Lohikäärmejahtia menneisyydestä
Alun perin vuonna 2012 ilmestynyt ja jopa kulttimaineeseen noussut Dragon’s Dogma julkaistaan vasta nyt pc:lle Dark Arisen -lisänimikettä kantavana käännöksenä. Alkuaan konsolijulkaisuksi jäänyt Capcomin toimintaroolipeli yhdistää lupaavia ainesosia useasta lähteestä. Mukana on muun muassa ripaus Dark Soulsin taistelua sekä loraus hirviönjahtausta Witcherin vapaan maailman tyyliin. Mutta onko nyt julkaistu pc-versio tarpeeksi vahva teos uudempien kilpailijoidensa rinnalla? Kysymykseen etsitään vastausta tuorein silmin, sillä allekirjoittaneelta Dragon’s Dogman konsoliversio jäi aikanaan pelaamatta.
Kuten roolipeleissä yleensä tehdään, ensin luodaan oma virtuaalisankari, jota voikin muokata varsin vapaasti mieleisekseen karjaisuja ja ryhtiä myöten. Opetusosion aikana hahmolle annetaan Arisen-lisänimi, ja käy selväksi, että vain pelaajalla on tarvittavat eväät fantasiamaailmaa uhkaavan lohikäärmeen voittamiseksi. Tarinavetoisempien toimintaroolipelien ystävät saattavat pettyä, sillä tässä pelin juoni ja maailmanrakentaminen ovatkin aika pitkälle tässä. Muutoin alkutaipaleen tunnelma on vähän kuin seikkailisit valoisammassa ja ulkoasultaan pelkistetymmässä Dark Soulsissa. Taistelusysteemi on Soulsien tapaan reaaliaikainen ja erittäin toimiva, mutta turhauttavana erona vihollisiin ei pysty lukittautumaan. Yritä siinä sitten sohia tikareillasi.
Dark Arisenin tuoreimpaan antiin lukeutuu mahdollisuus tutkia astetta haastavamman Bitterblack Islandin aluetta, johon pääsee käsiksi vaikka saman tien opetusosuuden jälkeen. Tällöin läpäisy vain vaatii joko käsikranaattimaisten pommien hamstrausta tai kalliiden lisäapurien palkkaamista sankarin tueksi. Veikkaisin, että oikea aika vierailulle on tasojen 40–50 paikkeilla, ja siihen tarvittavien pisteiden keräämiseen uppoaakin jo pitempi tovi muita pelialueita kolutessa. Bitterblack Island antoikin Dragon’s Dogma -ummikolle hieman väärän käsityksen pelin suunnasta. Saarella koettuihin äkkikuolemiin verrattuna alun 10–15 tuntia kaivojen tutkimista ja maantierosvojen kurittamista onkin sitten täysin erilaista puuhastelua.
”Vaikka käännös on tehty teknisesti kunnolla ja peli rullaa tasaisesti, ovat sen vahvuudet selkeästi muualla kuin visuaalisessa toteutuksessa, vahvassa tarinankerronnassa tai edes itse pelimaailmassa.”
Jotta sankarimme ei tarvitsisi seikkailla keskenään pitkin vihollisia kuhisevia maanteitä, Dragon’s Dogmaan on ympätty mukaan avulias tiimimekaniikka, joka mahdollistaa mystisten pawn-olentojen värväämisen maksimissaan nelihenkisen ryhmän tueksi. Erehdyttävästi ihmisiltä näyttävät pawnit veistetään samoista hahmoluokista kuin oma hahmo eli velhosta, jousimiehestä ja soturista, joten ryhmädynamiikkaa kannattaa sorvata sen mukaisesti. Oma jousimieheni tarvitsi eniten avukseen tankkia, joten ensimmäinen luomukseni oli miekkaa ja kilpeä käyttävä, hieman Lucy Lawlessia ääneltään ja olemukseltaan muistuttava soturitar. Yhden pawnin voi luoda itse, ja loput kaksi tekoälyhahmoa tulee vuokrata vapailta markkinoilta. Huomasin tosin häpeällisen myöhään, etteivät nämä kaksi lisäapuria kerää kokemusta samaan tahtiin hahmoni ja tankkini kanssa. Ryhmän iskukyvyn maksimoimiseksi seuralaisia pitäisi vaihtaa astetta parempiin tasaisin väliajoin kuin Tinderissä ikään.
Dragon’s Dogma: Dark Arisenin pc-versio yrittää omaksua hyviä juttuja monesta eri lähteestä. Ehkä suurin annos inspiraatiota tulee FromSoftwaren Dark Soulseista, mutta niiden piinaavaa suorittamista ja oman hahmon millintarkkaa ohjastamista ei oikein saavuteta. Witcher 3 on puolestaan hyvä verrokki hirviöjahtiensa lisäksi myös tarinankerronnan, graafisen annin ja maailmanrakennuksen suhteen, jolloin Dark Arisenin puiset hahmot, yksitoikkoinen maailma ja tarinan olemattomuus korostuvat. Vaikka käännös on tehty teknisesti kunnolla ja peli rullaa tasaisesti, ovat sen vahvuudet selkeästi muualla kuin visuaalisessa toteutuksessa, vahvassa tarinankerronnassa tai edes itse pelimaailmassa. Dragon’s Dogma onkin parhaimmillaan palkitsevaa tehtävien suorittamista, kokemustasojen jahtaamista ja toimivan taistelujärjestelmänsä ansiosta viihdyttävää hirviöjahtia, jossa on paljon samoja piirteitä kuin muissa suosituissa roolipeleissä.
7/10
Pelistä saa oivaa toimintaroolipeliviihdettä todella pitkäksi aikaa, jos vanhahtava ulkokuori, tylsä maailma ja olematon tarina eivät haittaa.
Markus Heino