Legendaarisen roolipelin paluu
Minulle PlayStation 2:lla yli kymmenen vuotta sitten julkaistu Dragon Quest VIII: Journey of the Cursed King on japanilaisroolipelien kermaa. Miellän sen tänäkin päivänä oleelliseksi pelikokemukseksi kaikille lajityypin ystäville, jotka arvostavat vanhan ajan seikkailuhenkeä, vuoropohjaisia taisteluja ja tyylipuhdasta pelikokemusta. Se ei kikkaillut aikansa muiden lajitoverien tapaan liiallisilla välianimaatioilla tai rikkonut lajityyppinsä rajoja, eikä se oikeastaan ollut erityisen uudistuksenhaluinen millään osa-alueella. Sen sijaan se keskittyi hupsusta yleistunnelmastaan huolimatta taidokkaasti ja vakavasti japanilaisroolipelien vahvuuksiin ja perinteisiin.
Dragon Quest VIII:n tuore Nintendo 3DS -versio osoittaa, etteivät pelin persoonallisuus ja vahvuuksiensa selkeä tuntemus ole kadonneet vuosien saatossa minnekään. Toisin kuin 3DS:lle viime syksynä kokonaan uusittu Dragon Quest VII, kahdeksannen osan taskuversio on suorempi käännös sisältörikkaasta PS2-seikkailusta. Audiovisuaalisesta karsimisesta huolimatta peli näyttää ja tuntuu monin paikoin vanhalta tutulta Dragon Quest VIII:lta, joskin huomattavia eroja ja uudistuksiakin löytyy. Niistä vanhojen fanienkin kannalta onnistuneita ovat tarinalliset ja sisällölliset lisäykset, jotka saavat entuudestaan noin sataan tuntiin venähtävän pelin paisumaan entisestään.
Alkuperäiset sankarit eli pelaajan nimeämä mykkäsankari, karkean hulvaton maantierosvo Yangus, sivaltava aatelisneito Jessica sekä temppeliherraplayboy Angelo saavat tällä kertaa rinnalleen jopa uusia tiimijäseniä, jotka tyytyivät PS2-versiossa vain sivuhahmon rooliin. Yanguksen vanha rosvoystävä Red keskittyy tiimijäsenenä muun muassa tappavien viuhkojen käyttöön, kun taas hupaisa hirviöareenan vetäjä Morrie turvautuu halutessaan muun muassa teräviin rautakynsiin. Koska alkuperäinen nelikko oli yksi pelin kantavia voimia, uudet hahmolisäykset tekevät kajahtaneen Dhoulmagus-narrin jahtaamisesta entistä kiintoisampaa, vaikka Morrien mukaantulon eteen onkin nähtävä hieman vaivannäköä.
”Dragon Quest VIII on malliesimerkki ajattomasta pelisuunnittelusta, joka pitää pintansa myös uusimpien villitysten ja hömpötysten rinnalla.”
Dragon Quest VIII ottaa 3DS-versiossaan enemmän irti myös pelimaailmastaan. Mukana on muun muassa vapaaehtoisia mutta varsin vetovoimaisia valokuvaushaasteita, jotka antavat hyvän syyn palata vanhemmille tai tutkimattomille alueille. Lisäksi valtava maailmankartta ei kumise enää tyhjyyttään, vaan tyhjästä ilmaantuvat satunnaistaistelut on korvattu ympäristöissä vaeltavilla hirviöillä, mikä muuttaa pelin luonnetta vain parempaan suuntaan. Taisteluihin on helpompaa valmistautua, ja energiatarpeiden puutteessa yhteenottoja ja sen myötä turhia kuolemia on helpompi vältellä.
Hyvä niin, sillä Dragon Quest VIII osaa toisinaan olla varsin armoton valmistautumattomia pelaajia kohtaan. Jokaiselle taipaleelle on syytä valmistautua tasogrindaamisella sekä varusteiden ja tarvikevalikoiman päivittämisellä, mikä sekään ei aina riitä. Pelaajaparat saavat tuntea hetkessä selkänahassaan, mikäli hahmot astelevat taistoihin liian alhaisella tasolla, joten mittavista luolastoista kääntyminen lähimpään kylään nuolemaan haavoja ei ole häpeä vaan tarpeellinen peliliike. Kuolleet hahmot herätetään takaisin taistoon tallennuspisteenkin virkaa toimittavissa kirkoissa, mutta onneksi matkapelaamista on helpotettu pikatallennusmahdollisuudella.
Touhu ei silti puuduta simppelisti toimivien ja toisinaan jopa sangen humoristisia piirteitä saavien taistelujen ansiosta. Vuoropohjaiset yhteenotot iskostuvat takaraivoon hetkessä, sillä pelaajat oppivat nopeasti tunnistamaan erilaisten vihollisten metkut ja täten priorisoimaan kohteensa isommissakin vihollisryppäissä. Joidenkin tiimijäsenten ja vihollisten erikoisliikkeet myös kutkuttavat nauruhermoja, ja esimerkiksi Yanguksen legendaarinen kalsaritanssi jaksaa hymyilyttää vielä kymmenen vuoden jälkeenkin. Ennen kaikkea taisteluanimaatioiden tempo on nopeutettavissa, minkä ansiosta tasonnosto käy juohevammin lyhyemmissä pelierissä.
Dragon Quest VIII:n 3DS-versio on samanaikaisesti onnistunut käännös ja ennen kaikkea onnistunut päivitys. Klassikko on sisällöllisesti parempi kuin koskaan, vaikka ulkoasussa on pientä rosoisuutta ja PS2:n upea orkestroitu musiikki on vaihtunut synteettisempiin melodioihin. Yleissivistykseen kuuluvan seikkailun vetovoimaisuudesta kertoo jotakin jo sekin, ettei sitä malta laskea käsistään, vaikka tapahtumat olisivat entuudestaan tuttuja. Dragon Quest VIII on malliesimerkki ajattomasta pelisuunnittelusta, joka pitää pintansa myös uusimpien villitysten ja hömpötysten rinnalla.
9/10
Japanilaisten roolipelien superklassikko on kääntynyt 3DS:lle entistä monipuolisempana ja taskumuotoon erinomaisesti muokattuna.
Ville Arvekari