Diablo Immortal -arvostelu on julkaistu alkujaan Pelaaja-lehden heinäkuun numerossa 235. Tuoreimpien arvostelujen tasalla pysyt tilaamalla lehden täältä!

Mobiilimassiivimoninpeli Diablon vaatteissa

”Eikö teillä ole puhelimia?”

Pelisuunnittelija Wyatt Chengin kuolemattomat sanat kaikuivat salissa yleisön buuausten lomassa. Cheng oli juuri esitellyt Diablon-himoiselle fanijoukolle uuden pelin ja harkitsi nyt elämänvalintojaan uudelleen. Ehkei pc-pelaajien kansoittaman BlizzCon-tapahtuman päälava sittenkään ollut paras paikka ilmaiseksi pelattavan mobiilipelin julkistukselle. Mahdottomaan paikkaan joutunut Cheng ja Blizzard onnistuivat kuitenkin tavoitteessaan – kukaan ei unohtaisi Diablo Immortalin paljastustilaisuutta.

Chengin huoli paljastui lopulta aiheettomaksi, sillä myöhemmin kävi ilmi, että meillä kaikilla on kuin onkin puhelimet. Ja neljä vuotta ikimuistoisen paljastustilaisuuden jälkeen niillä voi myös pelata Diablo Immortalia.

Myös Diablo-fanien huolet osoittautuivat aiheettomaksi – ainakin osittain. Yhdessä kiinalaisen NetEase- studion kanssa kehitetty Diablo Immortal on oikeastaan aika hyvä peli. Se on mobiililaitteiden kosketusnäytöille sovitettu Diablo, joka sisältää ison siivun pelisarjan tutuista elementeistä mutta yllättävän paljon muutakin.

Diablo Immortal on nimittäin ehta massiivimoninpeli. Pelaajat ravaavat jaetussa maailmassa jahtaamassa samoja vihollisia tehtäviä suorittaakseen. Maailmapomotaisteluissa killat kokoontuvat kohtaamaan vihollisia, joiden päihittäminen vaatii ison pelaajajoukon yhteistyötä. On raideja, instansseja, luolastoja ja pelaajien välisiä taistelukenttiä.

Sanctuaryn pelialueisiin tutustutaan kuitenkin ensin tarinatehtävien kautta. Tarinan sijaan pelin ensisijaisia vetonauloja ovat erilaiset kehitysjärjestelmät, joita on valtava liuta. Hahmot ansaitsevat tietenkin kokemustasojen kertymisen kautta uusia kykyjä ja keräävät voimakkaampaa varustusta luolastoja kaluamalla. Tuttuun Diablo-tyyliin kerättävänä on tolkuttomasti erilaista varustusta, jonka avulla hahmonsa kykyjä voi muokata mieleiseen suuntaan.

Varustuksen keräämisen ohella kehitetään klaania, sotajoukkoa, Helliquarya, Paragon-tasoja, taistelupassia, jalokiviä ja vihollisista kirjaa pitävää bestiaaria. Pelaajat jahtaavat paikkaansa pelin huipulla Immortalseissa, joiden joukkoon mahtuu jokaisella palvelimella vain muutama sata pelaajaa. Jos jatkuvasti uusia tavoitteita tarjoavat kehitysjärjestelmät ja vihollisten täyttämä toiminta kiinnostavat, riittää Diablo Immortalissa jatkuvasti uutta jahdattavaa, vaikka peruspelaaminen pysyykin samana kautta linjan.

Diablon pelimekanismit on käännetty onnistuneesti mobiilikäyttöliittymälle. Yksi sormi liikuttaa hahmoa, toinen sormi hyökkää. Vihollislaumat rynnivät päälle jatkuvasti, joten perushyökkäysnappia saa pitää pohjassa koko ajan. Lisäksi käytettävissä on neljä erikoiskykypaikkaa, joihin voi valita hyökkäyksiä ja tukikykyjä hahmojen kattavista valikoimista. Liikkumista helpotetaan vähäsen automaattisella navigoinnilla, mutta siitäkin huolimatta Diablo Immortalissa on reilusti enemmän peliä kuin keskivertomobiilijulkaisussa.

Valitettavasti fanien huolet osoittautuivat myös täysin aiheellisiksi. Ilmaiseksi pelattavalla Diablo Immortalilla halutaan nimittäin tehdä kahmalokaupalla rahaa.

Peli herättelee käyttäjäänsä säännöllisesti ostamaan erilaisia tavaralaatikoita, joilla etenemistään voi vauhdittaa. Maksullisia battle passeja on virallisesti kaksi mutta todellisuudessa kolme. Tarjolla on niin parin kympin hintaisia kosmetiikkapaketteja kuin ”570 prosentin lisäarvon” tarjoavia jalokivisettejäkin. Jokaiselle jotakin.

Kaupan perustarjontaa salakavalampi on kuitenkin Elder Rift -järjestelmä. Diablo Immortalissa kuka tahansa voi kivuta tasokaton huipulle sekä kerätä parhaat panssarit ja aseet täysin ilmaiseksi. Tie ei välttämättä ole helppo tai nopea mutta jonkinlainen polku kuitenkin. Varusteisiin upotettavat jalokivet ovat kuitenkin se juttu, joka tekee eron maksavan asiakkaan ja rahvaan välille.

Varusteitaan voi tehostaa upottamalla niihin legendaarisia jalokiviä, joita voi kerätä Elder Rift -luolastoista. Legendaaristen jalokivien löytäminen edellyttää kuitenkin Elder Riftien muokkaamista vaakunoilla, jotka toimivat siis tässä tapauksessa valuuttana. Pelaajille tarjotaan päivittäin ilmaisia vaakunoita, mutta parhaiden viiden tähden jalokivien löytämiseksi pelaajan on käytettävä legendaarisia vaakunoita. Ja kuten varmaan arvasitte, nämä vaakunat on hankittava kovalla valuutalla.

Vaakunajärjestelmän ansiosta Diablo Immortalin parhaiden jalokivien löytäminen ja päivittäminen parhaiksi mahdollisiksi versioikseen vaatii melkoisen tukun rahaa. Verkossa liikkuneiden laskelmien mukaan yhden hahmon tehokkuuden maksimointi maksaisi pelin julkaisun aikaisessa tilassa yli 100 000 euroa. Kaiken kukkuraksi koko järjestelmä on tehty niin läpinäkymättöläpinäkymättömäksi, ettei tavallinen pelaaja oikein voi huomatakaan, kuinka paljon hahmon kehittämiseen todellisuudessa voi upottaa rahaa.

Mutta eihän kenenkään tietenkään ole pakko laittaa rahaa Diablo Immortal -hahmonsa kehittämiseen. Mikään ei estä pelaamasta peliä kokonaan ilmaiseksi ja pitämästä samalla vielä varsin hauskaa. Mutta jos mielii saavuttaa kilpailuetua kavereihinsa tai naapurikiltoihin nähden, voi aina vähän höllentää kukkaronnyörejä. Salamyhkäisyyteen verhottu ansaintamalli on kyyninen ja suorastaan moraaliton. Se jättää laadukkaasti toteutetun pelin pelaamisesta pahan maun suuhun, vaikka rahaa ei palaisi penniäkään.

Diablo Immortalin arvioiminen on haastava tehtävä. Pelaaminen on viihdyttävää, ja erilaiset järjestelmät tarjoavat koko ajan uusia haasteita kohdattavaksi. Peliä ei kuitenkaan voi irrottaa sen puitteista. Vaikka Diablo Immortalista on mahdollista nauttia ilmaiseksi, hälventää nautintoa se vääjäämätön totuus, että pelin ansaintamalli on suunniteltu miltei pohjattomaksi rahakuiluksi. Se on sääli, sillä Diablo Immortal voisi hyvinkin paikata odotusaikaa ennen Diablo IV:n julkaisua.

7/10
Pegi-ikärajatK-16
Lisää luettavaa