Tämä arvostelu on julkaistu alkujaan Pelaaja-lehden elokuun numerossa 236.

Pysy tuoreimpien arvostelujen tasalla tilaamalla lehti tästä!

Lämpimät villasukat pelinä

Tietyt pelit tarjoavat vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Ne kohottavat pulssia, saavat hien pintaan ja panevat adrenaliinin virtaamaan. Toisilla peleillä taas halutaan aivan päinvastaista. Pienen opiskelijaporukan kehittämä Dorfromantik on tämän koulukunnan oppikirjaesimerkki ja kuin pelien versio lämpimistä villasukista.

Terminä ”dorfromantik” tarkoittaa suunnilleen samaa kuin meidän maalaisromantiikkamme, eikä se siis liity mitenkään vaikkapa kääpiöiden välisiin romansseihin. Moisen menon sijaan pelin tavoitteena on yksinkertaisesti rakentaa kaunista maalaismaisemaa äärettömän rentoon tunnelmaan kiedottuna. Se tapahtuu lätkimällä pakasta heksan muotoisia maisemanpalasia, joissa on milloin mitäkin sisältöä, kuten pari torppaa ja pala peltoa tai pätkä rauhallista jokea. Lätkien täytyy laudalla yhdistyä toisiinsa loogisesti, joten esimerkiksi joen halkaisemaa lätkää ei voi panna metsälätkän viereen niin, että joki katkeaisi kuin veitsellä leikattuna.

Moniin lätkiin on rakennettu myös pieniä ja vapaaehtoisia tehtäviä. Metsälätkä saattaa haluta, että se yhdistetään vähintään 120 puuhun. Sitten koitetaan rakentaa laudalle suuri metsä yhdistelemällä lätkiä, joissa metsää riittää laidoille saakka. Tehtäviä täyttämällä kerätään pisteitä mutta myös lisätään pinoon uusia lätkiä, jotta pelaaminen jatkuisi kauemmin. Samalla avataan kartalle hauskoja yksityiskohtia. Kun rakentaa esimerkiksi tarpeeksi pitkän joen, sitä pitkin alkaa seilata pieniä ja söpöjä höyrylaivoja.

Dorfromantik ei välttämättä ole peli kaikille, sillä sen Steam-käyttäjäarvosteluissa useampikin valittaa haasteen puutteesta. Se tuntuu väistämättä vähän samalta kuin seisoisi vaatteet päällä uima-altaassa valittamassa, että housut kastuvat.

Haasteen ja suurempien tavoitteiden puute ei ole bugi tai huonoa pelisuunnittelua vaan koko jutun pointti. Dorfromantikin on tarkoitus olla kokemus, joka rentouttaa ja rauhoittaa. Se ei vaadi suunnatonta keskittymistä tai intensiivistä ajattelua. Pelatessa avataan uusia maisemasettejä ja muita pieniä kosmeettisia palkintoja, mutta ne eivät ole mitään aktiivisia tavoitteita, joita jahdataan. Tavoite on, että arkielämän stressin ja kiireen hetkellä saa hetken nauttia kauniista pastellinsävyisistä maisemista ja todella rauhallisesta musiikista.

Vaikka Dorfromantikilla onkin paljon yhteistä Carcassonnen kaltaisten pelien kanssa, siitä puuttuu kokonaan kaikenlainen kilpaileminen ja vastakkainasettelu. Niinpä lähtisinkin itse hakemaan sille lähintä vastinetta aivan toisenlaisten harrastusten puolelta – se on puuhana lähellä meditointia.

Kauniiden maalaismaisemien suunnittelu on hämmentävän viihdyttävää ja koukuttavaa puuhaa, joten voi olla, että saksalaiset heimoveljemme ovat jotenkin onnistuneet avaamaan jonkinlaisen digitaalisen portin suomalaisuuden ytimeen. Sinne, joka betonin keskeltä kaipaa paluuta punaisten tupien ja perunamaiden maailmaan. Se maailma ei ehkä palaa, mutta ainakin Dorfromantikin avulla pääsee aika lähelle.

9/10