Roskalautan ruorissa
Yhden hitin ihme on musiikkibisneksestä tuttu ilmaisu, joka pätee varsin hyvin myös pelialan masentavimpiin menestystarinoihin. Malliesimerkki tällaisesta on brittiläinen Supermassive Games, jonka vuonna 2015 ilmestynyt teinikauhuseikkailu Until Dawn on edelleen PlayStation 4:n parhaimmistoa. Studio on sittemmin suoltanut ulos pelkkiä floppeja, mutta lannistumisen merkkejä ei näytä olevan ilmassa, sillä sen tuorein kauhuprojekti on toistaiseksi kunnianhimoisin.
The Dark Pictures on kahdeksan toisistaan irrallisen kauhutarinan sarja, joka sai lähtölaukauksensa elokuun lopulla julkaistun Man of Medanin myötä. Pelissä hyvin Until Dawn -henkinen joukko nuoria ja kauniita ihmisiä törmää sukellusretkellään aavelaiva Ourang Medaniin, joka ajelehtii Tyynellämerellä vain vuosikymmeniä kuolleena virunut miehistönsä rahtinaan. Tukalia tilanteita luvassa!
Pelillisesti Man of Medan on samasta puusta veistetty kuin esikuvansa. Tapahtumat rullaavat ruudulla interaktiivisen elokuvan tapaan, ja pelaaja pääsee vaikuttamaan niihin päätöksiä tekemällä ja reaktiominipelejä rämpyttelemällä. Laivaa päästään toisinaan tutkimaan myös jalan, mutta eteneminen on tällöin lineaarista paikasta toiseen laahustamista.
Until Dawnissa pelaajan passiivisuus ei tuntunut pahalta, koska pelin juoni piti otteessaan loppuun asti ja valintojen merkityksellisyyttä tuotiin mainiosti esiin käsikirjoituksessa. Man of Medanista ei voi sanoa samaa. Noin neljän tunnin mittainen kokemus on puiseva ja huonosti rytmitetty, ja sen kauhukin perustuu yksinomaan halpaan säikyttelyyn. Pelaajan väitetään voivan vaikuttaa hahmojen luonteenpiirteisiin, mutta sen seurauksena yksikään muovailuvahamainen persoona ei nouse esiin erityisen muistettavana tai moniulotteisena.
Hahmoihin samaistumista ei helpota sekään, että Man of Medan on teknisesti katastrofaalinen esitys. Ihmiset muistuttavat epäluonnollisine liikkeineen ja kuolleine ilmeineen lähinnä mallinukkeja sekä käyttäytyvät ohjattaessa aivan yhtä kankeasti. PlayStation 4 Prolla esiintyi testattaessa sahalaitaa ja suttuisia pintoja, ja useampi säikyttelyhetki meni hukkaan, kun ruutuun ilmestyneen kammotuksen tekstuurit latautuivat vasta jälkijunassa.
Man of Medan on kaikkinensa niin lyhyt ja rujo kokemus, että kun lopputekstit ensimmäisen kerran rullaavat, olo on lähinnä epäuskoinen. Vaikka peli pitää tarkkaa kirjaa pelaajan valinnoista, itselleni jäi epäselväksi, miten suurin osa niistä vaikutti lopputulokseen. Vaikka osa hahmoistani selvisi koettelemuksesta, en kokenut aktiivisesti pelastaneeni ketään fiksuilla päätöksilläni. Laivan mysteerin selvittämisestäkään en kehtaa ottaa kunniaa, sillä totuuden paljasti sattumalta vastaan tullut paperilappunen, joka olisi helposti voinut jäädä lukematta.
On mahdollista, että vika on käsikirjoituksen sijaan pelityylissäni. Man of Medanin tarinan voi kokea sosiaalisesti paitsi samalla sohvalla ohjainta vaihdellen myös verkkomoninpelinä astetta mielenkiintoisemmasta kulmasta. Verkossa toinen pelaaja näkee tapahtumat eri perspektiivistä, ja oletus on, että aavelaiva näyttää itsestään uusia puolia toiselle silmäparille.
Itse en päässyt verkkopelitilaa kuitenkaan kokeilemaan, koska en voinut kehottaa läheisiäni tuhlaamaan rahojaan rikkinäiseen peliin. Vaikka uusi läpipeluukerta parantaisi kokemusta tarinankerronnallisesti, teknisesti tekele on niin luotaantyöntävä, ettei sen pariin tee mieli palata. Toivon mukaan ensi vuonna ilmestyvä The Dark Pictures: Little Hope ehtii petrata tällä saralla.