Destruction AllStars -arvostelu on julkaistu alkujaan Pelaaja-lehden maaliskuun 2021 numerossa 220. Tuoreimpien arvostelujen tasalla pysyt tilaamalla lehden täältä!
Tuho sinä olet tähti
Päätös julkaista Destruction AllStars suoraan PlayStation Plus -etupelinä on oiva peliliike Sonylta. Ainakin Rocket League iskostui omaan tajuntaani helteisen kesän ja silloisen Plus-edun myötä, joten miksi sama ei toimisi autopallon lisäksi PS5:n uudessa romurallissa?
Destruction AllStars lainaa Rocket Leaguen autokaahailun lisäksi kevyesti Overwatchin ja vastaavien pelien värikkäästä moninpelimäiskeestä. Erilaisista mediapersoonista koostuva hahmokaarti sisältää lähinnä yksinpelisuuntautuneita hyökkäyshahmoja, joten esimerkiksi varsinaisia tukihahmoja tai muita joukkuerooleja ei ole. Tasokolikoiden tai mikromaksujen avulla voi avata lempihahmolleen huudahduksia, emoteja ja skinejä, mutta muokattavuus ei mene kosmetiikkaa pidemmälle. Sarjakuvamainen grafiikka on leikkisää ja pyörii hienosti.
Varsinaisia pelitiloja on neljä. Mayhem on klassinen kaikki kaikkia vastaan -tappomatsi ja ehdottomasti pelin parasta hupia kaoottisen romurallinsa ansiosta. Gridfallissa tilannetta mutkistetaan pelikentästä tippuvilla lattialaatoilla ja rajatuilla elämillä. Kahdeksanhenkisillä joukkueilla pelattavasta kahdesta tilasta mielenkiintoisempi on Carnado, jossa kolhimisesta saadut rattaat kiikutetaan kentän keskelle pistelaskua varten. Stockpilessa sama idea on tehty hallintapistetyyppisesti. Pelimuodon vaatima puolustaminen tuntuu ylivoimaiselta haasteelta aivovapaassa rymistelyssä.
Itse ajaminen on mainiota, ja käytössä on mahdollisuus spurtata eteen tai sivulle joko kolhimista tai väistämistä varten. Painavammat autot taklaavat kovempaa, mutta pienemmillä kilpureilla on helpompi ajaa tarkasti. Peli ei ole sen kummemmin kiinnostunut autojen komponenteista Destruction Derbyn ja Wreckfestin tapaan, vaan kestävyyttä katsotaan simppelisti osumapisteillä. Renkaiden irtoaminen on lähinnä kosmeettinen haitta, mutta tällainen yksinkertaistus sopii peliin mainiosti. Kentät ovat tosin pääosin liian suuria, jolloin toiminnan keskipisteen löytäminen vaatii joskus ajelua ympäriinsä.
Vaikka Destruction AllStarsin pihvi on autopohjaisessa romurallissa, pelaamista on tehty monipuolisemmaksi jalkautumisella. Mikäli auto hajoaa, voi hahmollaan seikkailla jalkaisin sekä kerätä pisteitä ja taklailla muita jalankulkijoita. Muut autoilijat ovat tietysti vaara, mutta kävelijöillä on myös mahdollisuus kaapata itselleen uusi ajoneuvo toiselta pelaajalta tai kentille sijoitetuilta tasanteilta. Systeemi tuo hauskaa vaihtelua, vaikka tasohyppelyohjaus on suoraan sanottuna kelvottoman limainen.
Jokaisella hahmolla on käytössään latautuva Breaker-kyky, jota voi käyttää jalankulkijana. Kyvyt vaihtelevat savuista ja miinoista toisten pelaajien tehokkaampaan potkimiseen, ja bonuksen aikana on käytössä tasohyppelyä helpottava tuplahyppy. Toisena kykynä on Hero-auto, jonka voi pyytää paikalle. Nämä hahmojen nimikkoautot ovat makeampia, ja niissä on oma erityiskyky. Esimerkiksi Shyftin auto muuttuu lähes näkymättömäksi ja Jianin auto kasvattaa hetkeksi piikit.
Lopulta hiukan sisältököyhä ja tasapainollista loppuviilausta kaipaava Destruction AllStars on hyvää pikahupia muutamaksi illaksi. On hienoa, että sonymaiseen tapaan tarjolla on hilpeä suomennos, mikä tuo sen myös uusien ryhmien pelattavaksi. Jäämme odottamaan, kehittyykö peli tulevaisuudessa yhtä energisesti kuin autourheilukollega Rocket League tai vaikkapa alati muuntuva Fortnite.