Alieneita, noita avaruuden pikku orjuuttajia, käsittelevät pelit ovat pääosin tarjonneet kotiplaneettamme invaasioon varsin yksipuolisen näkökulman. Kotiplaneettamme valtausta ei ole juuri päässyt seuraamaan valloittajien näkökulmasta, mutta Pandemic Studiosin vuonna 2005 ilmestynyt Destroy All Humans oli iloinen poikkeus. Grand Theft Auton tapaiseen, avoimeen maailmaan sijoittunut peli pisti pelaajan terrorisoimaan amerikkalaisia junttikyliä parhaimpaan 50-luvun alienhysterian tyyliin. Osansa saivat punaniskojen lisäksi niin lehmät kuin maissipellotkin.
Ihmisten onneksi furonien ensimmäinen invaasio ei mennyt aivan putkeen. Hyvää pohjatyötä on kuitenkin turha heittää hukkaan, ja niinpä maapallon asukkien piina jatkuu Destroy All Humans 2 -pelin myötä. Osuvasti annettu lisänimi Make War Not Peace vinkkaa jo, että tällä kertaa liikutaan kultaisella 60-luvulla, aikana jolloin hipit, kylmä sota ja neuvostovakoilu olivat vielä oikeita uhkia maailmanrauhalle. Furonien toinenkin invaasio on mennä myttyyn, kun neuvostoliittolaiset lasauttavat hyökkäystä johtavan emäaluksen tuusan nuuskaksi.
Hyökkäyksen pääarkkitehti tohtori Pox onnistuu kuitenkin pelastamaan tietoisuutensa ja ottaa yhteyttä planeetalla majailevaan, alkuperäisen pelin sankarin Cryptosporidiumin viimeisimpään elossa olevaan klooniin, Crypto 137:een. Alkaa ympäri maapalloa levittäytyvä ja kymmeniä tehtäviä käsittävä seikkailu, kun Crypto 137 ja tohtori Pox alkavat puhdistaa maapalloa apinoiden röyhkeistä jälkeläisistä.
Kukkaisväen grillibileet
Pohjimmiltaan peli toimii kuten sarjan ensimmäinenkin osa. Crypto juoksentelee ympäri laajoja alueita tutkien maailmaa rakettireppunsa ja telekineettisten voimiensa avulla. Turhia ihmiskontakteja on luonnollisesti syytä välttää, tosin yleensä ympäriinsä liikkuminen onnistuu helpommin, kun on ensin vallannut jonkun onnettoman kaduntallaajan ruumiin. Sieppaamisen kanssa on tosin oltava varovainen, ja silminnäkijöistä on hankkiuduttava pikaisesti eroon.
Uuden aikakauden myötä Crypton valloitusretken esteenä ovat tällä kertaa muutkin kuin yli-innokkaat, harmaata vielä punaistakin enemmän vihaavat Yhdysvaltojen asevoimat. Tällä kertaa soppaa ovat hämmentämässä lisäksi kieroakin kierommat KGB-agentit sekä vallankumousintoiset hippijohtajat.
Pelkkää valeasussa maleksimista peli ei suinkaan ole, vaan suurin osa peliajasta vietetään ihmisiä siepatessa ja tappaessa. Liikakansoituksen vähentämiseen on tällä kertaa mukana huomattavasti tehokkaampia ja myös humoristisempia vaihtoehtoja. Esimerkiksi Disclocator heittelee tielleen osuvia ihmisiä ja ajoneuvoja vekkulisti ympäriinsä, ja avaruuskiekon lennättämä poliisiauto on jo itsessään varsin tehokas ase. Pitemmät matkat taitetaan tietysti lentävällä lautasella, jolloin voi räiskimisen lisäksi harrastaa esimerkiksi ihmisten kaappaamisen kaltaisia aktiviteetteja.
Destroy All Humans 2:sta ei juuri löydy pahaa sanottavaa. Grafiikka on sekä näyttävää että sulavaa, ja dialogi on priimakamaa sekä tekstinsä että hersyvän hauskan ääninäyttelynsä puolesta. Myös ohjaus on hetken totuttelun jälkeen erittäin toimivaa. Destroy All Humans 2 on kaikkea mitä toimintapeliltä voi toivoa: näyttävä, hauska, monipuolinen ja riittävästi tehokkaita aseita tarjoava.
Pandemic Studios
Pandemic Studios on vanhojen Activision-miesten John Resnickin ja Andrew Goldmanin perustama pelifirma, joka sijaitsee Los Angelesissa. Vuonna 2000 yhtiö avasi toisen studion Australian Brisbaneen, ja sillä on tällä hetkellä kuusi eri kehitystiimiä, joista yksi on täysin keskittynyt Destroy All Humans -sarjan kehittämiseen. Destroy All Humansin lisäksi Pandemicin merkittävimpiä pelejä ovat olleet Star Wars: Battlefront -sarja, Mercenaries ja Dark Reign 2 -tosiaikastrategia.