Niin hyvä kuin ensimmäinen Guitar Hero olikin, se oli pienen budjetin kokeilu. Nyt satojen miljoonien dollarien tuottojen jälkeen Activision laajentaa Hero-brändiä DJ-pelillä, jossa mitään ei ole jätetty sattuman varaan. Rahaa on palanut huikeisiin tuotantoarvoihin ja DJ-peliohjain tuntuu viimeistellyltä kapistukselta. DJ Hero ei todellakaan tunnu varovaiselta kokeilulta. Tästä halutaan hitti.

Mukaan on saatu sellaisia DJ-kulttuurin pioneereja kuin DJ Jazzy Jeff, Grandmaster Flash ja Cut Chemist. Heidän mukanaolonsa ei jää vain markkinointikikaksi, vaan esimerkiksi Flash avustaa pelaajaa tutoriaaleissa. DJ Hero onnistuu taidokkaasti tasapainoilemaan kaupallisuuden ja uskottavuuden vaikeassa välimaastossa. Toisaalta menestyksen ja materian tavoitteleminen ovat aina olleet hiphop-kulttuurissa itsestäänselvyyksiä, toisin kuin rock-piireissä, joissa tällaista katsotaan itsensä myymiseksi.

Guitar Hero vetosi sisäisiin kitarajumalahaluihimme. Voisin kuvitella, että suurin osa pelaajista pitää enemmän kitaralla soittamisesta kuin DJ:n virasta. DJ Hero on kuitenkin DJ-ohjaimineen selvästi lähempänä oikeata DJ-touhua, kuin Guitar Hero kitaralla soittamista. Toisaalta tällä ei ole niinkään merkitystä, vaan sillä, kuinka viihdyttävä peli DJ-puuhasta on kyetty tekemään.

Voisit sä soittaa tän biisin, pliiis?

Pohjimmiltaan tiskijukan tehtävänä on soittaa musiikkia ja siirtyä sulavasti biisistä toiseen. Tämä kuulostaa yksinkertaiselta, mutta DJ:n hommassa on kuitenkin paljon luovuutta muutenkin kuin biisivalintojen suhteen. Skrätsääminen, äänen muokkaaminen ja muut kikat kuuluvat hyvän DJ:n repertoaariin.

DJ Heron soundtrack sisältää lähemmäs 100 kappaletta, tarjoten näin laajimman julkaisuvaiheen biisilistan, mitä missään musapelissä on vastaan tullut. Samalla tässä on pelin rajoite – pelaaja ei voi valikoida mitä biisejä hän setissään soittaa, vaan tarjolla on kahden biisin sekoituksia. Oikeastihan yksi DJ:n tärkeimmistä ominaisuuksista on juuri hänen biisiarsenaalinsa.

Remiksit on tehty varta vasten DJ Heroon, ja niitä ovat olleet tekemässä esimerkiksi DJ Shadow, Z-Trip, DJ Jazzy Jeff ja myös äskettäin valitettavasti menehtynyt DJ A.M. Biisit ovat kautta linjan svengaavia, joskin tarjonta on pitkälti hiphop-painotteista, Daft Punkin mukanaolosta huolimatta.

Hallitse yleisöä

DJ-ohjain on vankan oloinen kapistus, jolla pelaaminen on yksinkertaisesti todella hauskaa. Ohjaimen tärkein osa on vapaasti pyörivä ”vinyylilevy”, jolle on sijoitettu kolme nappia, jotka suorittavat samaa virkaa kuin Guitar Heron kitaroiden kaulanapit. Pelitilanteessa näytöllä näkyy perinteisen viiden sijaan kolme kaistaa ja soitettavia nuotteja on selvästi vähemmän kuin Guitar Herossa. Keskimmäinen nappi käynnistää ennalta valitun samplen, kuten sireenin tai ”hell yeah” huudon, jota voi käyttää, kun keskimmäinen kaista muuttuu punaiseksi. Skrätsääminen toteutetaan pitämällä nappia pohjassa ja skrätsäämällä levyä näytöllä olevien nuolien osoittamiin suuntiin. Skrätsääminen kuulostaa biiseissä hyvältä, ja ohjaimen levy on juuri sen verran jäykkä, että skrätsääminen tuntuu aina yhtä hyvältä näpeissä.

Tärkeässä roolissa on myös oikean ja vasemman äänikanavan välillä vaihtava, liukuva crossfader-säädin. Kun vasen tai oikea kaista laajenee reunaa kohden, pitää crossfaderia siirtää kyseiseen suuntaan, muutoin musiikki lakkaa kuulumasta. Kun nuottiraidoilla näkyy piikkejä, pitää crossfaderia kiskaista salamanopeasti piikin osoittamaan suuntaan ja takaisin keskelle. Säädin on kovassa käytössä, ja sitä tekee mieli vääntää laitoihin voimalla, mutta sen sijoittaminen takaisin keskelle on aluksi haastavaa ja silti suoritustason kannalta hyvin tärkeätä. Kahta nuottinappia ei naputeta kovin paljoa, vaan crossfaderin käyttö ja skrätsääminen ovat pääosassa.

Soittovirheensä voi yrittää korjata pikakelaustoiminnolla, joka käynnistetään pyörittämällä levyä nopeasti vastapäivään. Näin voi palata hetken ajassa taaksepäin ja yrittää korjata virheensä tai muuten vain soittaa biisistä fiilistelykohta uudelleen. Kelaustoiminto on vain rajallisessa käytössä.

Ohjaimen iso punainen nappi käynnistää Euforian eli DJ Heron Star Power -vastineen, joka nostaa hetkellisesti kombo-kerrointa. Harmaalla efektinappulalla voi puolestaan muokata ennalta määrätyissä kohdissa äänenlaatua. Muutoin sillä valitaan levyn keskimmäisellä napilla aktivoitava sample.

Mikä fiilis!

DJ Heroa on hauskempi pelata kuin voisi kuvitella, ja se johtuu pitkälti ohjaimesta, jota on äärimmäisen tyydyttävä käyttää. Peliä pitää ehdottomasti pelata hengen mukaisesti seisten siten, että ohjain on pöydällä, ja äänentoistosta on syytä löytyä potkua.

Siitä huolimatta, että välillä voi soittaa sampleja ja muokata äänitaajuuksia, olisin toivonut hieman enemmän vapauksia ja omien mielihalujen toteuttamista pelaamisessa. Olisi kiva, jos soundiin voisi vaikuttaa koko ajan.

Biisit ovat myös perusversioita keskimäärin reippaasti pidempiä, joten lyhimmän kolmen biisinkin setin soittaminen käy puuduttavaksi. Tämä tosin johtuu siitäkin, että erot Normal- ja Hard-pelitason välillä ovat melko suuret. Pelaaminen normaalilla tasolla tuntuu nopeasti liian helpolta, mutta siirtyminen Hard-tasolle tuntuu pelottavan haastavalta.

Pitkien, mutta hyödyllisten tutoriaalien jälkeen biisejä avautuu tasaiseen tahtiin, ja ne ovat jaettu useisiin eri kategorioihin. Näistä yksi on kitara-kategoria, joka sisältää noin 10 eri biisiä, joissa voi DJ-ohjaimen rinnalla soittaa kitaralla. Kitaratuki jää lähinnä kuriositeetiksi eikä siitä irtoa paljon hupia.

DJ Hero on erinomainen onnistuminen siinä mielessä, että se onnistuu luomaan pelaajalle hyvän fiiliksen. Tuntuu siltä, että homma on omissa käsissä, vaikka paljoa vapauksia ei todellisuudessa olekaan. Ääniraitakin on sen verran kova, että sitä kelpaa soitella missä tahansa bileissä. Freestyle Games on tehnyt kaikin puolin hyvää jälkeä pelillään.

DJ Hero on tehty hyvällä pelisilmällä, eikä se todellakaan ole vain Guitar Heron mainetta hyödyntämään tehty rahastus, vaan hyvin omilla jaloillaan seisova kokonaisuus.

Kilpailu on kovaa

Niin epätavallinen idea kuin DJ Hero onkin, oli samoilla apajilla yllättäen kaksikin kilpailevaa tuotetta. Kuka keksi idean ensin, ei ole ollenkaan niin tärkeä kysymys, kuin että kuka ehtii ensin markkinoille. Oikeusjutuilta ei siis voitu välttyä. Scratch: The Ultimate DJ -pelin julkaisijat, Genius Products ja Numark, haastoivatkin huhtikuussa pelin kehittäjän 7 Studiosin ja Activisionin oikeuteen, syyttäen Activisionia 7 Studiosin ostamisesta päämääränään hidastaa Scratchin julkaisua. Activision taas puolustatutui sanomalla pelin olleen viivästynyt jo ennen studion ostamista. Oikeus määräsi Activisionin palauttamaan Scratchin julkaisijoille kaiken 7 Studiosin materiaalin ja vastavuoroisesti 7 Studios taas haastoi julkaisijat oikeuteen heidän työnsä haittaamisesta. Tällä hetkellä Scratch: The Ultimate DJ on ilmestymässä alkuvuodesta 2010, ja sen kehittäjänä on uusi studio, Bedlam Games.

Vaihtopelaaja

Kirjoittanut [pelaaja_author:60]

Pidän DJ:n ammattia todella coolina. Mikäs sen parempaa, kuin kierrellä työkseen fiinejä yökerhoja, pukeutua rentoihin vaatteisiin, pitää aurinkolaseja sisällä ja olla muutenkin kaiken kaikkiaan viileä jätkä, joka vastaan kuumien bileiden meiningistä. Misujakin varmaan pörrää ympärillä riittämiin.
DJ Hero tuo tämän unelman olohuoneisiin toimivasti. Heti kun DJ-ohjaimen saa käsiensä alle ja biitti tuntuu korvissa, on olo kuin oikealla DJ:llä. Kun levyä pääsee ensimmäisen kerran pyörittämään ja skrätsäyksen äänet lennähtävät kaiuttimista, tuntuu olo todella viileältä. Tämähän toimii mainiosti!

Tiskijukan hommat ovat erittäin cooleja, joten toki pelinkin pitää olla cool. Levyn pyörittely ja muu ohjaimella leikkiminen on kivaa, tuntuu aidolta ja saa pelaajan tuntemaan itsensä oikeaksi levynpyörittäjäksi.

Täytyy kuitenkin muistaa, että aito bileympäristö auttaa eläytymään ratkaisevasti. Niinpä ainakin valoja kannattaa himmentää kotona pelatessaan. Parasta tietenkin on pyytää muutama kaveri nurkkiin tanssahtelemaan. Ymmärrettävästi yksin kotona kalsarit jalassa tunnelma ei ole ihan niin kova, kuin pitäisi.

8/10
Lisää luettavaa