Nintendo DS herätti ilmestyessään paljon keskustelua siitä, aikooko kukaan hyödyntää sen ainutlaatuisia ominaisuuksia. Pelijulkaisijat ovat kuitenkin ottaneet sen omakseen, ja julkaisijana Nintendo on itse näyttänyt toistuvasti tietä muille. Uusi nimihirviö peliksi Dr Kawashima’s Brain Training: How Old Is Your Brain? on oiva osoitus tästä.
Kuten monen muunkin DS-pelin tapauksessa, Brain Training ei ole peli – ainakaan perinteinen sellainen. Kyseessä on enemmänkin aivojumppaohjelmisto, korvien väliin suunnattu interaktiivinen versio aerobic-videosta. Jujuna on se, että peli on suunnattu säännölliseen treenaamiseen – sen pelaamista yli vartin päivässä ei palkita lainkaan pisteillä. Jos päivittäinen treeniannos on jo tehty ja tekee vielä mieli pelata, voi aina kääntyä bonuksena mukana tulevan Sudoku-pelin puoleen.
Peli koostuu lukuisista minipeleistä, jotka on suunniteltu aktivoimaan aivoja. Teoria perustuu neurotieteiden professorin Ryuta Kawashiman tutkimuksiin ihmisaivojen toiminnasta erilaisten ajattelutehtävien aikana. Herra Kawashiman leijuva pää kannustaa pelaajaa treenauksessa ja antaa vinkkejä, miten aivoja voi aktivoida arkielämässä esimerkiksi lukemalla kaikki mainokset työ- tai koulumatkan aikana mahdollisimman nopeasti. Taitaa toimia hieman paremmin nousevan auringon maan luotijunissa, kotimaassa kun sinne tänne ripoteltu Röppösen metallipajan plakaatti tuskin tarjoaa merkittävää haastetta.
Anna aivoläskin palaa
Suurin osa minipeleistä on tarkoitettu treenaamiseen, ja loppuja käytetään päivittäiseen aivojen iän testaamiseen. Treenipeleistä ensimmäiset ovat yksinkertaisia laskutoimenpiteitä. Tavallisessa ruudussa tulee hyvin yksinkertaisia laskutoimenpiteitä, joissa täytyy osata vain kertotaulut yhdeksään asti sekä yhteen- ja vähennyslaskut viiteentoista. Laskutoimenpiteet tehdään joko kahdenkymmenen tai sadan sarjoissa, joten keskittymiskyky on tärkeää. Loppuvaiheessa saa avattua myös pelitilan, jossa vastaukset annetaan suullisesti.
Jotkut treeniohjelmat on selvästi valittu niiden hyödyn eikä pelattavuuden ehdoilla. Reading Aloud -osiossa yksinkertaisesti luetaan pätkä tekstiä ääneen mahdollisimman nopeasti, ja peli laskee lukunopeuden. Mikään ei estä mumisemasta tai jopa olemasta hiljaa ja nakuttamasta valmis-nappia turbovauhtia. Pelaajalta vaaditaankin halua oppia, eikä halua saada mahdollisimman hyvä tulos.
Nopeaa numeroidenhallintaa vaativat tehtävät ovat riemastuttavia. Low to High -osiossa näytetään alati kasvava määrä numeroita vilaukselta ja peitetään ne laatikoilla. Pelaajan täytyy osata koskettaa laatikoita kasvavassa numerojärjestyksessä. Alkuvaiheessa luvut voi saattaa järjestykseen jo vilauksen aikana, mutta myöhemmin on melkein välttämätöntä ottaa niistä kokonaiskuva ja yrittää tulkita sitä.
Loputkin treenausohjelmat ovat enemmän tai vähemmän matemaattisia, kuten Head Count, jossa taloon saapuu ja sieltä poistuu ihmisiä, joskus yhtäaikaisesti. Pelaajan pitää lopuksi osata sanoa, kuinka monta ihmistä talossa on jäljellä – vaikeampaa kuin miltä kuulostaa. Syllable Countissa puolestaan luetaan tekstipätkä ja lasketaan kuinka monta tavua siinä on. Triangle Math keskittyy oikeiden laskutoimenpiteiden löytämiseen annetuille numeroille, kun taas Time Lapsessa lasketaan kahden viisarikellon näyttämän ajan erotusta.
Kuinka kulahtanut aivokoppa?
Kun treeniä on kertynyt tarpeeksi, voi kerran päivässä testata aivojensa iän. Aivot ovat ilmeisesti Kawashiman mielestä parhaimmillaan 20-vuotiaana, ja huonoin mahdollinen tulos on 80, eli niin sanottu ”Huttunen”. Kuten treeneistäkin, peli pitää kirjaa aivojen iän kehityksestä.
Aivojen ikätestit eroavat hieman treeniohjelmista. Mukana on muun muassa muistipeli, jossa näytetään kahden minuutin ajan 30 sanaa, jotka täytyy sen jälkeen kirjoittaa muistista. Number Cruncherissa näytetään ruudullista erivärisiä, liikkuvia numeroita ja esitetään niistä kysymyksiä värin, luvun tai liikkumistavan perusteella. Stroop Testissä näytetään värillisiä sanoja, jotka myös tarkoittavat – usein jotain muuta – väriä. Pelaajan pitää osata sanoa sanan väri, ei sanaa itseään.
Kehittääkö päivittäin treenaaminen sitten aivoja? Sitä on vaikea sanoa. Professori Kawashiman aivojenmallinnuskoneet tuntuvat olevan sitä mieltä, että veri virtaa tehokkaammin pääkopassa tämän jäljiltä, mutta käytännön elämän kannalta hyöty ei välttämättä ole dramaattinen.
Ikävä kyllä iso osa kehityksestä on lähinnä tottumista pelin ajoittaiseen kömpelyyteen. Puheentunnistus on yksi ongelma, ja esimerkiksi blue-sanaa peli poimii todella huonosti. Netissä viljellään jopa teorioita, että lausumalla japanilaistyyliin ”bruu” tai ”baluu” saisi parempia tuloksia. Lisäksi kirjoitetun tekstin tunnistus varsinkin sanamuistipelissä on todella kehno, ja yleensä muistissa olevat sanat korvautuvat merimieskielellä hermojen pettäessä.
Brain Training on virkistävä teos, joka rikkoo mukavasti peli-käsitteen rajoja. Peli on selvästi tutustumisen arvoinen, mutta kannattaa muistaa, että se vaatii sekä kirjoitetun että puhutun englannin taitoa, ja sen uudelleenpeluuarvo on täysin kiinni siitä, jaksaako sillä treenata päivittäin.