Tyylikkäästi suunniteltuun goottimaailmaan sijoittuva DeathSmiles on varsin oiva vanhan ajan räiskintä, joka tuntee kohdeyleisönsä. Sivuttaissuunnassa etenevän ja luotihelvetti-konseptiin nojautuvan lentelyräiskeen vetonauloina ovat pelin eri versiot, jotka ovat pakattu samalle Deluxe Edition -levylle.

Mukana on niin pikselimäistä alkuperäisversiota, kauniisti puhtaaksipiirrettyä uusioversiota, niiden välimuotoa kuin lisätehtäväpakettiakin. Pelillisesti versioiden erot ovat niin pieniä, että ne osuvat etupäässä lajityypin veteraanien makuhermoihin. Selkein ero on luonnollisestikin uusioversion terävämpi ulkoasu, minkä lisäksi satunnaisempia ja aloittelevia pelaajia muistetaan eri vaikeustasoilla, jotka pitävät huolen pehmeästä putouksesta pikselintarkan pujottelun maailmaan.

Napakka ohjaus ja ajan tasalla pysyvä ruudunpäivitys pitävät huolen sujuvasta navigoinnista ja tulittamisesta kenttien kauniisti kuvioiduissa luotisateissa. Konseptin mukaisesti ruudulla riittää jatkuvasti vilskettä ja räjähdyksiä, joiden seuraaminen pysyy yleensä hanskassa, kunhan oma sorminäppäryys ja keskittymiskyky eivät petä. Sekavuudenkin puolelle mennään, etupäässä uusioversiossa, jossa tasanteiden erottaminen värikylläisestä taustasta on ajoittain vaikeaa.

Tässä mielessä DeathSmiles painottaa kenttien rakenteiden sekä vihollisten ja luotien liikeratojen opettelua parempien pistepottien toivossa, mikä on myös vahvasti sidoksissa pelin varsinaiseen elinikään. Ellei satu olemaan lajityypin ja siihen olennaisesti kuuluvan uudelleenpelaamisen ylin ystävä, DeathSmiles saattaa jäädä tunnissa läpikäydyn kampanjansa takia lyhyeksi kokemukseksi.

7/10
Lisää luettavaa