Colin McRae -pelisarjaan lukeutuva Dirt 3 on karistanut edesmenneen rallikuskin nimen edestään. Aika on sopiva, sillä Dirt 3:ssa on enemmän viime pelissäkin vieraillutta Ken Blockia kuin Colin McRaeta. McRaen tapaan myös Ken Block on rallikuski, mutta häntä ei tunneta ralliurastaan. Ken Block tunnetaan siitä, että hän tekee autolla asioita, joita tavallisten ihmisten ei tulisi mieleenkään tehdä autolla. YouTuben katsotuin Blockin temppuilua esittelevä video on kerännyt yli 30 miljoonaa näyttökertaa, ja Block on skeittivideotyyliä ralliin yhdistelevien videoidensa ansiosta eräs maailman tunnetuimmista autourheilupersoonista.
Dirt 3:n rallissa ei ajeta ajohaalarit märkänä kymmenien kilometrien erikoiskokeita tai puhuta tankeroenglantia lehdistölle. Dirt 3:ssa ralli on trendikästä extremeurheilua, jossa tiellä viihdytään korkeintaan muutamia minuutteja kerrallaan ja auton väännyttyä solmuun kuusen ympärille aikaa kelataan taaksepäin ja yritetään uudestaan.
Perinteisen rallin sijaan pelissä kisaillaan useissa erilaisissa autokilpailutyyleissä. Mukana on lyhyitä erikoiskokeita ja yleisöerikoiskokeita, rallicrossia ja monenlaista haasterataa. Valokeilan kuitenkin varastaa etukäteen paljon puhuttu Gymkhana.
Hanaa: Gymkhanaa
Gymkhanan mukanaolosta voimme kiittää juuri Ken Blockia. Rohkenisin nimittäin väittää, ettei monikaan tuntisi koko autourheilumuotoa ilman hänen videoitaan, joista suosituimmissa esitellään juuri Gymkhanaan kuuluvaa temppuilua.
Tosielämän Gymkhana-kilpailut voisi tiivistää nopeutta, taitoa ja armotonta ratinpyörittelyä vaativiksi autokisoiksi, joissa kuljettajien tulee kiertää radalla olevia esteitä, mielellään kovassa sivuluisussa. Dirt 3 säilyttää lajin perusidean, mutta heittää sekaan joukon videopelimäisiä kikkoja ja kuorruttaa kakun herra Blockin videoista tutulla estetiikalla. Kun todellisuudessa Gymkhanassa kilpaillaan nopeudessa, pelissä temppuilu pisteytetään ja suoritusten ketjuttamisesta annetaan lisäkertoimia. Driftauksen ja donitsien pyörittelyn lisäksi pisteitä jaetaan hypyistä ja radalle koottujen esteiden rikkomisesta. Gymkhana-kisojen ohjaus on toteutettu todella mallikkaasti, sillä näyttävät temput onnistuvat suhteellisen helposti vasta-alkajaltakin, mutta yhdistelmien ketjuttaminen ja törmäyksien välttäminen vaatii harjoittelua.
Gymkhana korostaa monia Dirt 3:n hyviä puolia: se on nopeatempoista, hauskaa ja näyttävää. Linjasta ei kuitenkaan poiketa kauas pelin muillakaan osa-alueilla.
Pelin yksinpelitila koostuu kausista, jotka taas koostuvat osaturnauksista. Turnauksissa ajetaan useita erilaisia osakilpailuja, joista voitettavilla pisteillä avataan uusia turnauksia ja osakilpailuja. On uratilan ehdoton vahvuus, ettei kaikissa osakilpailussa ole pärjäämisvaateita, eikä kaikkia kisoja tarvitse suorittaa edetäkseen. Voitto takaa enemmän pisteitä, mutta jokaista kisaa ei tarvitse yrittää hampaat irvessä uudestaan ja uudestaan.
Turnauspisteiden lisäksi kilpailusuorituksista kerrytetään mainetta kuin kokemuspisteitä ikään. Sijoituksen lisäksi pisteitä saa myös kisakohtaisista bonustehtävistä, joissa edellytetään esimerkiksi riittävän suurta voittomarginaalia tai tietyn nopeuden saavuttamista kisan aikana. Mainepisteet avaavat uusia tallitarjouksia, jotka laajentavat käytettävissä olevien autojen valikoimaa. On hieman erikoista, joskin ehkä pelin tyyliin sopivaa, että auton valmistajan ja mallin sijaan pelissä korostuu tallin, eli käytännössä yrityssponsorin rooli. Vaikka autojen yksityiskohdat ovat esillä, en muista montakaan yksityiskohtaa testaamistani pirsseistä, vaan päällimmäisenä mieleen ovat jääneet esillä olleet tosimaailman yritykset. En varsinaisesti kokenut toteutusta häiritsevänä, mutta autot eivät tuntuneet omilta, ja useimmiten auton valinta kohdistui vain viimeksi avattuihin malleihin, koska ne saavat korkeimmat mainepisteet bonustehtävien suorittamisesta.
Lyhyt oikee, älä leikkaa
Koko 60-luvulta nykypäivään ulottuvan autovalikoiman ajotuntuma on varsin mainio. Vaikka pelattavuus on melko puhdasta kaahausta, on varsinkin aikaa vastaan ajettavissa erikoiskokeissa pidettävä kieli keskellä suuta kartturin ohjeita ja ajolinjaa seuraten. Ajoneuvojen väliset erot eivät ole valtaisia, ja oman koslan sijaan ajotavan määrää useimmiten renkaiden alla oleva pinta. Ajo-ominaisuuksia voi säätää, mutta lukujen tuijottamisen sijaan perusominaisuuksia viritellään yksinkertaisilla liukusäätimillä.
Perusohjaimella ajotuntuma tuntuu aluksi todella kiikkerältä, ja tyylikkäät vastaheittoyritykset tapaavat viedä tutustumismatkalle lähimpään metsään. Kun oppii tekemään varovaisia ohjausliikkeitä ja hallitsemaan nopeutta, alkaa ralli kulkea huomattavasti sujuvammin. Tätä ennen, etenkin Suomen anteeksiantamattomilla sorateillä, aikaa taaksepäin kelaava flashback-toiminto joutuu melkoiseen rasitukseen. Aluksi aikaa tulee kelattua lähinnä täysin mönkään menneiden mutkien jälkeen, mutta vaativimmissa kisoissa toimintoa joutuu käyttämään voitontavoittelussa pienempienkin virheiden korjaamiseen. Toiminnon tarjoaman turvaverkon avulla riskien ottaminen on huomattavasti houkuttelevampaa ja hauskempaa, koska epäonnistuminen ei johda kisan uusimiseen ärräpäiden saattelemana.
Uratilan tarjoama haaste vaihtelee kisojen välillä melkoisesti. Vastustajien tasoa voi säätää erillään ajoasetuksista, ja vaikeusastetta voi viilata vaikka jokaisen kisan kohdalla. Vaikka pidin vaikeustason samana läpi kisojen, oli ero joidenkin kisojen haastavuudessa kuin yöllä ja päivällä. Esimerkiksi yhtä vastustajaa vastaan ajettavat yleisöerikoiskokeet voitin jokaisella kerralla ongelmitta, vaikka kanssakilpailijat olisivat pitäneet minua pilkkanaan saman turnauksen muissa kisoissa. Tekoäly tuntuu kuitenkin useimmiten melko reilulta, eikä esimerkiksi tasoitusta antavaa kuminauhaa tuntunut olevan ainakaan huomattavasti.
Kuka kaipaa innovaatioita?
Dirt 3 on tyylikäs peli. Sen ulkoinen olemus on valikoita ja kisoja myöten yhtenäisen tuntuinen, ja se henkii samanlaista seksikästä autoestetiikkaa kuin Top Gear tai Ken Blockin YouTube-videot. Peliympäristöissä on paljon makeita, pelifiilistä nostattavia yksityiskohtia, kuten Suomessa mainosti vauhdintunnetta luovat metsäpätkät tai hiekkapohjalla ajettavan Gymkhana-kisan aikana näyttävästi pöllyävät pölypilvet. Näyttävimmät kisavideonsa voi myös ladata kaiken kansan ihailtavaksi YouTubeen, mutta pätkät on rajoitettu 30 sekunnin mittaisiksi, ja valitettavasti niiden prosessointi palvelimelle on hidasta puuhaa.
Oikeastaan ainoa varsinaisesti häiritsevä puoli olivat pelin lataustauot. On tympeää odotella pahimmillaan puolisen minuuttia kestäviä taukoja kisan alussa ja lopussa, kun itse kisa saattaa kestää vain alle pari minuuttia. Latausajat tuntuivat ärsyttäviltä varsinkin tapauksissa, joissa sama rata ajetaan monta kertaa peräkkäin.
Vaikka Dirt 3 ei olekaan erityisen innovatiivinen peli, on tuttujen asioiden toistamisesta vaikea rangaista, kun ne tehdään näin hyvin. Gymkhanan lisäksi peli ei esitä hirvittävästi uutta, mutta onnistuu kuitenkin tarjoamaan yllättävän monipuolisen kokemuksen. Dirt 3 on laadukas, tyylikäs ja ennen kaikkea viihdyttävä autoilupeli.