Loppua etsimässä
Anteeksi vain, Dark Souls II. En aio olla sinulla hellä, mutta et sinä hellyydestä mitään ymmärräkään. Olithan lukijoidemme valinta vuoden peliksi 2014 vaikeudestasi huolimatta. Nyt vaihdoit nimesi Scholar of the First Siniksi ja ilmestyit uudemman polven konsoleille – ja uudestaan pc:lle. Valitettavasti sinulla on nyt myös nätimpi ja timmimpi pikkuveli Bloodborne ja olen pelannut sinua niin paljon, että maisemasi alkavat jo kyrsiä.
Olet aina ollut Souls-fanien keskuudessa kohuttu peli, sillä pitkään vatvottiin sitä, oletko pelkkää B-tiimin tuotosta ja ensimmäisen Dark Soulsin vähäisempi jatkaja. Se ei kiinnostanut minua, eikä monia muitakaan, sillä Souls on kuin hevimusiikki – pahimmillaankin parasta. Uutta Scholar-muotoasi on silti syytä tarkkailla kriittisesti, sillä väität olevasi oikeastaan uusi peli. Miksi muuten pc-pelaajat joutuisivat ostamaan sinut erikseen, vaikka omistaisivat vanhan version? Oletko sinä järkevä hankinta vanhoille pelaajille, saati sitten uusille?
Silmille pomppaava uutuutesi on vihollisten uusittu asettelu, joka heilahtelee tärkeällä rajalinjalla. Souls-vaikeus on aina ollut haastavaa mutta reilua, kärsivällisyydellä ja opettelulla katoavaa. Tässä kohtaa sinä, arvon Scholar, horjahtelet. Parin ensimmäisen kentän muutokset haiskahtavat trollaukselta, jos moinen ilmaus sallitaan. Lohikäärme aloituksen mausteena? Valtavia vihollisjoukkoja odottamassa mistään tietämätöntä aloittelijaa? Olet aika ilkeä tapaus, Scholar, ja veteraanit varmasti iloitsevat siitä, mutta tulokkaat varmasti vähemmän.
Grafiikkasi ei yllä valitettavasti pelin varhaisten demojen tasolle parannuksista huolimatta, mutta moninpelissäsi on sentään selkeää eroa. Taistelua käydään yhdessä ja vastakkain nyt sujuvammin ja paremmin kuin ennen, eikä Bloodbornekaan pärjää sinulle tässä suhteessa lainkaan.
Kokoelmana ja uudelleenmasterointina olen tavannut sinua parempia. Sinua vaivasi aseiden kuntoa liian nopeasti kuluttava bugi, joka olisi pitänyt korjata jo aiemmassa versiossasi, mutta toivottavasti se on korjattu jo lehden mentyä painoon. Se kertoo kuitenkin tekijöiden laiskasta asenteesta sinun ongelmiesi suhteen. Onneksi mukanasi tulevat kolme laajennuspakettia, jotka muodostavat yhteisesti pelin parhaimmiston. Vain peruspelin pelanneet Souls-pelaajat, jos sellaisia on, saavat varmasti hepulin tavattuaan Fume Knightin ja sir Alonnen kaltaiset pelaajanmurhaajat käytävilläsi, sillä he eivät todellakaan anna armoa. Pääpelisi ja pakettiesi kokonaisuus on suuri ja vaikuttava, pakko myöntää.
Pakottavin hankinta olet tietysti niille pelaajille, jotka yrittävät ymmärtää Souls-pelisarjan niin sanottua lorea eli pelimaailman taustoja ja historiaa. Tätä tietoa jakelee nyt salaperäinen tiedemies Aldia, joka availee teidän Dark Soulsien syvimpiä mysteerejänne eli pelimaailman syklistä luonnetta, kuoleman ja kuolemattomuuden mysteerejä, tulen ja pimeyden taistelua sekä pelihahmon myyttistä kohtaloa suurkuninkaiden perillisenä.
Pakkohan Souls-hullun on sinut siis hankkia, vaikka pakotetulta tuntuva vaikeustason korotus ei juuri nappaisikaan. Ainakin yllätyksiä on sen verran, että taas yksi läpipeluu ei tunnu tylsältä. Voitit vielä yhden taistelun, ja uusittu loppu vihjaa epämääräisesti, että saat ehkä vielä yhden pikkuveljen. Pakoon sinua ei siis pääse.
