Dead Space 3 / Arvostelut / pelaaja.fi

Dead Space 3

5.03.2013 // Kirjoittanut: Miika Huttunen
2

Alkuperäistä Dead Spacea voi hyvin verrata kauhuelokuvien klassikkoon Alien – kahdeksas matkustaja. Kummankin pääosassa on yksinäinen selviytyjä, jolla on vastassaan inha avaruusmörkö autiossa avaruusaluksessa, joka on käytännössä kuin tähtien parissa leijuva kummitustalo. Kummassakin tapauksessa tuntemattoman uhka pitää pupun pöksyissä loppuun saakka.

Kauhu kuitenkin kärsii toistosta, eivätkä samat kikat toimi yhtä tehokkaasti enää toistamiseen. Ei siis ihme, että elokuvan jatko-osa vaihtoi kauhusta toimintaan ja siitä tuli oman lajityyppinsä klassikko siinä missä sitä seuraavat jatko-osat ovat kompuroineet. Myös Dead Space otti jatko-osassaan askelia kauhusta toiminnan suuntaan, ja kolmososan myötä se hyppää reilusti lähes kokonaan sen puolelle. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että se olisi huono peli. Aivan kuten Aliens, myös Dead Space 3 on lajityypissään erinomaista viihdettä, vaikka lajityyppi onkin nyt selviytymiskauhun sijaan karmivalla tunnelmalla varustettua tieteistoimintaa.

Dead Space 3:n alku palauttaa pelaajan universumin huono-onnisimman insinöörin eli Isaac Clarken raskaisiin saappaisiin. Mies ei saa lepoa edellisten osien tapahtumilta, sillä hänet värvätään puolipakolla etsimään ihmisistä hulluja ja inhoja nekromorfeja tekevien Marker-monoliittien alkulähde sekä pysäyttämään se, ennen kuin niitä palvovat unitologia-kirkon jäsenet aiheuttavat koko ihmiskunnan tuhon. Matka vie miehen nopeasti pois Kuusta avaruuteen tutkimaan avaruusalusten hylkyjä ja jäistä Tau Volantiksen planeettaa, jonka pitäisi sisältää vastaus kaikkeen.

Dead Space 3:n uutena ominaisuutena on mahdollisuus yhteispeliin, jonka monet pelkäsivät täysin tuhoavan pelin pelottavuuden. Yksin pelattuna tämä ei pidä paikkaansa, sillä tarina etenee silloin hieman eri tavoin kuin yhteispelinä. Yhteispelissä toinen pelaaja ohjaa Isaacin matkassa liikkuvaa John Carver -nimistä ihmissotilasta, mutta yksinpelissä hän on lähes näkymätön, eikä vilahda kuvioissa kuin harvakseltaan. Yksinpeli pelataan aiempien osien tavoin yksinäisellä Isaacilla, joka suorittaa uutta maailmanennätystä tovereistaan eroon joutumisessa joka käänteessä. Yhteispelissä Carver on puolestaan läsnä kaikissa kohtauksissa, jotka tapahtuvat hieman eri tavoin yksinpeliin nähden, ja tämän lisäksi hänen mukanaan tulee myös kokonaan uusia sivutehtäviä, jotka käsittelevät hänen alkavaa Marker-monoliittien aiheuttamaa hulluuttaan.

Pelillisesti kaikki on tuttua aiemmista osista: Isaac (ja yhteispelissä myös Carver) etenevät pimeissä käytävissä ja tunneleissa joutuen tasaisin väliajoin nekromorfien hyökkäysten kohteeksi, jolloin ällöjä olentoja pistetään pilkkeeksi monipuolisen arsenaalin avulla. Taistelut itsessään eivät sinänsä kehity, mutta ne ovat joka kerta yhtä kuumottavia, sillä hirviöt voivat iskeä mistä tahansa ja milloin tahansa. Jännitystä luo jatkuva odotus siitä, milloin ne iskevät, sillä varmaa on vain että ne iskevät.

Tällä kertaa aseita ei löydetä tai osteta mistään valmiina, vaan kaikki pitää rakentaa itse pelin aikana löytyvillä osilla ja resursseilla. Roolipelimäinen rakentelusysteemi on erittäin monipuolinen, ja aseiden osia, ominaisuuksia ja lisukkeita hioo mielellään koko ajan, kun jotain uutta löytyy tai pelaaja etsii itselleen mieluisinta työkalua. Aseita voi purkaa takaisin osiksi mielensä mukaan ilman miinuksia, joten peli rohkaisee kokeilemaan koko ajan jotain uutta. Jos tee-se-itse-puuhailu ei kiinnosta, voi aseita kasata myös valmiilla suunnitelmilla, kunhan vain osat ja/tai resurssit löytyvät varastosta.

Etukäteen valitettiin paljon pelin sisäisestä kaupasta, josta on mahdollisuus ostaa resurssipaketteja myös oikealla rahalla. Arvostelu pelattiin läpi ilman niiden ostamista, eikä ongelmia ollut. Alussa kaikesta on tietenkin pulaa, mutta jo puolivälin jälkeen ympäristöjä tutkimalla, sivutehtäviä suorittamalla ja kuolleilta hirviöiltä löytää tarpeeksi resursseja, että pelaaja voi rakentaa lähes kaiken minkä haluaa. Varustepaketit onkin tarkoitettu auttamaan kärsimättömiä pelin alussa tai vaikeammilla vaikeusasteilla, jolloin paketeista löytyvät hieman tavallista paremmat aseiden osat voivat olla avuksi. Ilman niitäkin kuitenkin pärjää, ja lisäksi pelin aikana löytää erityisiä kuponkeja, joilla maksullisia resurssipaketteja voi ostaa myös ilman oikeaa rahaa.

Taistelut nekromorfeja vastaan ovat nyt nopeatempoisempia, ja vastustajien määrää on lisätty hieman niiden kestävyyden kustannuksella. Tämä tekee pelistä toiminnallisempaa kuin ennen, mutta ei silti silkkaa räiskintää. Nopeammasta liikkeestä ja väistömahdollisuudesta huolimatta pelihahmon ohjaaminen on vielä sen verran kömpelöä ja hidasta, että hirviöt uivat helposti iholle, jos pelaaja ei ole varuillaan. Uusi suojautumismahdollisuus on hyödytön nekromorfeja vastaan, sillä se on tarkoitettu ihmisvihollisille, mutta niitä taas kohdataan koko pelin aikana niin vähän, ettei suojautumiselle ole käyttöä. Suojaräiskinnästä ei ole millään tavoin kyse. Mukana ovat edelleen myös pelihahmon haarniskan hidastus- ja telekinesiasäteet, joita hyödynnetään taisteluiden lisäksi myös pelin erilaisissa pulmissa. Kaikkiaan taistelu on riittävän monipuolista, ja hirviöitä liiskaa ilokseen kerta toisensa jälkeen.

Hatunnoston ansaitsee edelleen pelin audiovisuaalinen suunnittelu ja toteutus. Minkäänlaista graafista käyttöliittymää ei ole, ja tavaraluettelot sekä kompassit ovat pelihahmon haarniskan luomia hologrammeja. Ympäristöt ovat varsinkin avaruusalusten hylyissä karmivia, aivan kuten aihepiiriin sopiikin. Alien-elokuvien estetiikka on kovassa käytössä, ja pelin rähjäinen tieteiskuvitelma on hyvin suunniteltu kokonaisuus pieniä yksityiskohtia myöten. Tätä tuetaan erinomaisella äänimaailmalla, joka pitää yllä sopivan jännittynyttä tunnelmaa. Syvempää tietoa saa sieltä täältä löytyvistä ääni- ja tekstitiedostoista, jotka kertovat varsin häiriintyneistä tapahtumista ja antavat pelin tapahtumille sopivan karmivan kuorrutuksen. Audiovisuaalista kikkailua esiintyy etenkin yhteispelissä, jossa Isaacin ja Carverin pelaajat eivät välttämättä näe tai kuule samoja asioita.

Dead Space 3 ei ehkä ole sitä tuntemattoman pelkoa kuin alkuperäinen peli, mutta tarjoaa silti huikeaa peliviihdettä niin yksin kuin kaksinkin pelattuna. Tarinallisesti se päättää aiempien osien aloittamat tapahtumat pätevästi eikä jätä avoimia kysymyksiä – kaikkeen tarpeelliseen saa vastauksen pelin varsin pitkän 16 tunnin keston aikana. Vain Isaacin ja edellisosassa tavatun Ellien rakkaustarina tuntuu päälle liimatulta, mutta sitä ei onneksi nosteta nekromorfi-uhkaa suuremmaksi. Kannattaa siis pitää mieli avoimena, sillä peli antaa paljon enemmän kuin siltä odottaa, jos ei vain yritä lukita sitä päässään tiukasti vain yhteen lajityyppiin kuuluvaksi.

8/10

Kehittäjä: 
Visceral Games
Julkaisija: 
Electronic Arts
Peligenre: 
Räiskintä
Julkaisualustat: 
Microsoft Xbox 360, Sony PlayStation 3, Microsoft Windows
Pegi-ikärajat: 
K-18
Pegi-merkinnät: 
Kiroilu, Väkivalta, Online

Kommentit

Käyttäjän Kaze88 kuva
Kaze88

Dead Space 3

Pelien tärkeimmät kohdat mielestäni on alku ja loppu, nämä pitää olla hyvin hoidettu jotta kokemus lähtee hyvin käyntiin ja että saadaan pelaajalle hyvä maku läpäisyn jälkeen. Tällä saralla Dead Space 3 ei hoida asiaansa, syynä näissä kohdissa on heikosti tehty suojausmekaniikka ja kultin aivottomat rivisotilaat. Se miten Iisakki taas saadaan uudelle necro täytteiselle reissulle on myös hoidettu heikosti, tosin ei tarinalla ole muutenkaan hurraamista. Tarina tuntuu aika pakkopullalta ja pitkitetyltä, samoten myös koko pelikin jonka läpäisyyn menee rapeat 15 tuntia. Tietenkään mitään vikaa jos peli on hyvä ja nautittava, mutta itseään toistavuus ja ravaaminen käyvät jo tylsäksi puolessa välissä peliä.

Tarinassa on pari käännekohtaa mutta ne ovat nähtävissä jo kilometrien päässä siinä vaiheessa kun ne paljastetaan. Ääninäyttely on hyvää mutta dialogissa olisi parantamista, tarinan pääkolmikko hoitavat kuitenkin oman osuutensa parhaiten. Muut hahmot jäävät aika paljon taka-alalle näihin kolmeen verrattuna, jopa myös tarinan pääpahis. Danik on todella kliseinen pahis, hänen "cool" ulkonäkönsä ei todellakaan auta asiaa. Näyttää niinkuin hän olisi karannut Miami Vicen Winter editionin kuvauksista tähän peliin. Yksinpelatessa tulee pakostakin sellainen olo että koko peli olisi tarkoitus pelata co-oppina, monesti Carver vain katoaa kuin tuhka tuuleen ja soittelee että tapaa sinut sitten perillä vaikka toisin oli sovittu välianimaation aikana. Monesti hän myös ilmestyy aivan tyhjästä auttamaan eikä hahmon välille saa mitään yhteyttä, lopussa Carver jopa puhuu Iisakille kuin he olisivat olleet yhdessä jo pitkän aikaa vaikka olen nähnyt häntä vain mennen tullen.

IMAGE(http://venturebeat.files.wordpress.com/2013/02/ds3-danik.jpg?w=536)

Kontrolleiltaan DS3 on sulava lukuunottamatta kyykky/suojausmekaniikkaa, uusi kieriminen toimii hyvin ja sitä joutunee käyttämäänkin tiukemmissa tilanteissa. Suojaan mennessä et voi juosta ja liukua suojaan etkä myöskään voi ampua kulmien takaa mikä on todella tönkköä ja epäkäytännöllistä. Vaikka suojassa ollessasi Iisakista näkyy jonkun verran niin viholliset eivät kuitenkaan voi osua sinuun, eivätkä viholliset koita kiertää Iisakin selustaan vaan mustapukuiset sotilaat juoksevat suoraan syliisi Uncharted tyyliin. Myöhemmillä tasoilla normaalit pulliaiset kyllä käyttävät kranaatteja COD tarkkuudella joten on oltava tarkkana, samoten tähän peliin on saatu kertalaakista tappavat bazooka miehet ja kyllä ne ovat yhtä ärsyttäviä kuin muissakin peleissä. Jos edessäsi ei ole suojaa jonka taakse voisit kyykistyä ja katson nurkan takana olevaa vihollista niin on varmaa että saa tulitusta naamaan sillä Iisakki ei osaa kurkkia nurkkien takaa lainkaan. Keskivaiheilla ja lopussa tulee kohtauksia jossa necromorphit ottavat yhteen sotilaiden kanssa, sinällänsä mielenkiintoinen ja hyvä idea mikä ei kuitenkaan toimi. Useimmiten sotilaat ja necromorphit näyttävät pitävän Iisakkia paljon parempana kohteena jolloin saat kaksi taistelevaa osapuolta kokonaan omaan niskaasi.

Onneksi alun sotilaiden kanssa kaupungilla asioinnin jälkeen päästään avaruuteen seikkailemaan necromorphien kanssa. Tässä osiossa Iisakkilla voi matkata viiden aluksen välillä miten lystää ja leijailla avaruudessa näiden läheisyydessä kunhan vaan happea riittää. Tässä DS3 on miltei parhaimmillaan, ahtaita pimeitä aluksia ja hyytävä arvaamaton avaruus. Vaikka aluksista löytyy jonkin verran koluttavaa niin olisi sisältöä ja tutkittavaa saanut olla enemmän. Miltei kaikkien necromorphien ulkonäkö on muuttunut peitellymmän ja geneerisempään suuntaan. Viholliset eivät ole enään niin karun ja ällön näköisiä kuin aikaisemmissa osissa, kai se johtunee noista avaruus toppavaatteista (sarcasm). Teini pack viholliset ovat vaihtuneet muumioituneisiin luurankoihin ja lonkero lapset koiriin jne. Kuitenkin necromorphien kanssa taistelu on paljon uskollisempaa pelisarjalle ja mukavempaa kuin sotilaiden ammuskelu.

IMAGE(http://i.telegraph.co.uk/multimedia/archive/02473/deadspace3_2473855b.jpg)

Tämän osion jälkeen matkataan jäiselle planeetalle jossa vietetään loput kymmenen tuntia. Lumisesta ja karusta planeetasta ei kyllä saada kaikkea irti jotta pelissä olisi niin hyvä tunnelma kuin sisätiloissa. Viimeinkin myös täällä alkaa saamaan enemmälti tavaraa jotta voi parantaa omaa asuaan ja rakentaa aseita. Ensimmäisten tuntien aikana ei oikeastaan saa mitään kunnollista asetta kasaan. Ainakin näin hard tasolla alussa tehokkaimmillakin aseilla ei ihan heti vihollisilta jalkoja katkota, aseissa ei kuitenkaan tunnu sellaista potkua kuin aiemmissa osissa. Myöskin aseen primary firestä vaihtaessa secondaryyn tai toisinpäin on epämukava viive. Noin vähän ennen pelin loppua on RIG ja aseet maxattu jos käyttää osat järkevästi, harmillisesti kuitenkaan aseiden statistiikat eivät kuvaa aseen oikeita tehoja. Itselläni oli ase joka oli jo itsessään miltei täydessä tehossa DMG suhteen, kun laitoin sen täyteen niin raajat lähti kahdella tai kolmella ammuksella. Lisäsin vielä lisää DMG pojoja vaikka se oli jo täynnä, tämän jälkeen raajat lähtivät yhdellä. Myös eri aseiden täydet tehot eivät vastaa toisen aseen täysiä tehoja, olisi ollut hyvä saada jotkin numerelliset statistiikat mistä tehon olisi oikeasti saanut selville. Propsit kyllä siitä että nyt saa tehdä uusia aseita ja niillä ominaisuuksilla mitä itse haluaa.

Kaikkien health packkien yms teko myös vaatii romutavaraa kuten aseet ja puvun eli RIG:in ylennykset. Hard tasollakin ainakin health packkeja saa enemmän kuin tarpeeksi, ammuksiakin tulee ihan hyvin mutta perus romutavaraa jota tarvitaan miltei kaikkeen saa välillä aika niukasti että saa RIG ja kaksi asetta maximiin yhdellä peluu kerralla. Eli voi olla että toinen pelikerta tai co-op tantereella riehuminen ja grindaus olisi paikallaan jos haluaa ihan kaiken täyteen ja tehdä vaativimmat aseet blueprinteistä.

Osa yhteenotoista ovat puuduttavia horde aaltojen lahtaamista kerta toisensa jälkeen, joiskus voi huomaa kuinka takkuileva tekoäly voi olla jos olet lähellä ovea josta juuri tulit. Viholliset eivät tällöin tiedä kävisikö he sinun kimppuusi vai ei jolloin ne on helppo teilata. Tuntuu että tässä viholliset käyvät enemmän naamalle kuin aijemmissa, on siis hyvä käyttää stasista usein. Loppuolella myös esitellään aivan uusia vihollisia joka on kyllä mukava lisä pelillisesti ja ihan tarinankin puolesta.

Tiivistettynä Dead Space 3 tarjoaa hyvää räimettä necromorphien kanssa, sotilaiden kanssa sitten ei niin hyvää. Peli tuntuu hieman venytetyltä joten loppua kohti se voi olla puuduttava. Tarina ei ole erikoinen mutta lopun käänne tekee siitä kuitenkin hieman mielenkiintoisemman. Tunnelmaltaan ei päästä DS1-2 tasolle. DS3 hard taso vastasi suunnilleen DS2:n mediumia.

Go for the limbs!

6/10 Pelaamisen arvoinen

Käyttäjän snowtooper kuva
snowtooper

Juoni ja hahmot varsinkin aiheuttivat myötä häpeää.aseita oli kiva kasata, purkaa ja kokeilla uudelleen. 7/10.