Nintendon maskoteista on moneksi, eikä vanha kunnon Donkey Kong ole poikkeus. Lukuisista värikkäistä vaiheista huolimatta Marion alkuperäisen arkkikonnan kirkkaimmat tähtihetket koettiin 2d-tasohyppelyn parissa, kun brittistudio Rare käynnisti kultaisen aikakautensa Super Nintendon klassisella Donkey Kong Country -trilogialla. Viidakon kuningas tekee kauan kaivatun paluun Wiillä ruorissaan erinomaisesta Metroid Primesta vastannut Retro Studios, joka karistaa Donkey Kong Country Returnsillä vihoviimeisetkin epäilykset tiimin sopeutumiskyvystä.
Päällisin puolin Donkey Kong Country Returns on yhtä tuttu ja turvallinen päivitys kuin New Super Mario Bros. -loikinnat konsanaan. Donkeyn jättimäinen banaanivarasto on jälleen teillä tietämättömillä, ja uusina konnina hääräävät oudot tiki-naamiot, jotka hypnotisoivat rytmikkäästi viidakon asukkeja rivisotilaikseen. Ensimmäiset kentät tuovat vahvasti mieleen alkuperäistrilogian alkutaipaleet, ja nostalgiaan vedotaan häpeilemättömästi trilogiasta tutuilla musiikkiraidoilla.
Vaikka Retro Studios ei kajoa perinteikkääseen 2d-kaavaan liian hanakasti, pintaa syvemmältä Donkey Kong Country Returnsistä löytyy kasapäin uusia tuulahduksia ja nykypäivän herkkuja, jotka tasohyppelyfanien onneksi onnistuvat rikastuttamaan pelikokemusta entisestään. Se aito ja oikea Donkey Kong on palannut.
Apinamainen meininki
Banaanijahtiin voi lähteä tällä kertaa mukaan joko pelkällä Wii-kapulalla tai Nunchuk-yhdistelmällä, jotka molemmat ovat yhtä päteviä valintoja. Donkeyn ohjastaminen sujuu luontevasti sekä tatilla että ristiohjaimella, kun taas perinteisemmät hypyt ja tynnyrinviskomiset hoituvat totutusti nappien varassa. Liikkeentunnistusta ei suinkaan unohdeta, vaan kapulan vatkaamisella hoituvat niin kärrynpyörät, maan tömistelyt kuin ilman puhaltaminenkin – kaikki hyödyllisiä taitoja, joskin pyörähdyksen tarkkuus kärsii hieman ratkaisusta. Ehkäpä juuri tästä syystä Donkey kestää kaksi ja aisaparinsa Diddyn kanssa jopa neljä iskua, ennen kuin lisäelämämittari hupenee yhdellä.
Muita tarkkuusongelmia ei oikeastaan ole. Donkey noudattaa komentoja esimerkillisesti, eikä pelaaja voi yleensä syyttää äkkikuolemista muita kuin itseään ja omia töppäilyjään. Yksin pelatessa pelaajat eivät ohjasta alkuperäisten osien tapaan lainkaan Diddyä, mutta Nintendo-lippainen apina avittaa Donkeyn matkantekoa rakettireppunsa leijumiskyvyllä. Sen sijaan toinen pelaaja voi loikata mukaan Diddyn nuttuun, eikä tasoloikkahupailu ainakaan kärsi kahden hengen voimin. Yhteistyössä ei ehkä ole aivan samankaltaista imua kuin New Super Mario Bros. Wiin nelinpelissä, mutta hauskaa silti riittää – vedettiinpä yhtä köyttä tai kujeiltiinpa toisen kustannuksella.
Retro Studios osoittaa hallitsevansa 2d-kenttäsuunnittelun esimerkillisesti. Siinä missä alkupään kentät iskostavat pelimekaniikan ja liikevalikoiman alkeet selkäytimeen, jokainen kenttä tuntuu tuovan jonkin uuden idean tai elementin niiden hyödyntämiseen. Olipa kyse perinteisemmästä loikinnasta, lentelystä rakettitynnyrillä tai vaikkapa vauhdikkaasta kaivoskärryajelusta, totuttua kaavaa rikotaan esimerkiksi erilaisilla vihollisilla, ajoituksilla ja vuorovaikutteisilla ympäristöillä. Tynnyrikanuunat voivat vaikkapa laukaista apinakaksikon kaukana taustalla näkyville tasanteille, tai taustan jättimäinen mustekala saattaa runnoa ympäristöä matalaksi pelaajan edetessä. Nämä ovat pieniä, mutta tärkeitä yksityiskohtia, jotka aina herättävät mielenkiinnon seuraavaa kenttää kohtaan.
Siinä missä Marion tuoreet 2d-hyppelyt on suunnattu laajemmalle yleisölle, Donkey Kong Country Returns on tarkoitettu astetta haastavampien tasoloikkien ystäville. Vaikeustaso nousee kiitettävää tahtia, eikä ajoittaiselta hampaidenkiristelyltä voi välttyä. Haastavimmat tilanteet eivät kuitenkaan tunnu epäreiluilta vaan pikemminkin kutkuttavilta, minkä takia tilanteita jaksaa yrittää kerta toisensa jälkeen. Pomotaisteluista selviää harvoin ensiyrityksellä, mutta omituisten otusten liike- ja hyökkäysradat käyvät hetki hetkeltä selvemmiksi ja haastavammiksi.
Tilanteista selviäminen itse on erittäin palkitseva tunne, mutta pahimmissa tapauksissa apuun voi ottaa Nintendon tuoreimmissa peleissään esittelemän Super Guide -mahdollisuuden, jolloin peli pelaa vaikean kohdan pelaajan puolesta. Lisäelämiä kuvastavista ilmapalloista ei kuitenkaan ole suurta pulaa, kunhan vaikeimpien kenttien kohdalla muistaa käydä täydentämässä omaa pallovarastoaan aina yhtä pirtsakan Cranky Kongin kaikenkattavassa kaupassa.
Loikka kohdillaan
Donkey Kong Country ei olisi Donkey Kong Country ilman lukuisia salaisuuksia ja kerättäviä esineitä – ja niitähän Returnsissa riittää vaikka pilvin pimein. Kaikkia kenttiin ripoteltuja salareittejä, palapelin palasia sekä K-, O-, N- ja G-kirjaimia saa etsiä kissojen ja koirien kera, mikä lisää myös syytä palata kenttiin useammankin kerran. Saattaapa vaivannäöstä olla myös muutakin seurausta kuin oman egon pönkittäminen.
Mainion tasoloikkakokemuksen kruunaa Nintendolle tyypillisen ilmeikäs graafinen ilme sekä toimiva äänimaailma svengaavine viidakkorytmeineen. Kaksiulotteisen pelimekaniikan ja kolmiulotteisen grafiikan yhteinen taival on ottanut näyttävän askeleen Marion tasoloikkakarkeloista, sillä Donkey Kongin paluu ei ainoastaan ole värikkäämpi ja yksityiskohtaisempi, vaan myös rutkasti persoonallisempi. Hahmojen koomiset eleet ja sarjakuvamainen ilme paikkaavat mainiosti Wiin tehojen puutetta, minkä ansiosta Returns lukeutuukin konsolin näyttävimpien pelien joukkoon.
Donkey Kong Country Returns on vahva taidonnäyte, jolla Retro Studios on ansaitsemassa Raren manttelinperijän roolin. Sen vaihtelevat ja alati vauhdissa pysyvät kentät sekä uudemmanpuoleisen raudan suomat tekniset mahdollisuudet rikastavat kaksiulotteisten tasohyppelyiden perintöä entisestään. Toisin sanoen yhdelläkään tasoloikkien ystäväksi itseään kutsuvalla ei ole mitään syytä sivuttaa tätä puhdasta hyppelynautintoa.
Vaihtopelaaja
Kirjoittanut [pelaaja_author:3255]
On helppo yhtyä Villen mielipiteeseen siitä, että Donkey Kong Country Returns on kovan luokan taidonnäyte Retro Studiosilta tasohyppelyiden saralla. Alkuperäisen Donkey Kong Countryn iloinen, värikäs ja leikkisä henki on tavoitettu kerrassaan upeasti, ja sitä on osattu kehittää ja monipuolistaa juuri riittävästi, jotta pelaaminen tuntuu konkareillekin tuoreelta.
Heti ensimmäisestä kentästä lähtien on selvää, että tunnelma on korkealla. Ulkoasu on poikkeuksellisen miellyttävä ja täynnä hauskoja yllätyksiä. Kolmiulotteisen grafiikan käyttö on selvästi laittanut pelintekijöiden mielikuvituksen laukkaamaan, sillä kentissä tapahtuu aina jotain mielenkiintoista ja odottamatonta. Matkan varrelle mahtuu lisäksi yllättäviä tyylillisiä ratkaisuja, jotka vahvistavat eloisaa ilmapiiriä entisestään.
Tiukka haaste on silti pelin yllättävin osa-alue. Kentät tarjoavat kekseliästä ja pirullista suunnittelua, joka testaa pelaajan taitoja sekä koukuttavasti että kannustavasti. Kuten Ville sanoi: haaste ei ole koskaan epäreilua, vaan perusteltua ja keskittymistä vaativaa. Onkin erityisen mukavaa, että peli palkitsee etenemisen vilpittömillä onnistumisen tunteilla. Halu kokea lisää motivoi jatkuvasti.
Vaikka kaksiulotteiset tasoloikkapelit ovatkin nykypäivänä harvinaista herkkua, ei Donkey Kong Country Returnsiä kuitenkaan katso nostalgian tai kaipuun sumentamin silmin. Retro Studios on onnistunut tekemään laadukkaan ja pitkäkestoisen pelin, joka on erinomaista viihdettä joko yksin tai kaverin kanssa pelattuna.