Desperados 2: Cooper’s Revenge

Pelin suurin ongelma on sen skitsofreeninen luonne.

15.2.2013 14:35

Desperados 2 on kuin tiivistettyä elämää villissä lännessä.

Desperados 2 on kuin oppikirjaesimerkki hyvästä ideasta ja huonosta toteutuksesta. Uskaltaisin väittää, että suurin osa miespuolisista pelaajista katseli tenavana silmät kiiluen Clint Eastwoodin länkkäreitä ja suuntasi sitten hiekkalaatikon dyyneille kurittamaan paikallisia alkuasukkaita. Kuka meistä ei riemusta kiljuen ottaisi vastaan mahdollisuutta clintteillä kunnolla pelin parissa? Palkkionmetsästäjä Cooper on palannut ajan henkeen sopivien kaveriensa kanssa. Kun liittovaltion agenttina työskentelevä isoveli löytyy tallista ruoskittuna ja viimeisellä henkäyksellään varoittaa kaveruksia uhkaavasta vaarasta, seikkailun ainekset ovat selvästikin ilmassa. Cooperin sateenkaarenvärisestä seurueesta löytyy viisi erilaisin kyvyin varustettua henkipattoa. Kate vokottelee vihollisia naisellisilla avuillaan, Pablo on vihainen meksikolainen, Hawkeye salavihkainen intiaanisoturi ja Sam räjähdyksistä pitävä kiväärimies. Oma suosikkini on Doc McCoy, joka on selvästikin unohtanut Hippokrateen valansa. Tarkkuuskiväärillä ja tyrmäyskaasulla varustettu lekuri on naulankova äijä, joka naureskelee sadistisesti sniputellessaan vihollisia pusikosta.

Hyvä idea…

Paperilla kaikki on hyvin. Sekstetti kulkee ympäri villiä länttä listimässä bandiitteja, intiaaneja ja muita epätoivottuja sosiaalisia tekijöitä. Joskus pelastetaan uudisraivaajia väijytyksistä, joskus taas taltutetaan kaupunkia terrorisoiva rikollisjoukko. Ensi näkemältä peli on tismalleen samannäköinen kuin viisi vuotta vanha edeltäjänsä, mutta hiirtä heiluttelemalla uudistukset paljastuvat: pelimoottori on täysin kolmiulotteinen. Kameran pyörittelyn ja zoomailun lisäksi napin painalluksella kamera singahtaa korkeuksista käytössä olevan sankarin olan taakse ja peli muuttuu tosiaikaisesta naksuttelusta toimintaseikkailuksi. Kummallekin kameratyylille löytyy oma käyttönsä, sillä mikromanagerointi ja käskyjen ketjutus on 3D-kamerasta mahdollista, mutta yläkamerasta sujuvampaa. Tiukoissa toimintatilanteissa kuvio on päinvastainen. Graafisesti peli on ristiriitainen pakkaus. Maisemat ovat hetkittäin häikäisevän hienoja ja näyttävät hyvällä tavalla kaksiulotteiselta taiteelta. Myös pelaajahahmot ovat toimivan näköisiä ja hyvin animoituja. Viholliset puolestaan ovat koomisia tikku-ukkoja, jotka on selvästi suunniteltu nähtäväksi vain pilvien korkeudelta.

…huono toteutus.

Pelin suurin ongelma on sen skitsofreeninen luonne. Onko kyseessä puzzle-henkinen hiippailupeli vai puzzlepainotteinen 3d-räiskintä? Hiippailumetodilla tie nousee pystyyn jo parin tehtävän jälkeen, sillä paikallaan seisoskelevia vihollisia on kentissä aivan liikaa ja havaitsemiselta muka suojaavat maisemat usein viallisia. Teräsmiehen näkökyvyillä varustetut bandiitit huomaavat pelaajan usein kirjaimellisesti seinän läpi. Tie voittoon on ruudinkatkuinen – räiskimällä pärjää, mutta pelimoottori ei selvästikään ole suunniteltu tulitaisteluja varten. Normaalin tähtäimen sijaan räiskintä tapahtuu pelin omalla kursorilla, joka vihollisen päällä muuttuu tarkentuvaksi tähtäimeksi. Aiemmin ei voi ampua ja tähtäimessä on usein ikävä viive. Tästä johtuen kunnon räiskintäpeleissä triviaalit tehtävät, kuten tulitaistelut paria vihollista vastaan, ovat lähes mahdottomia. Asiaa ei auta se, että sankarit lepäävät yleensä jo yhden osuman jälkeen. Näillä aineilla ei saa aikaan kuin turhautumista ja pikalatausnäppäimen kulumista. Lisää nauloja pelin arkkuun lyödään tylsän tehtäväsuunnittelun myötä. Vaikka tavoitteet ovat mielenkiintoisia ja vaihtelevat salakuuntelusta linnakkeiden valtaukseen, itse mekaniikka on aina tismalleen sama. Voittoon kulkee yleensä yksi reitti, jonka varrella on tusina vihollista. Tehtävästä riippuen pelaaja joko hivuttautuu etsimässä oikeita ampumapaikkoja tai houkuttelee yksi kerrallaan viholliset näkösuojaan tyrmättäväksi. Aikaa palaa, eikä jännityksestä voi puhuakaan. Tiimikavereilla ei kirjaimellisesti ole tekoälyä. He seisovat tumput suorana, vaikka metrin päässä olisi asettaan virittävä vihollinen. Yhdenkin kaverin kuolema johtaa tehtävän epäonnistumiseen, joten latausruutu tulee todella nopeasti tutuksi. Viholliset eivät pysty paljon parempaan. Doc McCoy napsauttaa reiän vartijan otsaan. Kaveri pysähtyy hetkeksi tutkimaan vihollisen ruumista sen kummemmin asiasta huolestumatta. Mikäli idioottia ei päästä päiviltään, hän jatkaa hetken kuluttua partiotaan. Joskus vartijoilla taas tuntuu olevan psyykkisiä lahjoja ja he aavistavat uhkaavan väijytyksen jo kaukaa. Mikäli pelin lukuisien ongelmien kanssa pystyy tulemaan toimeen, rosoisen pinnan alla on kohtalaisen viihdyttävä ja kiinnostava länkkäriseikkailu. Itse pääsin vikojen yli ja peli meni läpi, joskin lyhyissä sessioissa, jotka päättyivät usein kiroamiseen ja vasaran leijumiseen pelilevyn yllä. Desperados 2 kuulunee kategoriaan ”harvojen herkku”. Useimmat pelaajat luultavasti ohittavat sen keskinkertaisuutena, mutta muutamat friikit vääntävät tätä vielä ensi vuosikymmenelläkin. Suosittelen demon imurointia jolloin voi testata itse, kumpaan ryhmään kuuluu. Itse sanoisin, että vioistaan huolimatta peli oli pelaamisen arvoinen, mutta vain juuri ja juuri.

Spagettiwesternit ? maistuvaa viihdettä

Desperados 2 ammentaa suuren osan vaikutteistaan klassisista italialaiselokuvista, jotka tunnetaan myös spagettiwesternien nimellä. Italialaisstudioiden 1960-luvulla halpaan hintaan tuottamat länkkärit ovat jääneet elämään usein erinomaisen kameratyönsä vuoksi. Asiaa auttaa myös elokuvien realistinen ote ja useiden genren kliseiden hylkääminen. Koska alueella oli tuotantoaikaan paljon eteläespanjalaista siirtolaisväkeä, spagettiwesternien juonet pyörivät pääsääntöisesti meksikolaisrosvojen tai Meksikon sisällissodan ympärillä. Spagettiwesternin tunnetuimmat elokuvat ovat Sergio Leonen ohjaama ns. Dollari-trilogia , joka muistetaan Clint Eastwoodin ohella Ennio Morriconen musiikeista.

Alkuperäinen pistemäärä: 72/100

7/10
JulkaisijaAtari
PeligenretStrategia
Pegi-ikärajatK-12
Pegi-merkinnätKiroilu, Väkivalta
Lisää luettavaa