Virtuaalisaatanan kosto
Doom VFR ei ole sama peli kuin vuoden 2016 Doom vaan rinnakkainen tarina. Pelaaja ohjastaa tiedemiestä, joka kuolee jo pelin johdannon aikana. Sen jälkeen hänen tajuntansa siirretään pieneen taistelurobottiin, jonka puikoissa hän sitten lähtee murhaamaan demoneita. Edessä on pelikokemus, joka tarjoa käytännössä hyvin perustason VR-räiskintägallerian Doom-grafiikkaan puettuna.
Pelata voi DualShock-ohjaimen ohella Move-kapuloilla tai Aim-pyssyohjaimella. Pelaaja ei suoranaisesti liiku samoin kuin perinteisessä räiskintäpelissä vaan teleporttailee paikasta toiseen, heittelee kranaatteja ja tietenkin räiskii demoneita. Hauskana viittauksena Doom-kulttuuriin väkivaltaiset viimeistelyliikkeet on korvattu telefrageilla: jos teleporttaa heikentyneen demonin päälle, tämä räjähtää mössöksi.
Toiminta on nopeaa, grafiikka kohtalaisen näyttävää ja kaiuttimista pauhaava musiikki samanlaista tuplabasarimättöä kuin Doomissa. Puitteet ovat siis kohdillaan, mutta kokonaisuus ei toimi. Pelaaminen ei tunnu millään ohjaustavalla kovin luontevalta, ja VR:n alttarille on uhrattu paljon Doomin pelattavuudesta.
Kun kokemus on vieläpä ohi vain muutamassa tunnissa, Doom VFR tuntuu enemmänkin pieneltä VR-demolta kuin täysimittaiselta peliltä. Lisäksi virtuaalimatkapahoinvointi tuntui aika voimakkaalta, kiitos pelin nopean tempon ja vauhdikkaasti liikkuvien esineiden. Kokonaisuutena Doom VFR on ihan kiva välipala VR-lasien omistajalle, mutta paljon enemmänkin olisi aiheesta voinut saada irti.