Murhakavereita ja totuusluoteja
Danganronpa 2: Goodbye Despair jatkaa sujuvasti edeltäjänsä häiriintyneellä linjalla. Joukko sympaattisia opiskelijoita pakotetaan yhteiseloon paratiisisaarella, josta poistuminen onnistuu vain murhaamalla opiskelutoverin kiinni jäämättä. Battle Royale -asetelma käännetään tosin päälaelleen, kun pelaajan tehtäväksi jää murhien ratkominen Phoenix Wright -henkisissä oikeudenkäynneissä.
Seikkailupelin murhatapaukset jakautuvatkin kolmeen eri vaiheeseen: tarinavetoisten ihmissuhteiden ylläpitoon, murhatutkimuksin ja oikeudenkäynteihin. Vaikka jokainen ystävä saattaa olla tuleva murhaaja tai uhri, hahmojen yksiulotteisuus vie draamalta parhaan terän. Toki pelin happoisa japanilaisluonne ei ota itseään turhan vakavasti, veteleehän paratiisisaaren naruja tyhjästä ilmaantuva Monokuma-karhu.
Tarinavetoiseksi peliksi kokonaisuus onkin varsin hämmentävä. Neljännen seinän rikkominen vitsailemalla muun muassa pelikliseillä ja kehityskustannusten tuomilla rajoituksilla on ihan hauskaa, mutta tarinankerronta ja dialogi ovat puolenvälin tienoille asti erittäin verkkaista. Onneksi vauhti kiihtyy siitä eteenpäin dramaattiseen huipennukseensa, minkä jälkeen Danganronpa 2:een avautuu uusia ja varsin hauskojakin pelimuotoja peli-ikää kasvattamaan.
Mekaniikoiltaan melko simppelin seikkailupelin kiintoisimpia osuuksia ovat sen oikeudenkäynnit, joissa valheita ammutaan kirjaimellisesti alas todistusaineistolla tähtäämällä, ellei tilanne vaadi sivaltavampaa otetta. Ajattelutyön lisäksi vaaditaan siis reaktiokykyä ja refleksejäkin, mikä alkuun tuntuu erittäin sekavalta, kunnes yksityiskohtiin tutustuu valikoiden kautta tarkemmin. Heitetäänpä sekaan jopa enemmän tai vähemmän onnistuneita minipelejä, kuten äärimmäisen kammottava logiikkalumilautailu.
Danganronpa 2:ssa on selkeät epäkohtansa ja rajoitteensa, mutta tarinan päästyä vauhtiin sen vetovoimaa on vaikeaa kieltää. Se on tarinavetoisten murhamysteerien ystäville ehdottomasti katsastamisen arvoinen tapaus.