Kinectin julkaisuvaihe näyttäisi olevan tulvillaan jos jonkinlaista hetkutus- ja tanssipeliä. Eräs odotetuimmista peleistä on varmasti Dance Central, jonka taustalta löytyy mm. Rock Bandeistä tuttu musiikkipelien moniosaaja Harmonix.
Dance Centralissa peilataan ruudulla näkyvän esitanssijan liikkeitä. Tanssiliikkeitä pelissä on satoja, ja vaikeusastetta nostamalla kuvioista tulee vaikeampia yhdistelmiä. Kappaleissa on myös freestyle-osioita, joiden aikana peli tallentaa pelaajan kuviot, joista näytetään lopuksi pikainen kuvakooste. Kaupungin kuumimmassa kuppilassa kehiteltyjen omien erikoisliikkeiden seuraaminen on omiaan herättämään häpeänsekaista hilpeyttä niin pelaajassa kuin yleisössäkin.
Peli arvostelee suorituksia musiikkipeleistä tuttuun tapaan, sillä yksittäisistä suorituksista kertyy pisteitä, ja koko kappaleesta saa myös tähtiarvosanan, jolla kappaleista avataan haastavampia vaikeustasoja. Aloittelija saa kohtuullisia tuloksia pelin helpoimmalla tasolla, vaikka touhu normaalisti näyttäisikin sammakolta tehosekoittimessa, sillä peli antaa helposti anteeksi isommatkin töppäykset. Uusien liikkeiden opettelu lennosta on kuitenkin haastavaa, joten peli tarjoaa opettelutilan, jossa rutiineja voi käydä läpi liike kerrallaan ja tarvittaessa hidastettuna.
Tanssin sut suohon
Harjoittelu- ja suoritustilojen lisäksi pelin kappaleita voi tanssi kilpaa Battle-tilassa. Battle-tila kaipaisi kuitenkin reilusti viilausta, sillä nykyisellään korkeintaan kaksi pelaajaa pystyy tanssimaan kilpaa. Vuoro vaihtuu pariin otteeseen kappaleen aikana, eli kavereista ei siis pääse ottamaan mittaa samanaikaisesti. Peli ei pidä kunnolla kirjaa kilpailutilanteesta – selostajan käskiessä skarppaamaan voi olettaa olevansa jäljessä, mutta tilanne selviää lopulta vasta kappaleen jälkeen.
Pelin luonteen vuoksi se ei välttämättä sovellu bilepeliksi aivan niin hyvin kuin esimerkiksi bändipelit. Pelaamaan ei kerralla mahdu kuin yksi pelaaja, ja vaikka taustalla voikin tanssia melko vapaasti, on vaikeaa kuvitella pelin nousevan illanistujaisissa Rock Bandien ja SingStarien edelle. Lisäksi huomasin pelaamisen olevan paljon mielekkäämpää, kun käytin hetken liikkeiden läpikäymiseen harjoittelutoiminnolla, kappaleissa liikkeet kun vaihtuvat melkoisen tiuhassa tahdissa.
Kinect toimii Dance Centralissa tarkasti. Liikkeissä ei pääsääntöisesti ole mahdollisuutta ”huijata”, eli sekä jalkatyöskentely että erilaiset käsien asennot on saatava ainakin suurin piirtein kohdalleen. Pelaaminen käy siis sekä tanssiharjoittelusta että kuntoilusta, sillä ainakin omalla tanssityylilläni sain hien pintaan, vaikka peruskuntoni ei ihan heikko olekaan.
Dance Central on mainio peli, vaikka etenkin moninpelin selkeitä puutteita on vaikea olla huomioimatta. Peli on mainio alku uudelle pelisarjalle, jonka jatkon on kerrottu olevan jo työn alla, ja ladattava sisäsisältö jaksanee tanssittaa kakkososan ilmestymiseen saakka.
Po-po-po-poker face
Musiikkipeleissä kappalevalikoimalla on suuri rooli pelin viehätyksessä, ja vaikka tanssipeleissä fyysinen suorittaminen on suuremmassa roolissa, on tasokkaan musiikin tahtiin vispaaminen aina mielekkäämpää. Dance Central sisältääkin joukon tuttuja kappaleita, joiden joukossa on niin vanhoja tanssihittejä kuin tuoreempia baarisuosikkejakin. Itseään pääsee toteuttamaan mm. Lady Gagan, Pitbullin ja Salt-N-Pepan rytmien tahtiin. Valikoimaa voi myös päivittää ladattavalla lisäsisällöllä, jota voidaan odottaa jatkossa runsain määrin – mikäli Rock Band -pelien tarjonnasta voidaan jotain päätellä.