Lohikäärmepuudutus
Maailmasta ei löydy juuri klassisempaa japanilaisten roolipelien sarjaa kuin Dragon Quest. Aina 80-luvulle asti juurensa ujuttava ilmiö loi käytännössä pohjan koko genrelle, ja näin ollen sen vaikutus pelialaan on ollut samalla melkoinen. Vielä tänäkään päivänä sarjan halu kasvaa ja kehittyä ei ole kuitenkaan tyrehtynyt, mistä tuloksena on saatu nyt pelisarjan toimintapelien maailmaan tuova Dragon Quest Heroes: The World Tree’s Woe and the Blight Below.
Dragon Quest Heroesin takaa löytyy japanilaisstudio Omega Force, joka tunnetaan maailmalla edelleen parhaiten lukuisista Dynasty Warriors -sarjan peleistä sekä niiden erilaisista sisartuotteista. Dragon Quest Heroesia pelatessa studion perimä ei jääkään varmasti epäselväksi, sillä luvassa on jälleen mittavien vihollisjoukkojen listimistä ylilyödyn toiminnan saattelemana. Aivan täysi kopio Omega Forcen aiemmista peleistä Dragon Quest Heroes ei kuitenkaan ole, sillä peli pyrkii olemaan hieman muutakin kuin vain Dragon Quest -meikkiä kantava uusi Dynasty Warriors -osa.
Suurimman pesäeron Dynasty Warriorsiin Dragon Quest Heroes tekee seikkailullisella luonteellaan. Pelin ydin ei koostu esikuviensa tapaan erinäisistä suurtaisteluista, joissa pelaajat kamppailevat tukikohtien hallinnasta mittavan tekoälyarmeijan rinnalla. Sen sijaan peli seuraa ympäri maailmaa kulkevaa pientä sankarijoukkoa, jonka kohtaamat haasteet keskittyvät joko lähinnä pienten pelialueiden putsaamiseen hirviöistä tai sitten yksittäisten kohteiden puolustamiseen mittavaa vihollistulvaa vastaan.
”Dragon Quest Heroes ei turhia peittele olevansa ennen kaikkea fanipalveluun tähtäävä tuote.”
Tavanomaisiin Dynasty Warriors -peleihin nähden Dragon Quest Heroesin toiminta tuntuu selvästi nyt keskitetymmältä ja tuo pelin hengen lähemmäksi Dragon Questille ominaista maltillisempaa tyyliä. Samalla ratkaisu tekee pelistä ikävä kyllä myös kovin pelkistetyn tuntuisen. Omega Force ei ole edelleenkään onnistunut tekemään varsinaisesta miekkojen kalisuttamisesta tekoälyvihollisten kanssa erityisen syvällistä, joten on kummallista, että sille on annettu pelissä nyt aina vain enemmän painoarvoa. Ratkaisua on saatu onneksi hieman paikattua mahdollisuudella kääntää hirviöitä yhteenottojen tiimellyksessä puolelleen, mikä onnistuu tuomaan pelin toimintaan erittäin tarpeellisen strategisen lisäkerroksen.
Selvästi onnistuneimmat osa-alueet Dragon Quest Heroesissa ovat sen ulkoasu ja äänimaailma. Teknisesti peli on PlayStation 4:llä kieltämättä vaatimaton ilmestys, mutta varsinkin Akira Toriyaman persoonallinen taide sekä pelisarjan klassiset ääniefektit tekevät heittämällä selväksi, että kyseessä on Dragon Quest -sarjan tuotos. Paikoin pelisarjan tunnelman jäljittelyssä on menty itse asiassa vähän turhankin pitkälle, sillä esimerkiksi sivutehtävien hyväksyminen ja manuaalinen tallentaminen ovat juuri niin verkkaista puuhaa kuin Dragon Questiltä voisi odottaa.
Pelin tarinalta ei kannata odottaa kovinkaan suuria. Dragon Quest Heroesin tähtinä toimivat täysin uudet sankarit Aurora ja Luceus, jotka yhdessä enemmän tai vähemmän klassisten Dragon Quest -sankareiden kanssa joutuvat pelastamaan maailman, kun ihmiskunnan kanssa aikoinaan sovussa eläneet hirviöt ryhtyvät yllättäen murhanhimoisiksi. Noin 10–20 tuntia kestävä päätarina kierrättää läpi monet kliseet aina valon ja pimeyden välisestä taistelusta ulottuvuusmatkailuun, joten juonesta välittäminen on kovin vaikeaa jo pelin ensihetkistä alkaen.
Dragon Quest Heroes ei turhia peittele olevansa ennen kaikkea fanipalveluun tähtäävä tuote. Se tuskin onnistukaan juuri luomaan uusia Dragon Quest– tai Dynasty Warriors -intoilijoita, mutta sarjoista jo pitäville se tarjoilee aivan kelvollisen pelikokemuksen. Suurien vihollismassojen päihittäminen on edelleen yksinkertaisesti vain terapeuttista puuhaa, ja loppujen lopuksi Heroesin suurin synti onkin lähinnä vain sen puuduttavuus.
6/10
Omega Force ei ole yllättävin mahdollinen kehittäjä, mutta se kyllä kykenee edelleen tasaisen kelvolliseen työhön.
Panu Saarenoja