Deus Ex: The Fall / Arvostelut / pelaaja.fi

Deus Ex: The Fall

1.08.2013 // Kirjoittanut: Janne Pyykkönen
0

Jos joku ahtaisi kokonaisen lehtipihvin nakkimakkaran kuoreen, ensimmäiseksi ajattelisin varmaan: ”Aika hyvin tungettu!” Sitten pitäisikin kyseenalaistaa ahtajan mielenterveys.

Pihvi on tässä tapauksessa Deus Ex: Human Revolution, jonka jatko-osa The Fall on ahdettu iOS-muottiin. Teknisenä suorituksena se on hyvinkin näyttävä. Ankeita hahmomalleja lukuun ottamatta The Fall näyttää ja kuulostaa hienolta esikuvaltaan. Mutta oliko tässä mitään järkeä?

Adam Jensenin korvaava Ben Saxon ei taida olla mikään älyn jättiläinen, sillä hän liittyy aluksi Human Revolutionin pomovihollisten palkkasoturijengiin, Tyranneihin. Saxonin motivaatiota on yritetty saada järkeväksi, mutta hei, nämä heput voisivat olla epäilyttävämpiä vain, jos heillä olisi natsimerkki hihassa ja pääkallokokardi hatussa. Kun karu todellisuus valkenee hahmona tylsälle Saxonille, lähdetään selvittämään, miten Tyrannit ja heidän käskyttäjänsä liittyvät kyberosien hylkimistä estävän lääkkeen pulaan ja emopelistä tutun sotilasyhtiö Belltowerin puuhin.

Hahmon silmin kuvattujen ammuskelujen ja tässä tapauksessa hiiviskelyjen ohjaus on ja tulee aina olemaan ongelmallista kosketusnäytöillä. Tässä tapauksessa N-Fusion on tehnyt esimerkillistä työtä välttääkseen pahimmat sudenkuopat. Liikkua voi kahdella tavalla, ja pelaaja voi hypätä suojasta toiseen napauttamalla seinää tai lattiaa. Virtuaaliohjaimia, tulitusnappeja ja aivan kaikkea muuta voi siirtää ympäriinsä säädettävässä käyttöliittymässä, joten pelaaminen on melkein siedettävää. Automaattitähtäys tosin hauskuttaa pelaajaa usein siirtämällä tähtäimen vihollisen lähelle, mutta ei kohdalle. Aseiden vaurio on kummallisen satunnaista: joskus vihollinen kuolee ensimmäiseen kuulaan, ja toisella kertaa samaa t-paidalla haarniskoitua pummia saa räiskiä puolen lippaan verran.

Pahinta on se, kuinka hidasta kääntyminen on ja kuinka sen seurauksena on vaikea reagoida tilanteisiin. Kun sankarimme seisoo oven nurkalla, vihollinen saattaa juosta sisään ja selän taakse, ja yritäpä siinä sitten kääntyä ennen niskalaukausta – tai viittä. Reaktiokyky on sitä luokkaa, että Saxonin kyberosia pyörittää epäilemättä päivittämätön Windows Vista.

Rakastin Eidos Montrealin ensimmäistä Deus Exiä, mutta The Fall tuskastutti jo puolen tunnin kuluttua. Parasta mitä siitä voi sanoa on, että se on kuin joka suhteessa heikompi Human Revolution. Mikromaksut hyppivät koko ajan silmille, mutta tuunattu peruspistooli on onneksi niin tehokas, ettei luottokorttia ole pakko heilutella.

Räiskintänä The Fall on kauhea ja hiiviskelynä tyydyttävä, vaikka vihollisten pöljä tekoäly ei tee vaikutusta. The Fallin kompuroidessa XCOMin upea käännös juhlii iOSilla, joten miksei olisi vain voitu myöntää tosiasioita: kaikki pelityylit eivät sovi kaikille koneille. Ajatelkaapa, jos Deux Exin maailma olisikin sovitettu vaikkapa ylhäältä kuvattuun vuoropohjaiseen hiiviskelyyn, jossa kosketusnäyttö olisi vahvuus eikä hidaste.

5/10

Kehittäjä: 
Eidos MontrealN-Fusion
Julkaisija: 
Square Enix
Peligenre: 
Seikkailu
Julkaisualustat: 
Mobiilialustat, Apple iPad, Apple iPhone, Google Android

Nostoja