Hih, tissit! Siinä taatusti useimpien ensireaktio Dead or Alive Xtreme 2:een. Pelin pääosassa ovat Dead or Alive -taistelupelien tytöt, jotka lomailevat paratiisisaarella parin viikon ajan erilaisia rantapelejä pelaten ja paljastavissa uima-asuissa keimaillen. Pelaajan rooli tuntuu ensituntumalta pelkältä katsojalta. Onko kyse silkasta eksploitaatiosta?
Varsinaisena pelinä DOAX 2 ei ole kovin kaksinen. Sen erilaiset minipelit sisältävät rantalentopalloa, vesiskoottereilla kaahaamista, vesiliukumäessä laskemista, köydenvetoa ja pari muuta minikisaa. Vesiskoottereilla ajaminen on monimutkaisinta, sillä muiden pelaamiseen tarvitsee lähinnä yhtä tai kahta nappia ja toista ohjaintikkua. Minipelien yhdistävä tekijä onkin yksinkertaisuus ne eivät tarjoa suuria haasteita tai monipuolisuutta. Minipelien lisäksi saaren kasinolla voi pelata rulettia, hedelmäpelejä ja erilaisia korttipelejä.
Minipeleistä ja kasinolta voittaa lomasaaren omaa rahaa, jolla voi ostaa uusia uimapukuja, nopeampia vesiskoottereita ja mitä erilaisimpia esineitä ja asusteita. Niitä voi kerätä itselleen tai antaa lahjaksi saaren muille tytöille ja yrittää näin ystävystyä heidän kanssaan. Se ei kuitenkaan ole helppoa, ellei tiedä tai opi, mistä kukin neito pitää.
Tekemistä siis on, mutta oikean pelin vaatimuksia kokonaisuus ei oikein täytä. Puutetta on paikattu letkeällä lomatunnelmalla, joka näkyy ja tuntuu pelin ulkoasussa ja musiikkivalinnoissa: aurinko paistaa, laineet liplattavat ja kuuma hiekka näyttää kutsuvalta.
Pintaa syvemmälle
Tunnelma on siis kuten sisältökin, eli kovin kevyt. Minipeleistä lentopallo ja kasinon korttipelit jaksavat kiinnostaa pisimpään, mutta lahjatavaroiden ja uimapukujen keräily ei peruspelaajaa pitkään jaksa innostaa. Tällaisenaan DOAX 2 olisikin helppo tuomita paljaalla pikseli-iholla kalasteluksi, sillä pelin naiset kieltämättä kirmaavat ajoittain melko häpeilemättömissä uimapuvuissa ja neitojen rintavarustukset näyttävät noudattavan aivan omia fysiikanlakejaan.
Ykkösosan, eli Dead or Alive Xtreme Beach Volleyballin, saamaa palautetta tarkastelemalla voi kuitenkin väittää, ettei sen kohdeyleisö ehkä olekaan aivan niin selkeä, kuten ei jatko-osankaan. Ensimmäistä peliä tuntuvat nimittäin pelanneen lähinnä sen miespuolisten ostajien tyttöystävät ja muut vähemmän pelaavat. Etenkin naispuoliset pelaajat ovat löytäneet peleistä muutakin kuin pelkkää pintaa. Heitä on kiinnostanut asujen ja esineiden keräily sekä ystävystymiskuviot pelin hahmojen kesken. Tätä tietoa näyttäisivät tukevan myös DOAX 2:n Live-saavutukset, jotka kaikki tulevat asujen keräilystä ja ystävystymisestä mahdollisimman monen hahmon kanssa yhden loman aikana.
Tästä huolimatta DOAX 2:n anti on peliksi vähäinen. En kuitenkaan aio sortua perinteiseen amerikkalaiseen kaksinaismoralismiin ja tuomita peliä sen paljaan pikseli-ihon vuoksi. Se ei kuitenkaan ole yhtä törkeää kuin esimerkiksi Rumble Roses XX:ssä ja se on joka tapauksessa jopa tervetullutta aikana, jolloin joka toinen peli sisältää sotaa ja raakaa väkivaltaa.