Miten käy, kun viime vuoden kovimpien pelien joukkoon noussut tieteiskauhuseikkailu Dead Space siirtyy Wiille, ja vieläpä raideräiskintänä? Ei varmaankaan kovin hyvin? Tämä oli ainakin minun reaktioni, kun kuulin asiasta ensimmäisen kerran. Niinpä peliä pelattuani yllätys olikin suuri: Dead Space Extraction ei ole pelkästään erinomainen peli, vaan on lisäksi aivan yhtä kauhea ja ahdistava seikkailu, kuin alkuperäinenkin. Mutta sehän on raideräiskintä, joten kuinka tämä on mahdollista?

Helvetin siirtokunta

Se, että sanoo Dead Space Extractionin olevan raideräiskintä, kertoo siitä yhtä paljon kuin sanoisi Ferrari Enzon olevan pelkkä auto. Pohjimmiltaan se pitää paikkansa, mutta kyse onkin siitä, kuinka se taitavan suunnittelun ja toteutuksen ansiosta onnistuu olemaan myös paljon muuta.

Peli sijoittuu samoille tapahtumapaikoille kuin alkuperäinenkin Dead Space, mutta tapahtuu ajallisesti ennen sen tapahtumia. Peli kertoo Aegis VII:n kaivossiirtokunnasta, joka löytää planeetalta mystisen punaisen monoliitin. Löydös herättää levottomuuksia, sillä siirtokunnan unitology-uskontokunnan edustajat pitävät sitä uskonnollisena symbolina ja alkavat saarnata lopun alusta. Lopulta levottomuudet leviävät käsiin ja lopullisesti kaikki menee päin helvettiä, kun oudot hirviöt hyökkäävät siirtokunnan kimppuun.

Pelissä seurataan neljää siirtokuntalaista ja näiden selviytymiskamppailua kammottavia hirviöitä vastaan. Extraction on oma tarinallinen kokonaisuutensa, eikä alkuperäisen pelin pelaaminen ole tarpeellista. Sitä pelanneille Extraction kuitenkin valottaa paljon asioita sen tapahtumien taustalla, etunenässä sitä, mitä siirtokunnassa oikein tapahtui ja kuinka nekromorfit pääsivät sen päätapahtumapaikkana toimivalle USG Ishimura -kaivosalukselle.

On siis selvää, että pelissä on enemmän tarinallista pontta kuin valopistooli- ja raideräiskintäpeleissä yleensä – harva voinee väittää, että vaikkapa House of the Dead -pelit muistetaan niiden juonesta, ainakaan hyvällä. Mutta kuinka tarina sitten pelaa yhteen Extractionin pelattavuuden kanssa?

Levottomat kädet, automaattiset jalat

Extraction on oikeastaan melko puhdasverinen kauhuseikkailupeli sillä poikkeuksella, että se on kuvattu pelihahmon silmistä eikä pelaaja voi ohjata pelihahmon liikkumista. Wiimote- ja Nunchuk-ohjaimet toimivat pelihahmon käsinä. Wiimotella käytetään aseita sekä valoa, joka ladataan ohjainta ravistamalla. Nunchukilla puolestaan käytetään tuiki tärkeää vetosädettä, hidastinta, aktivoidaan pelimaailman ovia ja esineitä sekä huidotaan lähitaistelussa ja vaihdetaan aseita.

Liikkeentunnistusta käytetään juuri sopivasti ilman ylimääräistä kikkailua. Esimerkiksi aseiden vaihtoehtoista ampumistapaa käytetään kääntämällä Wiimotea sivuttain, mikä toimii etenkin Zapperia käytettäessä näppärästi. Aseiden lataaminen taas tapahtuu Nunchukia nopeasti ravistamalla.

Suurin syy sille, miksi peli ei tunnu perinteiseltä raideräiskinnältä on kuitenkin tapa, jolla pelihahmo liikkuu. Se ei suinkaan etene kuin juna kiskoilla suoria reittejä pitkin, vaan liikkuen uskottavan epätasaisesti vaappuen, juosten ja horjuen tilanteen mukaan. Taitavasta suunnittelusta kertoo jotain se, että monesti pelatessa – etenkin hirviöitä räiskiessä – unohtaa, ettei itse ohjaa pelihahmon liikkumista.

Ahdistavaa tunnelmaa rakennetaan taitavasti myös pelihahmon päänliikkeillä. Aivan kuten oikeakin ihminen vastaavassa tilanteessa, pelihahmo pälyilee koko ajan hermostuneena ympärilleen, kurkkii kulmien takaa ja säpsähtää aina, kun kuulee jotain yllättävää. Tämä pitää myös pelaajan hermot tiukalla, sillä koko ajan on oltava valmiina siihen, että jostain hyppää mörkö eteen tai on pidettävä silmät auki pelimaailmasta löytyvien elintärkeiden ammusten, ensiapupakettien, aseiden ja muiden esineiden varalta. Ne kun ovat näkökentässä yleensä vain hetken, missä välissä ne pitää imaista itselleen vetosäteellä.

Lataa ja paloittele

Itse räiskintäkin on hieman tavallisuudesta poikkeavaa. Vastaan tulevat nekromorfit ovat varsin kestäviä tapauksia, ja paras tapa niiden tuhoamiseksi on kirjaimellisesti pistää ne palasiksi ampumalla raajat irti. Tämä ei tietenkään pysäytä niitä heti, vaan ne jatkavat hyökkäystään ryömimällä kammottavasti pelaaja kohti. Paloittelu ei myöskään ole niin helppoa kuin miltä se kuulostaa, sillä se vaatii tarkkaa kättä ja hyviä hermoja. Toki pelaaja voi myös räiskiä silmittömästi, mutta se syö puolestaan elintärkeitä ammusvarastoja, jotka eivät kestä pitkään. Lisäapua saa hidastussäteestä, jolla voi hetkellisesti hidastaa nopeimman tai uhkaavimman vihollisen.

Tarkan tähtäämisen lisäksi aseiden lataamien näyttelee tärkeää roolia. Lataaminen nekromorfilauman käydessä kimppuun tuntuu aina käsittämättömän hitaalta, mutta sitä voi nopeuttaa oikea-aikaisella napinpainalluksella tietyssä kohtaa lataamista. Latausminipelin hallinta kesken taistelun ei kuitenkaan ole aina niin helppoa kuin miltä se kuulostaa, mikä vaatii entistäkin kovempaa keskittymistä.

Taistelussa apuna on lähinnä erilaisia kaivostyökaluja, kuten energialeikkureita, plasmatykkejä ja jopa kauko-ohjattava sirkkelisaha. Perusaseena toimii melko tehoton mutta loppumattomat ammukset sisältävä pulttipyssy, jota käytetään myös muutaman kerran pulttaamaan ovia kiinni. Sen lisäksi mukana voi olla kolme muuta asetta.

Kenttien välissä aseitaan ei voi valita. Pelaajalla on aina kannossa valittu arsenaali, ja niinpä aseiden vaihtoa pitää miettiä nopeasti aina kun uusi tulee vastaan. Aseiden valinnalla on melkoisesti väliä, etenkin pelin muutaman pomovastustajan suhteen, sillä tietyt tilanteet vaativat juuri tietyn aseen. Tämä voi joissakin tilanteissa vaatia jopa kentän pelaamista alusta uudelleen, jos mukana ei satu olemaan oikeita työkaluja (vinkki: pidä pulssikivääri aina mukana).

Aseisiin voi myös löytää niiden tehoa kasvattavia tehostimia, mutta niiden suhteen pitää olla tarkkaavainen ympäristön suhteen, sillä ne voivat mennä nopeasti ohi. Välillä eteneminen kuitenkin myös pysähtyy, ja pelaaja saa mahdollisuuden katsella vapaasti ympärilleen esineiden löytämiseksi.

Peli ei suinkaan vyörytä hirviölaumoja pelaajan päälle jatkuvasti. Ahdistavaa tunnelmaa rakennetaan taitavasti juuri suvantokohdilla, jolloin pelihahmot vaeltavat hermostuneesti siirtokunnan ja Ishimuran kolkoissa käytävissä ja tiloissa keskenään puhuen ja vuorovaikuttaen. Tässä auttaa pelin todella komea ulkoasu. Extractionin ulkoasu ei häpeä edes alkuperäiselle Dead Spacelle, vaikka teräväpiirtotason yksityiskohtaisuutta ei tietenkään nähdä. Hämmentävät harhanäyt ja välähdykset pelottelevat samaan tyyliin, kuten myös aavemaiset kuiskaukset, joita kuulee aika ajoin. Äänimaailma on muutoinkin erittäin hyvää tasoa ja täydentää kauhutunnelmaa loistavasti.

Kokonaisuuden täydentävät hienot äänettömät tyhjiökohtaukset painottomuudessa, Wiimotea hyödyntävä hakkerointiminipeli ja sieltä täältä löytyvät ääninauhat, jotka valottavat lisää tapahtumien taustoja.

Lyhyt kyyti

Dead Space Extraction on lähes kaikin tavoin enemmän kauhuseikkailu kuin raideräiskintäpeli. Vain yhdessä asiassa se muistuttaa ikävällä tavalla jälkimmäistä, nimittäin pituudessa. Extraction ei ole järin pitkä peli, ja se on helposti pelannut läpi parissa illassa perusvaikeustasolla. Vaikka lisävaikeustasoja löytyy vielä kolme lisää ja uudelleenpeluulla voi löytää ohi menneet äänilokit ja aseiden parannukset, on tarina kuitenkin jo nähty, mikä vähentää melkoisesti pelin tunnelmaa. Mukana olevat vaihtoehtoiset reititkin ovat vain lähinnä pieniä kiertoteitä, joten uudella pelaamiskerralla ei näe mitään uutta.

Toki mukana on myös mahdollisuus pelata peliä yhteispelinä kaverin kanssa, joka voi uudella pelikerralla tuoda uutta intoa pelaamiseen. Toinen pelaaja tarvitsee vain toisen Wiimoten, mutta hän ei voi tehdä muuta kuin ampua.

Lisää pelattavaa saa kuitenkin erityisistä haastekentistä, joissa tarkoituksena on perinteisten valopistoolipelien tavoin saada mahdollisimman paljon pisteitä hirviöitä räiskimällä. Näitä kenttiä löytyy mukavasti erilaisia, ja räiskintä toimii sen verran hyvin, että pelkkä pistejahtikin jaksaa kiinnostaa, etenkin kaverin kanssa pelattuna.

Dead Space Extraction on kauttaaltaan laadukas peli ja edustaa Wiillä sen tosipelaajien pelien parhaimmistoa. Se myös näyttää, kuinka yksinkertaisen raideräiskinnän päälle voi rakentaa toimivan kauhupelin, vaikka pelihahmon liikkumista ei voikaan ohjata. Se jopa toimii lopulta tunnelman rakentajana, kun pelaaja aavistaa, että kohta eteen hyppää hirviölauma, voimatta hidastaa tai estää pelihahmoa liikkumasta vääjäämättömästi kohti kauhuja.

Vaihtopelaaja

Kirjoittanut [pelaaja_author:6]

Onko omaperäisyys tärkeämpää kuin laatu? Näin ei voi ajatella ainakaan Dead Space -pelien suhteen. Alkuperäinen Dead Space yllätti minut todella iloisesti kliseisestä ympäristöstä ja tarinasta huolimatta, ja arvostukseni pelin suhteen on vain kasvanut ajan myötä.

Sama pätee myös Extractioniin. Tällä kertaa nekromorfit eivät ole edes uusia vihollisia, ja peli onnistuu silti säväyttämään. Wiin tekniset rajoitteet eivät haittaa lainkaan, sillä animaatio on sulavaa ja ääninäyttely vakuuttavaa. Vaikeustaso on juuri kohdallaan, ja kauhuelokuvien kliseitä hyödynnetään myös asiaankuuluvasti. Sankarien karmeita kohtaloita odottaa innolla. Nekromorfien viipalointi toimii, sillä se antaa pelaajan rytmittää taisteluja hidastamalla haluamiaan vihollisia.

Erityisen paljon kehuja ansaitsee kameran liikuttelu: kuvakulma heiluu vauhdilla ja taajaan, eikä se häiritse silti tähtäämistä tai aiheuta oksennusreaktiota. Kuten Miika totesi, ei ole mitään tarvetta solvata Extractionia ”vain” valopistoolipeliksi. Ensimmäistä kertaa nautin todella myös Zapperin käytöstä, ja onhan sen kömpelö muotoilu lähellä Dead Spacen aseistusta.

Dead Space Extraction edustaa Wiillä samaa tasoa kuin alkuperäinen Dead Space HD-koneilla. Onnellisia ovat ne, joilla on kotona laitteet molempien pelaamiseen. Väittäisin jopa, että pelipari hakkaa laadussa vastaavat Resident Evil 5:n ja Wiin Umbrella Chroniclesin. Sarjojen kilpailu tekee varmasti hyvää selviytymiskauhun tulevaisuudelle.

8/10
Lisää luettavaa