Mätkijät vastaan luojat
Supersankarit mätkivät ihmisiä turpaan. Disney-hahmot opettavat elämänviisauksia ja laulavat innostavia sävelmiä. Voivatko nämä kaksi maailmaa todella kohdata? Eivät ilman ongelmia.
Sarjiskustantamo Marvelin ostaminen oli Disneylle onnenpotku, kun ottaa huomioon, kuinka hyvin Avengers ja sen hahmoja pohjustavat leffat vetävät yleisöä. Ei siis ihme, että luomistilalla siunatun Skylanders-klooni Disney Infinityn jatko-osa 2.0 on puoliksi supersankaripeli. Toisen aloituspaketin ostaja saa niitä söpöjä Disney-leluja, jotka taika-alustalle joutuessaan ilmestyvät peliin. Superpaketin valitsevat sarjisnörtit (lue: myös me) kaivavat pahvin seasta Rautamiehen, Thorin ja ihmeen paljon Disney-prinsessalta näyttävän Mustan Lesken. Loki ja Modok aikovat jäädyttää jääjättien kanssa pelimaailmana toimivan New Yorkin, joten ei kun turpasaunat tulille.
Uumoilin, että supersankariteema tekisi aiemmin mätkintää, kaahausta ja loikintaa sekoittaneesta ja nuoremmille pelaajille tähdätystä Infinitystä väkivaltaisemman – ja olin oikeassa. Ykkösen aloituspaketissa seikkailtiin Monsterien yliopistossa, seilattiin kapteeni Jackin kanssa ja taisteltiin Ihmeperheen riveissä. Marvel-paketissa hakataan jääjättiläisiä (jotka ovat ihmisen kokoisia), pelastetaan siviilejä ja hakataan jääjättiläisiä sekä suojellaan generaattoreita ja hakataan jääjättiläisiä. Hahmoilla on nyt roolipelimäiset kykypuut, joista avautuvilla erikoiskyvyillä hakataan tehokkaammin jääjättiläisiä. Aiemmin täysin hahmorajoitettuihin Playset-maailmoihin, kuten tähän New Yorkiin, voi nyt mitaleja keräämällä tuoda pari muuta leluhahmoa, kuten Novan ja Rocket Raccoonin, jotta ne voisivat hakata jääjättiläisiä.
Hyvinä uutisina jääjättiläisten hakkaus on kahden napin lastenpeliksi aika nastaa. Erityisesti Thorin Mjölnir-vasarassa on niin paljon ytyä, että jääjättiläisiä hakkaa mieluusti useamman tunnin, ja lentokykyinen jumala on hyvin animoitu ja ilo ohjata. Onneksi Mustan Lesken kaltainen epäsuperhahmo saa kivan lentomopon, jotta ehtii ajoissa hakkaamaan jääjättiläisiä Kapteeni Marvelin tai Ampiaisen pyynnöstä. Kun kuitenkin otetaan vertailukohdaksi vaikka Lego Marvel Super Heroes, tämä superseikkailu kaupunkeineen on iloton ja eloton, ja vitsiä väännetään lähinnä parin minuutin alkudemossa.
Tämä on tietenkin vain puolet totuudesta. Se toinen puoli, eli omien maailmojen, seikkailujen ja minipelien luomiseen soveltuva lelulaatikkotila, on nyt entistäkin parempi. Nuoremmille riittää, että kaverin kanssa voi kasata hetkessä autoradan tai jalkapallokentän, mutta kunnianhimoisemmat voivat kyhätä sivulta kuvatun tasohyppelyn tai kokeilla vaikka diablomaista ylhäältä kuvattua tiimimätkettä. Jos taito tai kärsivällisyys ei riitä, napin painalluksella voi imuroida Disneyn ennakkohyväksymää sisältöä, joten vastaan ei pitäisi tulla edes mitään arveluttavaa. Jaetun ruudun kaksinpelinä Lelulaatikko on hilpeää ja ihastuttavaa puuhaa ikään katsomatta, ja ykkös-Infinityn sankaritkin näyttävät hienommilta ainakin kakkosen PS4-versiossa.
Ilokseni jopa sen aidon Disney-sisällön puute on tiedostettu: Lelulaatikon valikoimassa on heti saatavana Roopen rahasäiliö, ja Akukin on pelissä erikseen ostettavana hahmona. Oli aikakin. Valitettavasti aimo siivu editorikamasta on sidottu ostettaviin hahmoihin ja niiden mukana tuleviin kenttiin, joten rakentamisesta innostuneidenkin on hakattava jääjättiläisiä.
Ehkä Disney-teemainen aloituspakkaus on vähemmän puuduttava, mutta keveää Marvel-peliä etsivien kannattaa siis kääntyä ennemmin Lego-brändin tai pc:n free to play -mättöä tarjoavan Marvel Heroesin puoleen. Lelulaatikon vapautta ja vetovoimaa ei tule vähätellä, mutta kuten LittleBigPlanetissa jatko-osineen, sen hyödyntäminen vaatii luovuutta ja kärsivällisyyttä. Jos niitä ei löydy, aina voi pudottaa kartalle pari jääjättiläistä. Ja hakata ne.