Dewy’s Adventure

Dewy's Adventure on ilmiselvästi tarkoitettu lastenpeliksi, mutta valitettavasti se epäonnistuu myös sellaisena.

14.9.2011 22:07

Pelisuunnittelu on jännää touhua. Houkutus pysyä tutussa ja turvallisessa on todella suuri, mutta silloin tällöin joku sankari uskaltaa kokeilla jotain uutta. Jos idea on hyvä ja toteutus pätevä, nämä neronleimaukset voivat onnistua. Konamin Dewy’s Adventure valitettavasti epäonnistuu.

Dewy’s Adventure on tarina Dewy-nimisestä veijarista, joka on japanilaiset vaippamainokset mieleen tuova vesipisaran ja pikkupojan risteytys. Hänen tehtävänsä on pelastaa eteerinen fantasiamaailma ja siellä asuvat eau-olennot Don Hedron -nimiseltä kaiken pahuuden ja julmuuden ruumiillistumalta. Jos tämä ei kuulosta kiinnostavalta, voin vakuuttaa, ettei se myöskään tunnu siltä.

Peli on eräänlainen yhdistelmä Kororinpaa ja Monkey Ballia. Pelaaja ohjaa Dewyä teemojen mukaan jaetuissa fantasiamaailmoissa. Tehtävänä on kentän loppuun pääsemisen lisäksi pelastaa mahdollisimman monta kentälle piilotetuista eauista. Välillä ratkotaan pieniä pulmia, joissa olennaisessa osassa ovat Dewyn ja tämän eri olomuotojen erikoisominaisuudet. Dewyn lämpötilaa voi säätää ristiohjaimella. Jos lämpötilaa laskee, jäinen Dewy voi ylittää järvet ja taistella tehokkaasti. Kuuma Dewy voi höyrystyä taivaalle salamoita ampuvaksi pilveksi.

Täysin vesitetty

Eri olomuodot ja niiden hyödyntämistä vaativat kentät ovat ihan mainioita oivalluksia, mutta lähes kaikki muu on pelissä niin pielessä, ettei siitä voi pitää. Pelin vähäinen, tarinankerronnallinen ääninäyttely on täysin ylinäyteltyä ja amatöörimaista, eikä satukirjamaista kerrontaa kestä kuunnella.

Pelin pahista Don Hedronia on helppo ymmärtää. Eauit ovat niin ärsyttäviä, että jos minä olisin fantasiamaailmaa vallassani pitävä synkkä orjuuttaja, keksisin otusten päänmenoksi varmasti jotain vieläkin kauheampaa ja kurjempaa. Pääsankarikaan ei herätä paljon kiintymystä. Hänestä on eniten iloa, kun hänet ohjaa vaistonvaraisesti surman suuhun.

Kuolema tosin koittaa Dewylle helposti ilman pelaajan apuakin. Pelin ohjausjärjestelmä on perusteellisesti läpimätä. Dewyä ohjataan kääntelemällä poikittain olevaa wiimotea, jolloin pisaramme liukuu. Valitettavasti ohjaus on niin jäykkä, ettei kunnollista tuntumaa saa millään. Kentät sijaitsevat lähes poikkeuksetta tyhjän päällä, joten putoaminen on pikemminkin sääntö kuin poikkeus.

Dewy’s Adventure on ilmiselvästi tarkoitettu lastenpeliksi, mutta valitettavasti se epäonnistuu myös sellaisena. Hermoja raastavan ohjauksen ja lukuisten äkkikuolemien vuoksi kukaan muksu tuskin viihtyy pelin ääressä viittä minuuttia kauempaa. Kun pelin yltiösöpö ulkoasu ja lapsellinen asenne vielä karkottavat jokaisen vähemmänkin aikuisemman pelaajan, ei Dewy’s Adventurella ole kohderyhmää lainkaan.

Peli on täysin epäonnistunut Kororinpa-tyylisen kuulanvierityksen ja Zelda-henkisen toimintaseikkailun fuusio. Kororinpa tarjoaa samantapaisen pelimekaniikan huomattavasti paremmalla ohjauksella ja ilman ärsyttäviä otuksia tai turhia kikkailuja. Dewy’s Adventure on turha tuotos, joka ei sovi kenellekään.

 

Miksi, voi miksi?

Wiin mullistavia ohjaimia on jälleen käytetty täysin väärin. Dewy’s Adventure olisi astetta järkevämpi peli, jos sen ohjaaminen olisi helpompaa. Kankea ja huonosti toimiva ohjaus ja epäergonomisesti sijoitellut erikoisliikkeet ovat jälleen yksi esimerkki siitä, että Wiin liikkeentunnistusohjaimen hyödyntämisen pitäisi olla luvanvaraista. Onni onnettomuudessa on, että nyt ammattitaidottomuudella pilattiin jo lähtökohtaisesti surkea tekele eikä lupaavaa peliä.

4/10
Lisää luettavaa