Otetaan heti alkuun tunnustus: olen pelannut lukuisia massiivimoninpelejä. Liiankin lukuisia, todennäköisesti. Dark Age of Camelotin jälkeen olen pelannut – ja arvostellut – suunnilleen kaikki Euroopassa julkaistut lajityypin edustajat ja vähän eksoottisempia tapauksia vielä kaupan päälle.
En kerro tätä elvistelläkseni, sillä eipä siinä paljon elvistelemistä ole. Kerron tämän sen takia, että vaikka DC Universe Online on ensimmäisiä konsoli-MMO:ita ja täten monille jotain aivan uutta ja ihmeellistä, itse en pysty suhtautumaan peliin aivan niin sinisilmäisesti. Ei silti kannata pelätä, että vanha skenepappa taas vain valittaa, sillä osaanpa samalla myös arvostaa niitä uusia asioita, joita DC Universe Online yrittää. Tai arvostella, sillä kaikki niistä eivät toimi aivan niin hyvin kuin voisi toivoa.
I’m B4tm4n!
DC Universe Online on niin sanottu massiivimoninpeli, eli puhdas nettipeli, jossa sadat, joskus jopa tuhannet pelaajat pyörivät samaan aikaan samalla serverillä suorittamassa tehtäviä, keräämässä kokemustasoja ja tietenkin tappamassa toisiaan.
Massiivimoninpelit sinänsä eivät ole mitään uutta. Pc:lle niitä on julkaistu jo kymmeniä, mutta konsoleilla ne ovat harvinaisempia. Selkeä syy tähän on laitteiston rajoituksissa: nettiyhteydet – jollainen siis ehdottomasti tarvitaan – ovat yleistyneet vasta tämän sukupolven myötä, eikä hirvittäviä määriä kykyjä ja kirjoitettua keskustelua sisältäviä pelejä oikein padillakaan viitsi pelata.
Mutta ongelmat on tehty ratkottaviksi.
Koska DC Universe Online on virallinen DC-peli, kaikki firman sarjakuvista tutut hahmot, eli Batmanit, Jokerit, Kissanaiset ja muut vilisevät vähän väliä nurkissa. Pelaaja ei itse pääse pelaamaan ketään näistä legendoista, vaan luo pelin alussa oman hahmonsa.
Perinteisesti hahmonluonti on ollut se supersankari-MMO:iden suurin vahvuus, sillä asustevaihtoehtoja ja kustomointimahdollisuuksia yleensä riittää. Ja riittäähän niitä DC Universe Onlinessakin, mutta normeihin verrattuna sangen vähän. Kun loin itse omaa hahmoani, jouduin heittämään ensimmäiset ideani roskikseen, koska pelin trikoot ja fetissiasut -valikoimasta ei löytynyt tarvittavia palasia.
Kun hahmo on muokattu sopivan vinkeän näköiseksi, on aika siirtyä siihen tärkeimpään puoleen, eli voimien kustomointiin. Pelaaja valitsee opettajakseen yhden DC:n supersankareista – tai jos pelaa pahisten puolella, superrikollisista – mikä määrittää hänen pääasiallisen tyylinsä. Batmanin ja Jokerin oppilaat käyttävät vempeleitä, Teräsmies ja Lex Luthor ovat yli-ihmisiä ja niin edelleen.
Valinnan varaa on ihan kivasti, mutta infoa ei niinkään. Kuten toki odottaa saattaa, kykytyypin valinta määrittää pitkälti, miten hahmoa tullaan seuraavat kymmenet tunnit tai päivät pelaamaan, mutta hahmoa luodessa ei saa kuin ylimalkaisia kuvauksia siitä, miten vaikka kaksi pistoolia eroaa taisteluvälineenä tulimagiasta.
Realiteetti paljastuu vasta paljon myöhemmin, ja sitten onkin jo liian myöhäistä: valintoja ei voi perua, vaan edessä on pahimmillaan uuden hahmon luonti. Jos näin käy vaikka 10 tunnin pelaamisen jälkeen, hymy tuskin on kovin leveä. Ja näin todennäköisesti vielä käykin, sillä alussa ei voi aavistaa, miten oma hahmoluokka pelin tiimellyksessä kehittyy tai miten hyvässä tai huonossa asemassa se tulee pelin PvP-sisällössä olemaan, kiitos epätasapainoisten hahmoluokkien. Jos valitsit oikein, olet kukkulan kuningas. Jos taas arvasit sokkona väärin…
God of Warin jäljillä
DC Universe Onlinen suurin innovaatio on se, että peli yrittää selvästi apinoida God of Waria ja muita niin sanottuja character action -pelejä. Vaikka pelaaja saa kokemustasojen kasvaessa selkeitä erikoiskykyjä, joita aktivoidaan jäätävillä R2-neliö-kombinaatioilla, pääasia kyvyistä on uusia komboja.
Kullakin supersankarilla on käytössään kaksi hyökkäystä, joita molempia voi myös hieman modata pitämällä nappia pohjassa. Ideana olisikin vaikka, että ”syöksy päälle pistoolit laulaen” tehdään painamalla kaksi kertaa heikkoa lyöntiä ja pitämällä sitten kovaa lyöntiä pohjassa. Hauska idea, jolla kierretään ohjainten pienen näppäinmäärän aiheuttamat ongelmat.
Ei kannata kuitenkaan innostua liikoja, sillä juttu ei toimi niin hyvin kuin voisi toivoa. Verkkoviiveestä johtuen peli ei oikeasti edes yritä olla mitään God of War -tyylistä kikkailua, jossa ajoituksella tai muilla pikkuseikoilla olisi väliä. Taot niitä paria muistamaasi peruskomboa uudelleen ja uudelleen, muistaen välillä painaa blokkinapin pohjaan, kun vihollisen pään ylle syttyy megahyökkäyksestä varoittava ikoni. Ja sitten toistat sitä seuraavat 30 tuntia.
Näin ei täytyisi olla, sillä vaikka moni ei sitä uskoisi, massiivimoninpelit ovat viime vuosina kehittyneet paljon. Tapa 30 jänistä ja kerää niiltä hännät -tyyppisiä unilääkkeitä ei yleensä juuri näe korealaisten pelien ulkopuolella, sillä kehitystiimit pyrkivät keksimään tehtäviin hauskoja jippoja. Mutta ei DC Universe Onlinessa. Tehtäviä on tarjolla todella vähän ja ne ovat miltei kaikki yllä kuvatun kaltaisia. Liian pitkiä, liian tylsiä ja liian vähän kokemuspisteitä tarjoavia.
Ja silti niitä on pakko tehdä, sillä hirviöiden tappamisesta saa niin vähän kokemuspisteitä, ettei niillä mittari edes värähdä. Kun olet pelannut peliä pari tuntia, olet jo suunnilleen nähnyt kaiken. Sitten ei vaihdukaan moni asia, mitä nyt hirviöt ovat välillä erivärisiä.
Mutta jälleen, sitä ne massiivimoninpelit pahimmillaan ovat: jotain tylsää, mitä pitää kestää ne 30-40 tuntia, ennen kuin endgame ja sen hauskuus aukeavat. Vai aukeavatko?
Mitäs nyt tekisi?
Periaattessa DC Universe Online sisältää ihan kivasti tekemistä niin sanotun endgamen saavuttaneille. PvP:tä, eli tappelua muita pelaajia vastaan, voi harrastaa joko omalla hahmollaan tai DC:n legendaarisilla sankareilla. Tämän ohella voi ajaa erilaisia instansseja, eli lyhyitä luolastoja, joissa ryhmä pelaajia tappelee kovia vihollisia vastaan ja nirhaa lopulta pomon varusteiden toivossa. Näin siis paperilla. Käytännössä…
Itse en PvP:tä jaksanut kovin kauaa, sillä vaikka se on ideana hauskaa, DC Universe Onlinen toteutus vesittää homman. Surkea ruudunpäivitysnopeus ja verkkoviive tekevät taisteluista paniikinomaista kombojen spämmäystä, kun kaikki toivovat, ettei peli yllättäen tajua sinun kuolleen jo pari sekuntia sitten.
Instanssitkin voisivat olla hauskoja, mutta DC Universessa kommunikaatio on miltei olematonta ja luolastot täynnä bugeja. Niinpä edessä on vain lähinnä reippaasti turhautumista. Ja siinä se peli on muutenkin pähkinänkuoressa: turhauttava.
DC Universe Online olisi sisältönsä puolesta sellainen 6/10-tason perus-MMO, jossa pari hyvää ideaa yrittää paikata vuosien verran vanhentunutta pelirakennetta. Mutta ongelmat eivät lopu siihen, sillä miltei kaikki osa-alueet tökkivät: tekniikka on luokatonta, bugeja on liikaa ja pelin tasapaino on ihan vinksallaan. Kokonaisuutena muodostuukin paketti, joka vetää naaman peruslukemille.
Kenties päivitykset tulevat poistamaan ongelmia ja parantamaan peliä, mutta juuri nyt tuomio on karu: jos peruspelin sattuu löytämään pikkurahalla, niin voihan ne ilmaiset 30 päivää toki kokeilla, mutta en usko, että monikaan haluaa niiden jälkeen maksaa 13 euron kuukausimaksuaan. Hyvän konsoli-MMO:n odottelu siis jatkuu.
Varo versiota!
Ennakkoon mainostettiin, että DC Universe Online oli tehty varta vasten PS3 mielessä. En usko, sillä peli on teknisesti täysi pannukakku. Lähdetään liikkeelle siitä, että valikot on selvästi tehty hiiriohjausta varten. Padilla hitaiden, kankeiden ja ihmeellisen kauan latautuvien valikoiden selailu on täyttä tuskaa.
Mutta senkin kestäisi jos itse peli toimisi. Vaan ei toimi. Ruudunpäivitys vaihtelee 5–15 FPS:n välillä ja lisäksi peli ei pysty lataamaan levyltä tarpeeksi nopeasti tietoa, jotta esimerkiksi supervauhtia juokseva hahmo pysyisi kyydissä.
Niinpä näytät juoksevan pitkin tyhjiä katuja, kun yllättäen joku ryhtyy lyömään. Hups, juoksit keskelle vihollislaumaa. Se latautuu parin sekunnin päästä ja sitten pääset taistelemaan – jos et ole siis jo kuollut. Olisi kannattanut valita lentokyky!
Yhdestä asiasta DC Universe Onlinelle pitää nostaa hattua: se ottaa lisenssistään kaiken irti. Peli tapahtuu Metropoliksessa ja Gothamissa, joiden kadut vilisevät sarjakuvista tuttuja hahmoja. Ja myönnetään: on hauska päästä jalokivikeikalle Kissanaisen kanssa, vaikka se keikan pelattavuus olisikin mitä sattuu.
Vaihtopelaaja
Kirjoittanut [pelaaja_author:14]
Olen Lehtosen tavoin pitkän linjan MMO-veteraani, ja vaikka olenkin hänen kanssaan pitkälti samaa mieltä hänen arvostelunsa kanssa, suhtaudun DC Universe Onlineen hieman lempeämmin – ainakin PS3:lla. On totta, että pelin käyttöliittymä on tällä hetkellä luvattoman kankea ja hidaskäyttöinen ja että kyseessä on erittäin perinteinen – ja jopa hieman vanhanaikainen – verkkoroolipeli. Silti se on myös käytännössä ensimmäinen oikea moderni verkkoroolipeli konsoleilla, joka toimii kuten pitääkin. Sisältöäkin on tarpeeksi siihen nähden, että se on vasta julkaistu – verkkoroolipeleillä kun on paha tapa olla tavalla tai toisella keskeneräisiä vielä julkaisunsa yhteydessä.
Toisaalta verkkoroolipelit myös kehittyvät jatkuvasti. DCUO:kin on jo saanut ensimmäisen sisältöpäivityksensä, joka muun muassa lisää uusia tehtäviä ja lisää tekemisiä peliin sekä korjaa ja uudistaa monia pikkuasioita – valitettavasti pelin kankeaa käyttöliittymää ei ole saatu vielä korjattua. Pelin on suunniteltu saavan päivityksiä kuukausittain, joten kehitystä tulee tapahtumaan tasaisesti ja tulevista uudistuksista kerrotaan jatkuvasti pelin kotisivuilla.
Nimenomaan niille PS3:n omistajille, jotka eivät ole koskaan verkkoroolipelejä kokeilleet mutta ovat aina halunneet – ja supersankarit kiinnostavat – on DCUO varmasti pelaamisen arvoinen. Ilmaisen aloituskuukauden aikana näkee helposti, haluaako pelaamista jatkaa vielä sen jälkeenkin, ja jos ei halua, kannattaa silti palata parin kuukauden kuluttua katsomaan, miten peli on siinä ajassa kehittynyt. Omat sankarit ja konnat eivät katoa mihinkään, joten taukojen pitäminen ei haittaa.
Ainoa konsoliverkkoroolipelien suurin kompastuskivi, jolle itse en keksi ratkaisukeinoa, on kommunikointi. Pienryhmien äänikommunikaation ulkopuolella kaikki viestiminen pelaajien välillä vaati tekstin kirjoittamista, mikä on konsoliohjaimella hidasta ja hankalaa. Siksi suosittelenkin kaikille pelaajille mahdollisimman nopeasti jonhonkin pelaajakiltaan liittymistä, jotta luotettavaa peliseuraa löytyy nopeasti ja jossa voi luottaa, että suurin osa tajuaa mitä tekee, oli kyse sitten PvP:stä ja PvE:stä.