Valven DOTA 2 on peli, jota on miltei mahdoton kuvailla ja käsitellä missään kirjaa pienemmässä teoksessa. Olen itse upottanut peliin jo pitkälti yli sata tuntia, missä ajassa olen päässyt siihen vaiheeseen, että joskus tiedän suunnilleen, mistä pelissä on kyse. Ja nyt minun pitäisi kertoa teille vajaassa parissa sivussa kaikki oleellinen pelistä.
Periaatteessa kaikki on niin helppoa: kaksi viiden sankarin tiimiä ottaa yhteen sillä alati samalla ja vaihtumattomalla kartalla. Tavoitteena on saattaa tekoälyttömien mosurien poppoo vastustajan tukikohtaan ja tuhota sen sydän. Tässä ensin onnistunut tiimi voittaa. Miten näin simppeli peli-idea on onnistunut kietomaan ympärilleen miljoonaluokan yleisön ja nousemaan Steamin pelatuimmaksi peliksi jo ennen virallista julkaisuaan? Helposti: olemalla aivan tajuttoman hyvä.
Kaikessa yksinkertaisuudessaan kyseessä on tiimipelattava toimintaroolipeli, jossa pelaajat juoksevat pitkin karttaa tappamassa tekoälyttömiä mosuja ja vastustajan sankareita. Kartan kulmissa on tiimien tukikohdat, joiden välissä kulkee kolme kaistaa. Näitä tykkitornien suojaamia kaistoja pitkin tekoälyttömät mosut marssivat, ja jos pelaajat eivät puutu tilanteeseen, ne kohtaavat kartan puolivälissä ja mättävät toisiaan vaikka maailmanloppuun saakka.
Toisaalta mosuja tarvitaan, sillä ilman niiden tarjoamaa lihamuuria pelaajat kuolevat itse sekunneissa vastustajan tukikohtaa suojaaviin tykkeihin. Ja pelin voittaa vain tuhoamalla tukikohdan.
Niinpä ideana olisi saattaa mosut perille tuhoamalla esteet niiden edestä, mutta se ei ole helppoa, sillä merkittävimmän esteen muodostavat vastustajan sankarit, jotka pyrkivät tekemään prikulleen saman pelaajan tiimille.
Täten DOTA 2 onkin oikeasti PvP-peli, sillä matsit voitetaan tai hävitään tiimitaisteluissa, joissa kumpikin osapuoli joutuu käyttämään kaiken osaamisensa. Matseihin valmistautuminen, sopivan avauksen etsiminen ja vastustajan jallittaminen ovat DOTA 2:ssa ne todelliset herkkuhetket. Kun varsinainen mättö sitten alkaa, toiminta on murhaavaa, tempo nopeaa ja taitoerojen vaikutukset dramaattisia.
Mutta tätähän se on suunnilleen kaikissa MOBA-peleissä. DOTA 2 lisää mukaan useita pieniä juttuja, jotka tekevät pelistä muita genren yrittäjiä taktisemman. Kaikkia näitä ei osaa heti arvostaa, mutta kun palaa pelaamaan peliä, josta ne puuttuvat, se tuntuu kuin kahluualtaassa uimiselta. Sitä syvyyttä vain kaipaa todella nopeasti.
Merkittävimpänä tylytyksenä DOTA 2:ssa pelaajien väliset tapot ovat vielä tärkeämpiä kuin monissa muissa genren peleissä. Siinä missä normaalisti tappaja saa vähän kokemuspisteitä ja kuollut lähtee tukikohtaan huilaamaan puoleksi minuutiksi, DOTA 2:ssa taistelukentällä kaatunut menettää suuren osan kullastaan suoraan tappajiensa kouriin.
Kun kalliimmat esineet vaativat pitkiä rahanfarmaussessioita, pelaaminen on jatkuvasti hermoja raastavaa hommaa. Kuolemat ovat muutenkin MOBA-peleissä paha juttu, mutta DOTA 2:ssa ne tuntuvat pieneltä maailmanlopulta. Ja kun vaara tuntuu vaanivan jokaisessa nurkassa, varjojen peittoon jäävä kartta tuntuu pelottavalta ja ahdistavalta paikalta pelata.
Jos minun pitäisi nimetä suosikkipelini koko maailmassa, valitsisin todennäköisesti DOTA 2:n. Yhtä todennäköisesti muuttaisin heti perään mieltäni, sillä minulla ja DOTA 2:lla on intohimoinen viha- ja rakkaussuhde – kuten kaikilla muillakin pelin pelaajilla.
DOTA 2 tarjoilee nimittäin vuoroin uskomattomia saavutuksen hetkiä ja puhdasta turhautumista. Tämä ei ole sattumaa, sillä peli on aivan uskomattoman vaativa. Valve on tehnyt parhaansa: pelin sisällä voi ladata muiden pelaajien tekemiä oppaita, pelissä on kattava opetteluosio ja tarjolla on jopa järjestelmä, jolla kokeneemmat pelaajat voivat ottaa nyyppiä siipensä alle ja opettaa näille hyviä tapoja. Tästä kaikesta huolimatta DOTA 2 on vaikein ikinä pelaamani peli, vaikka olen sentään pelannut lukuisia realistisia simulaattoreita.
Pelaaminen itse on mekaanisesti helppoa. Ohjaus ja käyttöliittymä ovat erinomaisesti suunniteltuja. Pienen opettelun jälkeen kaikki tarvittava tieto löytyy silmänräpäyksessä ja pelaaminen onnistuu suoraan selkäytimestä, kuten toki pitääkin.
Kaikki vaikeus tiivistyy periaatteessa yhteen kysymykseen: ”Mitä minun pitäisi tällä hetkellä tehdä?” Helppoa, vai mitä? Ei todellakaan, sillä vastaukseen vaikuttaa lukematon määrä tekijöitä. Pelistä löytyy jo nyt yli sata erilaista sankaria, joista kaikilla on omat kykynsä, pelityylinsä, tarkoituksensa ja roolinsa. Millä hahmolla pelaat? Entä tiimikaverisi tai vastustajasi? Missä vaiheessa peliä ollaan? Missä osassa karttaa ja missä tilanteessa? Nämä kaikki ja 50 muuta tekijää vaikuttavat oikeaan vastaukseen, eikä niitä kaikkia osaa edes pohtia ennen kuin siinä 40. pelituntinsa kohdalla.
Paine on valtava, sillä matsit ovat yleensä niin tasaisia, että muutama väärä valinta johtaa tappioon. Ei nyt, eikä edes 30 minuutin päästä, vaan pahimmillaan reilun tunnin kuluttua. Kerrannaisvaikutukset pitävät huolen siitä, että pienikin töppi tarjoaa vastustajalle sellaisen edun, jolla aikanaan voittaa koko pelin. Toki kaikki tekevät väistämättä virheitä, joten meininki ei ole oikeasti aina näin karua, mutta miltei kuitenkin. Ja siltä se myös tuntuu – paine on valtava.
Paineen seurauksena DOTA 2 on aika aloittelijavihamielinen peli. Virheistä haistatellaan, usein venäjäksi, ja opetteleminen tuntuu pelottavalta puuhalta. Kannattaakin varata mukaan tiimikavereita tai paksu nahka, sillä vaikka Valve on karsinut pahimpia perseilijöitä pihalle pelistään, kuittailua kuulee yhä.
Todennäköisesti tämän arvostelun luettuasi raavit päätäsi, etkä ole aivan varma siitä, onko DOTA 2 hyvä peli. Et ehkä edes hahmota, mitä siinä tapahtuu. Se on luonnollista. DOTA 2 on pinnallisesti simppeli, mutta oikeasti aivan mahdottoman vaativa peli, jonka kykykatto on todella korkea. Niinpä se vaatii pelaajaltaan paljon, mutta myös tarjoaa paljon vastineeksi. Jos voisin, en muuta tekisikään kuin pelaisin.
Jos arvostelu yhtään kutkutti, seuraavan askeleen ottaminen on helppoa. DOTA 2 on täysin ilmainen peli. Sekä Steam-tili että peli itse ovat ilmaisia, ja rahoitus hoidetaan myymällä kosmeettisia esineitä. Pelistä löytyy hyvä harjoitusosio ja mahdollisuus pelata botteja vastaan yksin tai muiden ihmisten kanssa, joten kokeileminen ainakin kannattaa. Mutta älkää tulko sitten syyttämään minua, kun töissä käymisen tai opiskelun sijaan olette kokeilleet DOTA 2:ta 300 tuntia.
INFOLAATIKKO
MOBA-buumi
Viime vuosien nopeimmin kasvava peligenre on kiistatta MOBA (multiplayer online battle arena). Myös muilla nimillä tunnettu genre on hillittömän suosittu, sillä se tarjoaa tiivistetyssä muodossa todella palkitsevan pelikokemuksen.
Umpiyksinkertaisen toimintaroolipeli-idean päälle on rakennettu tiivistetty roolipelikokemus: sankarit keräävät kokemuspisteitä, saavat uusia kykyjä, ostavat parempia varusteita ja muuttuvat nyypistä puolijumaliksi noin 20–90 minuutissa pelistä ja ottelun tasosta riippuen. Sitten virtuaalikätellään vastustajat ja tehdään sama uudelleen.
Tämä kuvaus on tietenkin törkeä yliyksinkertaistus, sillä peleissä on valtavasti syvyyttä ja haastetta. Hankaluus alkaa jo siitä, että pelissä käytetään ihan omaa slangiaan. Mitä ovat carryt, jungle, gankit, paroni tai tankit? Siitä vain ihmettelemään ja opettelemaan.
Genren pelit kärsivät pahasta maineesta, sillä niitä pidetään – syystä – haastavina ja niiden yhteisöjä vihamielisinä. Onkin totta, että harvalla pelaajalla on niin paljon keltanestettä korviensa välissä kuin MOBA-pelurilla, mutta firmat kitkevät aktiivisesti pahimpia vesipäitä. Fiksu mies pelaa silti kaveriporukassa, jolloin tiimityö helpottuu eikä tarvitse kuunnella ihan kamalaa haistattelua.
Yrittäjiä on lukuisia, sillä MOBAt ovat 2010-luvun MMO:ita. Muutaman megasuositun pelin jalanjäljissä kulkee kymmeniä yrittäjiä, jotka haluavat osaksi valtavista rahamääristä. Oikeasti aloittelijaystävällisen DOTA 2:n ohella hyvänä aloituspaikkana voi kokeilla League of Legendsiä tai hauskan ja simppelin kaksiulotteisen MOBA-kokemuksen tarjoavaa Awesomenautsia.