Tekijä: Tequila Works
Julkaisija: Microsoft Studios
Myynnissä: Nyt
Pelikoneet: Xbox 360
Moninpeli: Ei
Samalla koneella: Ei
Verkossa: Ei
Eloton Seattlessa
Nykyaikaiset zombitarinat eivät enää kerro niinkään aivottomasta epäkuolleiden lahtaamisesta. Tapahtumien keskelle heitetään tavallisia ihmisiä, jotka pyrkivät selviytymään epätavallisissa olosuhteissa. Tätä suuntausta myötäilee hivenen ontuen myös Tequila Worksin Deadlight.
Espanjalaiskehittäjien esikoisteos sijoittuu kuumalle 80-luvulle. Sukkahousuhevin sijaan ihmisten mieltä kalvaa pelko, sillä mystinen sairaus on muuttanut suurimman osan väestöstä käveleviksi kuolleiksi. Tarinaa kerrotaan raunioituneessa Seattlessa, jonka maisemissa Randall Wayne etsii perhettään ja ystäviään.
Seikkailuun käydään kahdessa ulottuvuudessa, vaikka taustoissa kolmiulotteista syvyyttä piisaakin. Tummanpuhuvat kaupunkimaisemat välittävät erinomaisen lohdutonta tunnelmaa, jota musiikki säestää juuri oikein sävelin. Tarinaa kuljetetaan eteenpäin muutamilla takaumilla sekä sarjakuvamaisilla välinäytöksillä. Visuaalista tyyliä ei pahemmin kelpaa moittia, mutta heikko ääninäyttely ei auta ailahtelevaa käsikirjoitusta.
Toteutuksen ongelmat leimaavat myös Deadlightin pelillistä puolta. Pelaaja saa käyttöönsä haulikon, pistoolin ja palokirveen, mutta luvassa ei ole verellä mässäilyä. Epäkuolleet vyöryttävät Waynen helposti alleen tilaisuuden saadessaan, eikä panoksia jaeta liikaa. Suurin osa tilanteista on ratkottava joko juoksemalla karkuun tai huijaamalla tyhmiä zombeja. Pelaaja voi esimerkiksi houkutella epäkuolleet kävelemään rotkoon.
Kaunis ajatus kompastuu pelisuunnittelun mielikuvituksettomuuteen. Deadlight ei juuri anna tilaa luovuudelle, eikä pelaajan tutkimushaluja pahemmin ruokita. Pulmatkin ovat poikkeuksellisen yksinkertaisia. Seikkailun edetessä suoraviivaisesti jää kaipaamaan muista vastaavista peleistä tuttua tarvikkeiden ja erilaisten apuvälineiden keräämistä. Ohjausta puolestaan vaivaa lievä raskaus ja viive, joilla lienee tavoiteltu realistisempaa otetta. Tarkkuutta vaativissa tasoloikkakohdissa pääsee kuitenkin ilmoille monet ärräpäät. Ohjausjärjestelmän ohella selviytymistä vaikeuttaa toisinaan oleellisten elementtien hukkuminen synkkiin taustamaisemiin.
Deadlightia ei ole pituudella pilattu. Tarina- ja tunnelmapainotuksen huomioon ottaen muutaman tunnin kesto voisi kääntyä pelin eduksi, mutta matkalle mahtuu silti pitkittämiseltä haiskahtava retki viemäreihin. Innostuneimmat pelaajat voivat vielä sukeltaa syvemmälle tarinaan etsimällä käsiinsä kaikki kätketyt salaisuudet, mutta muistiinpanoja muistuttavaa tekstiä ei ole kovin mieluisaa lukea näytöltä pitkiä pätkiä. Deadlightia voikin suositella lähinnä kovimmille zombifaneille.