Kädenlämpöistä kahinointia
Vaikka japanilaisen Omega Forcen historiaa huokuva toimintasarja Dynasty Warriors on koko elinaikansa ollut lännessä vain pienten piirien harrastus, monet tuntevat omintakeisen lajityypin kiertoteitse. Viime vuosina kaavamaisesti toteutetun Warriors-käsittelyn ovat saaneet toinen toistaan tunnetummat brändit Zeldan legendasta Attack on Titaniin, ja emosarjan lukuihin verrattuna lisenssipelit myyvät täälläkin yllättävän hyvää tahtia.
Näistä jo sarjaksi asti on ehtinyt useampikin, ja tänä keväänä jatkoa saa vuorollaan roolipelilegenda Dragon Questiin pohjaava Heroes-sivuosa. Ensimmäinen Dragon Quest Heroes oli kaikin puolin mukiinmenevä toimintanäppäily, joka ei kuitenkaan tarjoillut millään saralla muistettavia kokemuksia edes lähdemateriaalin faneille. Toivoa paremmasta on kaikeksi onneksi elätelty kovasti toisen osan kohdalla, ja lupaukset entistä roolipelimäisemmästä annista ovat kaikuneet kirkkaina.
Uuden pelin hehkutetuin uutuus on eittämättä sen maailmankartta, joka on ensi kertaa Warriors-tuoteperheen historiassa avoimehkoa sorttia. Kaikessa autioudessaan se ei yllä missään nimessä yhdenkään aidon roolipelimaailman tasolle, mutta vapaasti tutkittava valtakunta tuo silti vaihtelua sarjalle tyypillisiin tunkkaisiin taistelukenttiin. Eri kansojen välisen konfliktin vaiheita seuraileva juoni saa samalla itselleen komeammat kehykset avaralta tuntuvasta tienoosta.
”Sarjan varsinainen kivijalka on säilynyt muuttumattomana, mikä voi olla hyvä tai huono uutinen.”
Roolipelihenkeä uhkuvat myös muut pelilliset uudistukset. Dragon Questinsa tuntevat ilahtunevat etenkin hahmoluokkiin perustuvasta kehitysjärjestelmästä, joka tekee julmetusta näppäilystä hitusen mielenkiintoisempaa. Valitettavasti lajityypin kankeudet ulottuvat edelleen myös esimerkiksi valikoihin, joista ei tahdo löytää haluamaansa vielä tuntienkaan jälkeen.
Heroes II:n varsinainen kivijalka on kuitenkin säilynyt muuttumattomana, mikä voi olla hyvä tai huono uutinen riippuen siitä, miten pelaaja kokee Warriorsin perisynnit. Vihollisia kaatuu kuin heinää, takoi mitä painiketta tahansa, eikä varsinaista taitoa tai strategiapäätä juuri kaivata.
Puutumista pyritään tuoreessa osassa väistämään moninpelimahdollisuudella, joka antaa pelaajan hypätä mukaan tuttujen tai tuntemattomien seikkailuihin. Yhteispeli onnistuu kuitenkin vain ennalta määritellyissä tehtävissä ja kentissä, eikä perheystävällinen peli anna edes luoda ääniyhteyttä pelikavereiden välille.
Vaikka Warriors-mättö kieltämättä paranee oikeanlaisessa seurassa, eivät olosuhteet siis ole moninpeli-iloittelulle erityisen suotuisat. Koska prosessi on kaiken lisäksi piilotettu yllä mainittuun valikkoviidakkoon, on järjestelystä enemmän vaivaa kuin iloa. Tarvetta toiselle tai kolmannelle käsiparille ei missään vaiheessa peliä oikeastaan edes ole, sillä pelaajaa seuraava sivuhahmoremmi on keskivertoa siedettävämmin käyttäytyvä.
Tekoälykään ei silti nosta Dragon Quest Heroes II:n keskivertoa arvosanaa. Vaikka parannusta edelliseen on teoriassa tapahtunut, eikä pelissä ole motivaatioköyhää moninpeliä lukuun ottamatta sen suurempia vikoja, se ei herätä pelaajassaan minkäänlaisia tunteita – suuntaan tai toiseen.