Dead Space 3

Viihdyttävä tieteisräiskintä, joka ei silti hylkää kokonaan kauhujuuriaan.

5.3.2013 10:48

Alkuperäistä Dead Spacea voi hyvin verrata kauhuelokuvien klassikkoon Alien – kahdeksas matkustaja. Kummankin pääosassa on yksinäinen selviytyjä, jolla on vastassaan inha avaruusmörkö autiossa avaruusaluksessa, joka on käytännössä kuin tähtien parissa leijuva kummitustalo. Kummassakin tapauksessa tuntemattoman uhka pitää pupun pöksyissä loppuun saakka.

Kauhu kuitenkin kärsii toistosta, eivätkä samat kikat toimi yhtä tehokkaasti enää toistamiseen. Ei siis ihme, että elokuvan jatko-osa vaihtoi kauhusta toimintaan ja siitä tuli oman lajityyppinsä klassikko siinä missä sitä seuraavat jatko-osat ovat kompuroineet. Myös Dead Space otti jatko-osassaan askelia kauhusta toiminnan suuntaan, ja kolmososan myötä se hyppää reilusti lähes kokonaan sen puolelle. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että se olisi huono peli. Aivan kuten Aliens, myös Dead Space 3 on lajityypissään erinomaista viihdettä, vaikka lajityyppi onkin nyt selviytymiskauhun sijaan karmivalla tunnelmalla varustettua tieteistoimintaa.

Dead Space 3:n alku palauttaa pelaajan universumin huono-onnisimman insinöörin eli Isaac Clarken raskaisiin saappaisiin. Mies ei saa lepoa edellisten osien tapahtumilta, sillä hänet värvätään puolipakolla etsimään ihmisistä hulluja ja inhoja nekromorfeja tekevien Marker-monoliittien alkulähde sekä pysäyttämään se, ennen kuin niitä palvovat unitologia-kirkon jäsenet aiheuttavat koko ihmiskunnan tuhon. Matka vie miehen nopeasti pois Kuusta avaruuteen tutkimaan avaruusalusten hylkyjä ja jäistä Tau Volantiksen planeettaa, jonka pitäisi sisältää vastaus kaikkeen.

Dead Space 3:n uutena ominaisuutena on mahdollisuus yhteispeliin, jonka monet pelkäsivät täysin tuhoavan pelin pelottavuuden. Yksin pelattuna tämä ei pidä paikkaansa, sillä tarina etenee silloin hieman eri tavoin kuin yhteispelinä. Yhteispelissä toinen pelaaja ohjaa Isaacin matkassa liikkuvaa John Carver -nimistä ihmissotilasta, mutta yksinpelissä hän on lähes näkymätön, eikä vilahda kuvioissa kuin harvakseltaan. Yksinpeli pelataan aiempien osien tavoin yksinäisellä Isaacilla, joka suorittaa uutta maailmanennätystä tovereistaan eroon joutumisessa joka käänteessä. Yhteispelissä Carver on puolestaan läsnä kaikissa kohtauksissa, jotka tapahtuvat hieman eri tavoin yksinpeliin nähden, ja tämän lisäksi hänen mukanaan tulee myös kokonaan uusia sivutehtäviä, jotka käsittelevät hänen alkavaa Marker-monoliittien aiheuttamaa hulluuttaan.

Pelillisesti kaikki on tuttua aiemmista osista: Isaac (ja yhteispelissä myös Carver) etenevät pimeissä käytävissä ja tunneleissa joutuen tasaisin väliajoin nekromorfien hyökkäysten kohteeksi, jolloin ällöjä olentoja pistetään pilkkeeksi monipuolisen arsenaalin avulla. Taistelut itsessään eivät sinänsä kehity, mutta ne ovat joka kerta yhtä kuumottavia, sillä hirviöt voivat iskeä mistä tahansa ja milloin tahansa. Jännitystä luo jatkuva odotus siitä, milloin ne iskevät, sillä varmaa on vain että ne iskevät.

Tällä kertaa aseita ei löydetä tai osteta mistään valmiina, vaan kaikki pitää rakentaa itse pelin aikana löytyvillä osilla ja resursseilla. Roolipelimäinen rakentelusysteemi on erittäin monipuolinen, ja aseiden osia, ominaisuuksia ja lisukkeita hioo mielellään koko ajan, kun jotain uutta löytyy tai pelaaja etsii itselleen mieluisinta työkalua. Aseita voi purkaa takaisin osiksi mielensä mukaan ilman miinuksia, joten peli rohkaisee kokeilemaan koko ajan jotain uutta. Jos tee-se-itse-puuhailu ei kiinnosta, voi aseita kasata myös valmiilla suunnitelmilla, kunhan vain osat ja/tai resurssit löytyvät varastosta.

Etukäteen valitettiin paljon pelin sisäisestä kaupasta, josta on mahdollisuus ostaa resurssipaketteja myös oikealla rahalla. Arvostelu pelattiin läpi ilman niiden ostamista, eikä ongelmia ollut. Alussa kaikesta on tietenkin pulaa, mutta jo puolivälin jälkeen ympäristöjä tutkimalla, sivutehtäviä suorittamalla ja kuolleilta hirviöiltä löytää tarpeeksi resursseja, että pelaaja voi rakentaa lähes kaiken minkä haluaa. Varustepaketit onkin tarkoitettu auttamaan kärsimättömiä pelin alussa tai vaikeammilla vaikeusasteilla, jolloin paketeista löytyvät hieman tavallista paremmat aseiden osat voivat olla avuksi. Ilman niitäkin kuitenkin pärjää, ja lisäksi pelin aikana löytää erityisiä kuponkeja, joilla maksullisia resurssipaketteja voi ostaa myös ilman oikeaa rahaa.

Taistelut nekromorfeja vastaan ovat nyt nopeatempoisempia, ja vastustajien määrää on lisätty hieman niiden kestävyyden kustannuksella. Tämä tekee pelistä toiminnallisempaa kuin ennen, mutta ei silti silkkaa räiskintää. Nopeammasta liikkeestä ja väistömahdollisuudesta huolimatta pelihahmon ohjaaminen on vielä sen verran kömpelöä ja hidasta, että hirviöt uivat helposti iholle, jos pelaaja ei ole varuillaan. Uusi suojautumismahdollisuus on hyödytön nekromorfeja vastaan, sillä se on tarkoitettu ihmisvihollisille, mutta niitä taas kohdataan koko pelin aikana niin vähän, ettei suojautumiselle ole käyttöä. Suojaräiskinnästä ei ole millään tavoin kyse. Mukana ovat edelleen myös pelihahmon haarniskan hidastus- ja telekinesiasäteet, joita hyödynnetään taisteluiden lisäksi myös pelin erilaisissa pulmissa. Kaikkiaan taistelu on riittävän monipuolista, ja hirviöitä liiskaa ilokseen kerta toisensa jälkeen.

Hatunnoston ansaitsee edelleen pelin audiovisuaalinen suunnittelu ja toteutus. Minkäänlaista graafista käyttöliittymää ei ole, ja tavaraluettelot sekä kompassit ovat pelihahmon haarniskan luomia hologrammeja. Ympäristöt ovat varsinkin avaruusalusten hylyissä karmivia, aivan kuten aihepiiriin sopiikin. Alien-elokuvien estetiikka on kovassa käytössä, ja pelin rähjäinen tieteiskuvitelma on hyvin suunniteltu kokonaisuus pieniä yksityiskohtia myöten. Tätä tuetaan erinomaisella äänimaailmalla, joka pitää yllä sopivan jännittynyttä tunnelmaa. Syvempää tietoa saa sieltä täältä löytyvistä ääni- ja tekstitiedostoista, jotka kertovat varsin häiriintyneistä tapahtumista ja antavat pelin tapahtumille sopivan karmivan kuorrutuksen. Audiovisuaalista kikkailua esiintyy etenkin yhteispelissä, jossa Isaacin ja Carverin pelaajat eivät välttämättä näe tai kuule samoja asioita.

Dead Space 3 ei ehkä ole sitä tuntemattoman pelkoa kuin alkuperäinen peli, mutta tarjoaa silti huikeaa peliviihdettä niin yksin kuin kaksinkin pelattuna. Tarinallisesti se päättää aiempien osien aloittamat tapahtumat pätevästi eikä jätä avoimia kysymyksiä – kaikkeen tarpeelliseen saa vastauksen pelin varsin pitkän 16 tunnin keston aikana. Vain Isaacin ja edellisosassa tavatun Ellien rakkaustarina tuntuu päälle liimatulta, mutta sitä ei onneksi nosteta nekromorfi-uhkaa suuremmaksi. Kannattaa siis pitää mieli avoimena, sillä peli antaa paljon enemmän kuin siltä odottaa, jos ei vain yritä lukita sitä päässään tiukasti vain yhteen lajityyppiin kuuluvaksi.

8/10
KehittäjäVisceral Games
JulkaisijaElectronic Arts
PeligenretRäiskintä
Pegi-ikärajatK-18
Pegi-merkinnätKiroilu, Online, Väkivalta
Lisää luettavaa