Sankarien sekamelska
Japanilaisia roolipelihahmoja ja tappelupelejä yhdistelevä Dissidia Final Fantasy -pelisarja näki päivänvalon Sonyn PSP-käsikonsolin kulta-aikana. Vuonna 2015 Japanin pelihalleihin julkaistu kolmas Dissidia Final Fantasy siirtyy nyt kotikonsoliyleisön iloksi PS4:lle NT-versiona. PSP-edeltäjiensä kaksintaisteluiden sijaan pelissä nähdään vain isompia kolmihenkisten ryhmien mittelöitä.
Juoneltaan Dissidia Final Fantasy NT on kevyt kyhäelmä, jonka aluksi Final Fantasy -hahmoja kaapataan omista maailmoistaan World B -ulottuvuuteen taistelemaan keskenään naljailevien jumalhahmojen käskyläisinä. Pelissä ei käsittämättömästi ole varsinaista yksinpeliä, vaan pelkistä välianimaatioista koostuva pääjuoni paljastetaan pala kerrallaan muista pelimuodoista haalittavilla memoria-pisteillä. Mikäli toivoit pelaavasi juonellista kampanjaa Cloud Strifen, Sephirothin tai Squall Leonhartin saappaissa, tulet pettymään karvaasti. Näyttävissä välianimaatioissa ei itsessään ole vikaa, mutta pelattavan sisällön olemattomuus laskee pisteitä urakalla.
Pelin hahmokatras on mallinnettu poikkeuksellisen pätevästi FF-fanien iloksi. Tutut hahmot, kuten pääsarjan sankarit Cloud, Zidane ja Tidus, ovat päivittyneet nykyaikaan animaatioita ja taisteluliikkeitä myöten. Suurin yllättäjä on Final Fantasy VI:n roisto Kefka Pallazzo, jonka hupaisa olemus on jotain japanilaisen sirkuspellen ja Batman-sarjakuvien Jokerin väliltä.
”Pelissä ei käsittämättömästi ole varsinaista yksinpeliä, vaan pelkistä välianimaatioista koostuva pääjuoni paljastetaan pala kerrallaan muista pelimuodoista haalittavilla memoria-pisteillä.”
Taistelut noudattavat perinteisiä kolmannen persoonan toimintapelien lainalaisuuksia, joskin hahmot liikkuvat kentillä poikkeuksellisen nopeasti ja iskujen väistely on pienen harjoittelun jälkeen helppoa. Ulkoa opeteltavia liikkeitä ei juuri ole, ja painikkeet ovat hallussa puolen tunnin tutustumisen jälkeen, mikä saattaa harmittaa syvemmistä taistelupelijärjestelmistä syttyviä pelaajia. Oman mausteensa taisteluihin tuovat pääsarjasta tutut summon-taiat, joiden avulla yksi seitsemästä jumalolennosta saapuu joukkueen avuksi, mikäli tarvittavaa kristallia kerätään taistelukentältä tarpeeksi.
Jokainen pelin tämänhetkisestä 28 hahmosta kuuluu joko kovaa lyöviin vanguardeihin, vikkeliin assassiineihin tai taikoja paiskoviin marksmaneihin. Hahmoluokkien hyökkäykset jakautuvat suoraa vahinkoa tekeviin tai bravery-energiaa kasvattaviin liikkeisiin. Bravery-liikkeen osuessa viholliseen omaksutaan osan uhrin bravery-energiasta. Mitä enemmän energiaa kertyy, sitä enemmän oma päähyökkäys tekee varsinaista tuhoa vastustajaan.
Moninpelitaistelujen ulkopuolella vain Gauntlet-pelimuoto tarjoaa järkevää yksinpelattavaa. Yksi sessio käsittää kuuden ottelun sarjan eritasoisia vastustajatiimejä vastaan osana kahden tekoälytoverin kanssa muodostettavaa ryhmää. Kaikki taistelut kasvattavat omaa ja pelattavan hahmon kokemustasoja, joiden kautta valittavaksi avautuu uusia hyökkäyksiä. Tasojen jahtaaminen voisi olla aidosti viihdyttävää, mutta se vaatisi lisää toimivia pelitiloja, kuten Street Fighter V:n tapaan lisätyn yksinpelikampanjan ja vaikkapa yhteistyötilan tekoälyä vastaan.
Dissidia Final Fantasy NT kätkee näyttävän ulkokuorensa alle monitasoisen ryhmäpohjaisen taistelupelin, joka kärsii järkevien pelimuotojen ja merkityksellisen sisällön akuutista puutteesta.