtaa tunnelmallisen äänimaiseman hyvin, ja käsikirjoitus tuntuu raikkaalta omalla sekopäisellä tavallaan.