Dragon Quest VIII: Journey of the Cursed King

Dragon Quest VIII ei ole täydellinen, mutta valitettavasti harva asia maailmassa on. Se on silti yksi kiehtovimmista, kauneimmista ja laajimmista PlayStation 2:lla koskaan nähdyistä rooliseikkailuista.

14.9.2011 21:26

Dragon Quest -roolipelisarja on konsolirintamalla jonkinlainen outolintu. Japanissa pelisarja ylittää suosiossaan jopa lännessä lajityypin virstanpylvääksi mielletyn Final Fantasy -sarjan, mutta länsimaihin pelisarjaa on tuotu nihkeästi. Yhdysvalloissa Dragon Warrior -nimellä markkinoitu pelisarja ei myöskään ole yltänyt läheskään samanlaiseen suosioon kuin nousevan auringon maassa, mutta nyt tilanne on muuttumassa.

Dragon Questit olivat vielä sarjan seitsemänteen osaan asti hyvin karuja, jopa askeettisia, ja erittäin perinteisiä rooliseikkailuja. Tämä ainakin osaltaan selittää sen, miksei pelisarjaa ole kovin hanakasti länteen markkinoitukaan. Lohikäärmeiden kahdeksas inkarnaatio lähtee kuitenkin täkäläisille markkinoille sellaisella arsenaalille, ettei Square-Enixiä ainakaan huonoista tuotantoarvoista voi syyttää.

Näkyvin esimerkki Dragon Questien uudesta aikakaudesta on ehdottomasti grafiikka: siitä vastaa Dark Cloud -pelisarjaa työstänyt Level 5. Firman tavaramerkiksi muodostunut äärimmäisen kaunis ja persoonallinen cel shading -grafiikka on houkutteleva kutsu, jota tehostetaan vielä varta vasten länsiversioihin äänitetyllä sinfoniallisella ääniraidalla ja puhutulla dialogilla sekä uusilla taidoilla ja käytännöllisemmillä valikoilla.

Kadonneen narrin metsästäjät

Dragon Quest VIII:n liki sadan tunnin pituiseksi venyvä tarina alkaa hullunkurisesta asetelmasta. Trodainin kuningashuone kokee yllättävän muodonmuutoksen, kun paha hovinarri Dhoulmagus muuttaa kuningas Troden sammakkomaiseksi hirviöksi ja prinsessa Medean hevoseksi. Luonnollisestikaan kunkku ei ole uuteen olomuotoonsa järin tyytyväinen, vaan lähtee seurueineen jahtaamaan Dhoulmagusta.

Kuningas itse ei ole pelattava hahmo, vaan kuninkaan puolesta likaiset työt hoitaa tämän mukana seuraava sankariporukka. Pelaajan itse nimeämä päähenkilö ja sattuman kautta nöyrtynyt entinen ryöväri Yangus saavat nopeasti seuraa itsepäisestä Jessica-aatelistytöstä ja ei-niin-pyhästä temppeliritari Angelosta. Hahmogalleria on enemmänkin karikatyyrisen hauska kuin monivivahteinen tai syvällinen, mutta tämä sopii pelin tunnelmaan erinomaisesti.

Tarina käynnistyy hitaasti. Peli seuraa hyvin kauan seurueen enemmän tai vähemmän vakavia kommelluksia vastaantulevissa kylissä, joissa erityisesti kuninkaan uusi ulkomuoto aiheuttaa toisinaan ikäviä väärinkäsityksiä. Välillä tarina ottaa vakavamman vaihteen, mutta tarinassa ja hahmoissa on hamaan loppuun asti lämpöä ja hyväntuulisuutta, jota viime aikoina on näkynyt vain pari numeroa sitten arvostellussa Atelier Iriksessä.

Perinteet kunniaan

Modernin ja kauniin ulkokuoren alla piilee kuitenkin hyvin perinteinen rooliseikkailu, ja tässä tapauksessa ”perinteinen” voi valitettavasti tarkoittaa sitä, että kaikki eivät pelistä innostu. Dragon Quest VIII:n karkinkaunis ja hauska maailma on nimittäin myös äärimmäisen vaarallinen. Vihollisten voimakkuus kasvaa reiluin harppauksin, ja kokemustasojen sekä varusteiden keräämiseksi satunnaistaisteluita joutuu toisinaan tahkoamaan pitkiäkin aikoja. Tallentaa ei voi kuin kaupungeissa ja silloin tällöin maastosta löytyvissä kirkoissa. Toisaalta kuoleminen ei lopeta peliä täysin, vaan heittää pelaajan viimeiseen tallennuspaikkaan hieman entistä köyhempänä.

Perinteitä vaalien Dragon Quest VIII:ssa ei myöskään ole sorruttu viime aikoina trendiksi muodostuneisiin kartalla näkyviin vihollisiin. Satunnaistaistelut alkavat tyhjästä, ja tahti on varsin tiheä. Meininkiä saa kuitenkin höllennettyä sopivilla esineillä, mutta yleensä kaikki vastaantuleva raha ja kokemus on tarpeen. Taisteluista on myös helppo paeta, ja taktinen vetäytyminen onnistuu jopa useista pomotaisteluista. Kokemustasoja kertyy hitaasti, eikä kykyjen nousu tällöinkään ole kovin dramaattinen – hyvin pitkään palkintoina on vain kourallinen osuma- ja taikapisteitä.

Taistelu itsessään noudattaa myös perinteistä lyö/taio/puolusta-linjaa. Vastaan tulevat viholliset ovat pääosin taattua japanilaisen mielikuvituksen tuotetta, joista parhaimpana esimerkkinä varmaan itseään nuolevat tikkarikissat, yksisarviset Bunicorn-jänikset tai tultasyöksevän irvinaaman selkänsä taakse piilottavat sammakot. Myöskään vanhoista Dragon Questeista tuttuja limanuljaskoja ja muita perinteisiä fantasiaököjä ei ole unohdettu, mutta persoonallisuus on ehdottomasti päivän sana.

Kaupunkeja ja luolastoja yhdistävä maailmankartta tuntuu massiiviselta, ja sitä se myös on. Piilotetut aarteet ja kauniit maisemat houkuttelevat tutkimaan, ja erityisesti laivan saamisen jälkeen matkustaminen ja tutkiminen aiheuttavat lähes Wind Waker -tyylisiä fiiliksiä. Jos maailmasta jotakin negatiivista voi sanoa, niin varsinkin pelin alkuvaiheessa maisemiin toivoisi enemmän vaihtelua. Nyt puiden piristämillä vihreillä kukkakedoilla saa juosta liki kaksikymmentä tuntia ennen monipuolisempien näkymien saavuttamista.

Erittäin hyvä, muttei täydellinen

Dragon Quest VIII on ehdottomasti laajimpia ja mielenkiintoisimpia koskaan tehtyjä PS2-roolipelejä, mutta pelin eeppisyys tulee pikemminkin sen massiivisesta koosta kuin mahtipontisesta tarinasta. Tämä voikin aiheuttaa ikäviä yllätyksiä, jos tarinalta odottaa kovin suurta syvällisyyttä tai FFX-tyylistä välivideotykitystä.

Tämän vastapainona Dragon Quest VIII tarjoaa tuntikaupalla erinomaisesti näyteltyä puhuttua dialogia, joka vilisee eurooppalaisia karikatyyrejä italiaanoista jopa Cockney-englantia vääntäviin brittihahmoihin. Ääninäyttely on myös varta vasten länsiversiota varten tehty, japanilaisesta versiostahan moinen puuttui kokonaan. Myös mainio sinfoniallinen musiikki on täysin länsiversion yksinoikeus. Japanilaisen version musiikki toi kuulopuheiden mukaan mieleen lähinnä 80-luvun pelit.

Alussa itseään toistavan maaston lisäksi pelistä löytyy aimo liuta pikkuvikoja, kuten kömpelö pallottelu hahmojen oman inventaarion ja ylimääräisen kaman säilövän repun välillä. Sinänsä hieno ja tunnelmallinen sinfoniamusiikki menettää hieman tehoaan, kun samoja biisejä kierrätetään tuntikaupalla. Tallennuspaikkojen välinen matka voi välillä venyä jopa parin tunnin mittaiseksi, ja vaikka kuolema ei peliä pysäytäkään, pelistä on tämän takia vaikea nauttia lyhyinä annoksina.

Onneksi jokaisen pikkuvian ja muun nipotuksenaiheen vastapainona onkin sitten jotain niin todella hienoa ja suurta, että pikkuasioista itkeminen alkaa tuntua saivartelulta. Dragon Quest VIII on vastakkainasetteluiden yhdistelmä: se on samalla lempeä ja raaka, yksinkertainen ja vaativa, hauska ja vakava. Hitaasti liikkeelle lähtevän juonen ja toisinaan varsin työlään hahmonkehityksen vastapainona on pahimmankin seikkailunnälän tyydyttävä, noin 80 tunnin mittaiseksi venyvä tarina. Pelaamista, rytmitystä ja tarinan rakennetta voisi hyvin verrata animesarjaan.

Dragon Quest VIII ei ole täydellinen, mutta valitettavasti harva asia maailmassa on. Se on silti yksi kiehtovimmista, kauneimmista ja laajimmista PlayStation 2:lle koskaan tehdyistä rooliseikkailuista, ja saa toivottavasti ansaitsemansa huomion myös Euroopan markkinoilla. Tietyt, jopa nostalgiset ratkaisut voivat kyllä häiritä joitain pelaajia, mutta siitäkin huolimatta Dragon Quest VIII on lajityypissään yksi vuoden ehdottomista merkkijulkaisuista. Älkää jättäkö tätä väliin.

Aloittelevan seikkailijan opas

Dragon Quest VIII:n kaunistakin kauniimpi maailma on vaaroja pullollaan, ja aloittelevan seikkailijan kannattaakin turhien kolhujen välttämiseksi pitää pari perusasiaa mielessä.

1. Kun saavut uuteen kaupunkiin, päivitä varusteesi. Tarjolla olevat varusteet ovat usein reilusti kalliimpia kuin mihin seurueen varat riittävät. Rahan ja kokemuksen kerääminen kaupungin porttien ulkopuolella on helppoa ja turvallista, ja tällöin myös tallennuspiste on aina lähellä.

2. Kerää kokemusta. Nyrkkisääntönä on, että seuraavaan luolastoon kannattaa mennä, kun sitä ympäröivän maaston hirviöt eivät enää aiheuta ongelmia. Liian tiukat taistelut aiheuttavat joskus pitkiksikin venyvissä luolastoissa ongelmia, koska täydennystä ei juuri ole tarjolla.

3. Pakeneminen ei ole häpeä. Jos taistelussa meinaa tulla takkiin, kannattaa mieluummin paeta kuin kuolla. Hätätilanteissa myös luolastoista pakeneminen on helppoa Evac-loitsulla, ja kaupoista saatavilla halvoilla Chiemaeran siivillä voi teleportata mihin tahansa aiemmin vierailtuun kaupunkiin.

4. Yö ja päivä. Vuorokaudenaika vaikuttaa joidenkin ongelmien ratkaisuun. Yön voi vaihtaa päiväksi ja toisinpäin kätevästi ottamalla torkut majatalossa.

5. Panosta taitoon, älä taitoihin. Jokaisella hahmolla on useita eri asetaitoja, joista kannattaa pääsääntöisesti panostaa vain yhteen kerrallaan. Poikkeuksena Jessican piiska ja sankarin bumerangi, jotka osuvat useaan viholliseen kerrallaan. Pomotaisteluissa ne eivät yleensä tee tarpeeksi vahinkoa, mutta etenkin alkupään satunnaistaisteluissa ne ovat painonsa arvoiset kultaa. Niinpä niiden käsittelytaitoihin kannattaa silloin tällöin laittaa ylimääräisiä pisteitä.

6. Älä myy kaikkea. Alkemialla luodut tavarat ovat yleensä paljon tehokkaampia kuin kaupoista saatavat. Ne vaativat usein esimerkiksi korkeatasoisen ja huonomman esineen yhdistämistä, minkä vuoksi esimerkiksi kaikista vanhoista varusteista ei kannata luopua heti, ellei rahapula ole aivan mahdoton.

9/10
Lisää luettavaa