Tietokoneroolipelien mestariteos saapuu konsoleille entistäkin parempana
Noin vuosi sitten tietokoneille julkaistu Divinity: Original Sin II on kiistatta yksi kaikkien aikojen parhaimmista roolipeleistä ja sai Pelaajan arvostelussa ansaitusti täyden kympin. Tekijöiden mielestä parannettavaa kuitenkin vielä oli ja peli haluttiin tuoda myös konsoleille, joten nyt käsissämme on pelin Definitive Edition -versio. Mitä uutta on luvassa ja kuinka pelaaminen luonnistuu konsoliohjaimella?
Käyttöliittymän osalta eniten muutoksia on tehty tavaranhallintaan sekä tehtäväluetteloon, jotka ovat kummatkin aiempaa selkeämpiä ja helpompia käyttää. Myös alun opetusosio on kokenut uudistuksia, joista hyötyvät tietenkin eniten peliä ensi kertaa kokeilevat konsolipelaajat. Suurimmat muutokset ovat kuitenkin tapahtuneet pelin tarinassa. Valtaosa Arxin kaupunkiin sijoittuvasta pelin viimeisestä osiosta on kirjoitettu kokonaan uusiksi. Myös monia muita osioita ja tehtäviä on viilailtu, ja uusi epilogi vetää pelin tapahtumat aiempaa paremmin kasaan. Uutta tekstiä ja dialogia on yli satatuhatta riviä, mikä kertoo uudistusten kattavuudesta.
Yksi pelin vahvuuksista on vahva hahmovalikoima. Pelihahmonsa voi toki luoda täysin itse, mutta parempi ratkaisu on pelata yhdellä pelin kuudesta mielenkiintoisesta valmiista hahmosta, kuten Punainen liskoprinssi, riivattu tähtimuusikko Lohse tai muinaisen rodun epäkuollut luurankomies Fane. Jokaisella heistä on oma tarinansa, jonka kulkuun pääsee tietenkin vaikuttamaan. Monien mielestä alkuperäisen pelin hahmotarinoista heikoin lenkki kuului kääpiökapteeni Beastille, jonka tarina onkin nyt kirjoitettu pitkälti uusiksi.
”Konsoliohjaimella pelaaminen on yllättävän sujuvaa.”
Toinen pelin vahvuuksista on sen tarjoama vapaus hahmon kehityksessä ja tekemisessä noin yleensä. Pelaajat voivat ratkaista tehtäviä ja tilanteita lukemattomilla eri tavoilla, kunhan vain pitävät mielen avoimena ja ovat valmiita kokeilemaan asioita. Sama pätee myös pelin taisteluihin, joihin on Definitive Editionissa tehty pieniä viilauksia niin, ettei niissä esiinny enää ärsyttäviä vaikeusastepiikkejä. Taisteluiden määrää on myös lisätty, joten puhtaista helpotuksista ei voi puhua.
Konsoliohjaimella pelaaminen on yllättävän sujuvaa käyttöliittymäuudistusten ansiosta, mutta mikään ei tietenkään voi korvata hiirtä ja näppäimistöä. Etenkin toimintapalkki kykyineen pitää konsolilla joka kerta avata erillisellä napinpainalluksella, eikä eri palkkien välillä siirtyminen olkanapeilla ole nopeinta puuhaa sekään. Tämä vaatii totuttelua, koska jo perusvaikeusasteella etenkin taistelujen taktisuus vaatii paljon jatkuvaa hienosäätöä, kykyjen käyttöä ja hahmojen tarkkaa asemoimista. Silti voidaan sanoa, että pelin pelaaminen on konsolilla niin helppoa ja nopeaa kuin tämän kaltaisessa pelissä on yleensä mahdollista. Tekijät ovat selkeästi panostaneet asiaan.
Suorituskyvyn osalta konsoliversioissa ei ole valittamista. Testikoneena toimi tosin Xbox One X, jossa vääntöä riittää, mutta ainoa suurempi ero konsoliversioissa on se, että Xbox One X:llä peli pyörii puhtaalla 4K-resoluutiolla ja PS4:llä dynaamisella 4K-resoluutiolla. Kummatkin versiot tukevat HDR-valaistusta, joka on myös pc-versiossa. Voisi luulla, ettei ulkoasulla ole tämänkaltaisissa peleissä paljoakaan väliä, mutta kun sitä katsoo koko väriloistossaan suurelta tv-ruudulta, mieli muuttuu nopeasti. Pelin fysiikkamoottori on vaihdettu Nvidian uuteen versioon, joka on neljä kertaa vanhaa tehokkaampi. Se pitää ruudunpäivityksen tasaisena, vaikka loitsuefektit täyttäisivät ruudun.
Kokonaisuutena Divinity: Original Sin II – Definitive Edition on ehdottomasti nimensä väärti. Se onnistuu tekemään jo ennestään mestarillisesta roolipelistä vieläkin paremman ja tarjoamaan saman paketin myös konsolipelaajille. Mikä parasta, pelistä voi konsoleilla nauttia myös kaverin kanssa jaetulla ruudulla, jos neljän pelaajan verkkoyhteispeliin ei ole aikaa.