Kotimaassaan äärettömän suosittu Dragon Quest on yhä lapsenkengissään meille eurooppalaisille. Japanin kansallisroolipelinä lähes kaksikymmentä vuotta tunnettu sarja teki debyyttinsä täkäläisillä markkinoilla vasta neljä vuotta sitten PlayStation 2:n valloittavalla Dragon Quest: The Journey of the Cursed Kingillä, joka oli japanilaisella mittapuulla sarjan kahdeksas osa. Sittemmin lohikäärmeseikkailuja on bongailtu etenkin Nintendo DS:n sivuosissa ja uusioversioissa, jotka ovat luotsanneet tietä täysin uudelle pääsarjan osalle, Dragon Quest IX: Sentinels of the Starry Skiesille.
Toisin kuin uudistustenhakuisissa ja alati suoraviivaisemmiksi menevissä Final Fantasyissa, Dragon Questissa kyse on lajityypin perinteistä ja niiden vaalimisesta. Siinä mielessä yhdeksännen osan loikkaus kotikonsoleilta DS:lle ei juurikaan yllätä, vaikka komean teräväpiirtoversion perään täälläkin kuolattaisiin. Jo muutaman vuoden takainen Dragon Quest Monsters: Joker vakuutti taskukonsolin olevan enemmän kuin kykenevä tehtävään. Monsterijahdista poiketen Sentinels of the Starry Skies tyytyy yhdistelemään kolmiulotteista ilmettä perinteiseen yläkuvakulmaan, mikä pitää kameraongelmat poissa ja sarjalle tyypillisen yksinkertaisuuden tallella. Ennen kaikkea pelin mittakaava on huomattava, sillä läpipeluuseen kuluvan noin 40 tunnin lisäksi aikamittariin saattaa kolahtaa reilusti korkeampikin luku.
Maailman melskeessä
Tallella on myös tutun leppoisa ote niin tarinassa kuin itse hahmoissa. Pääpiirteisesti punainen lanka on vakavamielisessä maailmanpelastuksessa, mutta urakan aikana kieli löytyy useammin kuin kerran posken puolelta. Esimerkiksi kivenkovat viholliset eivät ota itseään järin vakavasti, vaan hullunkurisen kokoonpanon ilmestykset jaksavat hymyilyttää kerta toisensa jälkeen. Japanilaisia outouksia ei puutu pelimekaniikastakaan, sillä antavatpa taisteluvuorossa olevat monsterit toisinaan sankarittarien seksikkyyden viedä huomionsa muualle.
Pelaaja aloittaa seikkailun ihmiskuntaa paapovan Celestrians-enkelirodun edustajana, joka vasta aloittelee uraansa pienen kyläpahaisen vartijana. Jokin menee luonnollisesti pieleen ja pian hahmo herää maan kamaralta vailla siipiään ja pyhimyskehäänsä. Muutamien kommellusten jälkeen tehtäväksi muotoutuu suuren jumalpuun hedelmien metsästäminen, minkä puitteissa pelaajat loikkivat tilanteesta ja seikkailusta toiseen yhden eteenpäin puskevan tarinan sijaan.
Valitettavasti suuressa osassa olevat hahmonluonti- ja moninpelipuolet riistävät pääsankareilta heidän persoonallisuutensa, mikä yksinkertaistaa koko sankarikaartin pelaajan itse suunnittelemiksi mykkäkoululaisiksi. Eleetöntä kokoonpanoa katsellessa tulee nopeasti ikävä elitististä aatelistyttö Jessicaa, playboy-temppeliritari Angeloa ja muita Journey of the Cursed Kingin värikkäitä persoonia. Dragon Quest IX:n hetki hetkeltä karttuvalla sivuhahmokaartilla sentään paikkaillaan tilannetta, useimmiten jopa onnistuen.
Hahmojen luonti itsessään hoituu näppärästi. Pelaajat kasaavat hetkessä joukon Akira Toriyaman piirrostyylille uskollisia hahmoja, joille voi matkan varrella määrittää vapaasti hahmoluokkia sotureista maageihin ja ties mihin kamppailulajimestareihin. Valinnanvaraa on juuri passelin oloinen määrä, joten ennen pitkää kehiin astuvat luokkavaihdosmahdollisuudet on syytä käydä läpi kertaalleen omaa pelityyliä hioessaan. Syvyyttä ja pientä näperreltävää riittää enemmän kuin moni osaisi DS-peliltä odottaa.
Yksi kaikkien puolesta
Lajityypin perinteiden tavoin sankareita ja sankarittaria on syytä kehittää ajan kanssa, sillä Dragon Quest osaa olla tasonnoston suhteen hyvin armoton. Taisteluiden välttely kostautuu erityisesti luolastoissa, joissa jo perusviholliset antavat lepsuilijoille kylmää kyytiä, vaikka edellinen pomovastus olisikin kukistunut leikiten. Paikoitellen puuduttavaksi muodostuvasta tasonnostosta on onneksi tehty aiempaa mieluisampi korvaamalla rasittavat satunnaistaistelut maailmankartalla selkeästi tallustavilla vihollisilla. Näin pelaajat tietävät kätevästi jo ennen taisteluun lähtöä, mihin he ovat jalallaan astumassa.
Uudistus antaa myös mahdollisuuden tutkia maastoa ilman jatkuvia keskeytyksiä, mikä on aina tervetullut piirre. Vehreissä nurmikentissä ja synkissä luolastoissa riittääkin koluamista, onhan mukana kasapäin tiettyjen vihollisten kukistamiseen tai esineiden etsimiseen keskittyviä sivutehtäviä, joita on ripoteltu pitkin poikin Dragon Quest IX:n laajaa maailmaa.
Yhteenotot sen sijaan noudattavat klassista vuoropohjaista kaavaa, jossa pelaajat voivat pitkään ja hartaasti suunnitella seuraavaa siirtoaan. Hyökkäysvuorot eivät heti alkuun ole täysin selvät, mutta etulyöntiasemia voi hakea vaikkapa taioilla tai esineillä. Ellei kahakoissa halua antaa tarkempia komentoja, pelin kolme muuta sankaria voi määrittää toimimaan parhaaksi näkemällään tavalla ennalta määrättyjen taktiikoiden puitteissa. Nämä toimivat erinomaisesti perustaisteluissa, mutta tiukimmissa tilanteissa automatiikka ei osaa aina pelata pelaajan pussiin yhtä hyvin kuin itse improvisoidessa.
Täysin oma lukunsa on moninpeli lähiverkossa, jossa peliä isännöivä pelaaja kutsuu muut omaan seikkailuunsa. Pelaajat voivat halutessaan eksyä omille teilleen, mutta yhteistyö on arvatenkin koko idean tärkein juju. Pelaajat voivat kutsua toisiaan auttamaan taisteluissa, joissa jokainen luonnollisesti vastaa omista teoistaan. Idea on yhtä hauska ja toimiva kuin se on yksinkertainen, varsinkin kun mukaan otetaan esineiden ja aseiden jakaminen sekä sosiaalinen puoli. Koska pelin luonne muuttuu sosiaalisella kanssakäymisellä entistä vetävämmäksi, kunnon nettipelin puuttuminen on karvas miinus.
Dragon Quest IX: Sentinels of the Starry Skies on pakkohankinta jokaiselle japanilaisroolipeleistä nauttiville. Sen yksinpeli on monella tavalla sarjan maineikkaan nimen veroinen, minkä lisäksi moninpeli tuo vanhaan kaavaan ripauksen kaivattua tuoreutta. Toisaalta perinteisyys ei missään nimessä ole haitaksi, Dragon Questi IX:n kohdalla asian laita on itse asiassa päinvastoin. Sentinels of the Starry Skies tuntee lajityypin niksit kuin omat taskunsa, minkä ansiosta lähes jokainen osa-alue on hiottu huolella ja rakkaudella lähes ensiluokkaiseksi.